16. heinäkuuta 2012

Nimeni on Stewart, Martha Stewart

Ulkona sataa. Olen sokerista. Siispä olen leikkinyt Stewartin Marthaa neljän seinän sisällä. Ensin viimeistelin yhdet aikaisemmin roikkumaan jääneet sukat ja sitten kudoin vielä toisenkin parin. Jepjep, heinäkuussa. Oonk mää kuumees vai misä mää ole. En tiär. Oli miten oli, kuvatodisteet (1 ja 2) ovat alla. Meikäläisen taitotasolla neuleohje on toistaiseksi mallia tämä ja variointiosaaminen on vielä luokkaa kantapään neulos helmineuleena tai varren joustinneule yksinkertaisena palmikkona. Seuraavaksi voisin silti jo uskaltautua kokeilemaan näiden neulomista.

kuvatodiste 1
kuvatodiste 2

Sukkien jälkeen hommailin keittiössä. Kyytiä sai viisi kiloa mansikoita ja kilon verran raparperia. Mansikat hain Rossin tarhoilta Espoosta ja raparperit sain samalla reissulla lähistöllä asuvalta kollegalta (kiitti, H!). Puolet mansikoista päätyi viipaleina suoraan pakastimeen, lopuista tuli raparpereiden kanssa mehua (kuvatodiste 3), hilloa (kuvatodiste 4) ja Brita-kakkua (ei enää mitään nähtävää). Oma luottoresepti Brita-kakkuun on hukkunut jonnekin, joten oli googletettava uusi ohje. Arpa osui tällä kertaa tähän. Resepti oli ihan toimiva, mutta ohjeistus joiltakin osin niin seikkaperäinen, että meinasi ihan tulla ongelmia. Sido hiukset kiinni ja suojaa vaatteesi esiliinalla. Essu onneksi löytyi, mutta lyhyen kesätukan kiinni sitominen oli jo kovemman työn takana. :D

raaka-aineet

Kaikkeist hauskinta on pullojen tiskaaminen. Not.

Inspiraatio mehun keittämiseen löytyi täältä. Sovelsin ohjetta sen verran, että heitin kattilaan noin 800 grammaa raparperia, viimeiset viimevuotiset kilon verran pakastemansikoita, 5 dl vettä ja 4 dl sokeria. Kiehautus, kymmenen minuuttia matalalla lämmöllä, siivilöinti, maistaminen, desi sokeria lisää, uusi kiehautus ja pullotus. Lopputulos oli hyvää, mutta jatkossa aion olla sen verran välineurheilija, että ryhdyn mehuhommiin ainoastaan siinä tapauksessa, että käytettävissä on mehumaija. Eräitäkin tv-tähtösiä lainatakseni, harsot ja siivilöinti "ei oo mun juttu".
kuvatodiste 3




Hilloresepti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava: 

1 dl vettä
200 g raparperia (ohueksi viipaloituna)
2 kg / 4 l mansikoita (viipaloituna)
1 kg hillosokeria
3 rkl vaniljasokeria

Vesi, raparperipalat ja mansikkaviipaleet laitetaan kattilaan. Kun alkaa muodostua vesihöyryä, lisätään sokerit koko ajan sekoittaen. Annetaan kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia silloin tällöin sekoitellen. Jäähdytetään noin 20-30 minuuttia, sekoitellaan välillä ja kuoritaan pois mahdollinen vaahto. Annostellaan puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin. Suljetaan huolellisesti ja säilytetään viileässä.

kuvatodiste 4

Kauniiksi lopuksi ommeltiin vielä pääkaupunkiseudulla kyläilleen äiskän kanssa keittiöön uusi valerullaverho (kuvatodiste 5). Kankaan loppupala riitti sopivasti kaitaliinaan (kuvatodiste 6). Äidin ompelukone on astetta hienompi kuin meikäläisen oma masiina. Jo USB-liitäntä oli merkki siitä, että toiminnallisuuksia riittää pitkälle yli allekirjoittaneen ymmärryskyvyn. Näin ollen työnjaoksi muodostui se, että äiti hoiti varsinaisen ompelupuolen ja minä vain leikkelin kankaan, silitin päärmeet valmiiksi ja kannoin koneen autosta sisälle ja takaisin. Vähän lusmu olo, mutta käyhän se näinkin.

kuvatodiste 5
kuvatodiste 6
  
Oli ihan kivaa marthailla, mutta tämän viikon leikiksi ajattelin valita Ellun kanat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti