Hengailin viime viikolla muutaman päivän Porissa. Aurinko paistoi, oli lämmintä, ihmisiä oli paljon liikkeellä ja kaikki vaikuttivat olevan kovin hyväntuulisia. Tietenkin. Oli Jazzit. Ja Suomi Areena. Ja kaupunki täynnä turisteja. Se on aina yhtä mukavaa, hiukan hämmentävää ja, tiäksää, aika poikkeuksellista. Epäporilaista. Tai no, on se tosi porilaista sen pariviikkoisen ajan, mitä sitä kestää, mutta silti. Sanon tämän nyt kaikella rakkaudella entistä kotikaupunkia kohtaan: normiporilaisuus on pessimismiä, nopeaa ja lyhyttä puhetta, turhien kohteliaisuuksien jättämistä muille, kuittailua ja sarkasmia. Se on sitä, että kylmänä ja sateisena marraskuun iltana Ässät alun lupaavan 2-0 johdon jälkeen ottaa kotiottelussa kunnolla pataan (pun intended) Rauman Lukolta ja pelin jälkeen haukutaan ensin tuomari ja auotaan sen jälkeen päätä vastustajan kannattajille niin kauan, että paikalle hälytetään vähintäänkin sinitakkiset. Pahemmin käydessä myös valkotakkiset. Mutta siksi Pori onkin niin ihana. Se on Pori. Se o just sitä mitä se o eikä se niiko yrit ol mitää muut. Paitsi ne keskikesän kaksi viikkoa. Ja se on oikeasti ihan mahtavaa. Elinehto. Ihmisille ja elinkeinoelämälle. Ja meille muualle muuttaneille Pori Jazzin päätösviikonloppu on kuin jokavuotinen luokkakokous ilman, että kenenkään tarvitsee kutsua ketään tai järjestää mitään. Huippua!
Muutaman päivän visiitin aikana ehti tavata ystäviä ja tuttuja, käydä aleshoppailemassa, nauttia omakotitaloelämästä, kitkeä rikkaruohoja kasvihuoneesta, leipoa yhtä sun toista, viettää laatuaikaa vanhempien kanssa, emännöidä jazz-vieraita ja juhlistaa omia synttäreitä viimemainittujen kanssa Kirjurinluodon Areenan päätöskonsertissa. Kuunnella jazzia. Paljon ja eri tyylistä. Lopputuloksena on selittämättömän hyvä fiilis, joka pitäisi nyt osata säilöä sydämeen siten, että pieninä annoksina muisteltuna ja nautittuna sillä pärjää ensi kesään ja seuraaviin Jazzeihin saakka.
Sunnuntaina Sariolan ja Ikosen serkusten kokoonpano The Northern Governors heitti ihan huipun keikan ja Norah Jones antoi vähäeleisen tyylikkäästi parasta itseään. Se ääni vain on yksinkertaisesti todella kaunis. Sunnuntain ehdottomasti paras veto esitettiin kuitenkin lapsuudenkodin eteisessä kun espoolaistrio heitti ilmoille hellyttävän epävireisen Paljon onnea vaan. Kiitti tytöt - you rock! :D
 |
| The Northern Governors |
 |
| Norah Jones |
 |
| Norah Jones |
 |
| Yleisöä riitti. |
 |
| Hyvin silti oli omalle piknikfiltillekin tilaa. |
 |
| Pianopyörä. Mobiilia jazzia. |
 |
Kallo, Mäntyluoto. Paras paikka Porissa.
Tuulisena ja sateisena Jazzien jälkeisenä maanantaina. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti