Hääpäivä

Neljä vuotta naimisissa. Mies ilmoitti hoitavansa vuosipäiväjuhlallisuuksien järjestelyn tänä vuonna. Aiemmin päivällä minulle ilmoitettiin päivä ja kellonaika, jolloin pitää olla valmiina. Tästä pystyin päättelemään myös paikkakunnan. Nyt arvuuttelen, että kumpaankohan niistä kahdesta potentiaalisesta ravintolasta se vie minut syömään. Jos blogi ei enää päivity, niin tiedoksenne, että kuolin jännitykseen.

Ei vaineskaan, sarkasmi sikseen. Hyvä meidän tiimi! Hyvin pienimuotoisella juhlavastaanotolla ovat tänään mukana lähimmistä ystävistämme vain Ben & Jerry.

Kesäillan kekkerit

Treffattiin alkuviikosta meidän neljän naisen tyttöporukkamme kesken ennen kuin lomat alkavat ja kaikki suuntaavat hetkeksi omille teilleen. Kesäillan kekkerit kilisteltiin meidän parvekkeella. Leivoin raparperipiirakkaa Kinuskikissan ohjeella. Vaniljakastikkeen ja valkosuklaan yhdistelmä oli melkoisen makea, mutta sopivan hapokkailla kuplilla sai maut kivasti tasapainoon. ;)

Koska porukan mediaani-ikä on kuitenkin vain 33, oli tarjolla tietenkin sipsejä ja sitä toista kuplivaa eli vissyä juotiin pillillä. Luonnollisesti. 

Patongit, juustot, pororullat ja chorizot tekivät kauppansa.

Puolen minuutin kukka-asetelma syntyi työmatkan varrelta mukaan napatuista koiranputkista.

Nyt on kuulumiset vaihdettu ja hyvät lomat toivotettu. Saatettiin myös ottaa muutama tanssiaskel Stigin tahtiin olohuoneen lattialla ja löytää jokseenkin matemaattinen kaava hyvin toimivaan parisuhteeseen. Ihan okei saavutus tavalliselle tiistai-illalle. 

Paketti kainalossa

Lähettifirman heppu poikkesi eilettäin toimistolla ja lähdin kotiin paketti kainalossa. NAP:in aletilaushan se siellä oli. Materialistin sydän pamppaili ilosta kun kaivoin esiin Marc by Marc Jacobsin mustavalkoraidalliset hiiriballerinat. Nää on niin ihkut. Tykkään. Onneksi koko oli sopiva ja väritys, no, sehän sopii yhteen ihan kaiken kanssa, mitä vaatekaapista löytyy. :)

Alekauden korkkaus

Ensimmäiset alekauden ostokset on tehty. Hankintalista on turhan suureellinen termi, mutta etukäteen oli kyllä jo tiedossa, mitä olen vailla. Lompakko ja espadrillot ovat molemmat kuluneet lähes puhki, joten uudet oli saatava tilalle.

Lompakko löytyi Stockan alennusmyynneistä viikko sitten. Väri, malli ja merkki tuli itsellekin vähän yllätyksenä. Näin tämän Michael Korsin lompakon heti kun olin tullut sisään pääovista ja mietin, että njääh. Kuvittelin haluavani jotakin pienempää, mahdollisimman yksinkertaista mallia ja mustaa nahkaa, merkin ei tarvitsisi näkyä. Tämä taas oli oranssi, merkki selvästi näkyvillä ja kokokin vaikutti kovin suurelta. Ei siis ollenkaan sitä, mitä olin hakemassa. Kiersin hiljakseen läpi koko muun laukkuosaston ja jatkoin etsimistä. Kierroksen lopuksi sain kuitenkin huomata, että mieleen oli jäänyt pyörimään juuri tämä tietty lompakko. Onneksi niitä oli korissa vielä pari jäljellä. Nappasin yhden mukaani ja lähdin kassan kautta kotiin.

Kengät puolestaan bongasin viime maanantaina NAP:in alesta. Lähetystietojen mukaan paketti on jo maassa, enää odotellaan DHL:n autoa saapuvaksi. Palataan siis tuonnempana asiaan. 

Yy-kaa-koo

Havahduin lämpimien säiden koittaessa siihen, ettei minulla ollut mustia korottomia sandaaleja. Koska joka aamu töihin lähtiessä oli sellainen fiilis, että juuri tänään olisi kiva laittaa jalkaan mustat sandaalit, päätin, että sellaiset pitää sitten varmaankin hankkia. Pistin töpinäksi ja tulosta syntyi. Kolmesti.

Kävin ensin katsomassa Clarksin tarjonnan ja heti löytyi sen tyyliset kengät, mitä olin hakemassakin. Tähän mennessä olen oppinut, että jos löytää etsimänsä, ei kannata aikailla. Varsinkaan jos mieluisa kenkä istuu ihan täydellisesti jalkaan.

Äidin kanssa Tallinnassa käydessä teimme sellaisen kardinaalivirheen, ettemme olleet varanneet ollenkaan sandaaleja mukaan, vaikka jalkahoidot oli buukattu jo hyvissä ajoin. Ilusalongista pitikin pinkaista heti kenkäkaupoille, ettei vastalakatuille varpaankynsille ehtisi käydä hassusti. Siltä reissulta ovat peräisin nämä bling-versiot, jotka olen jo ehtinyt todeta toimistokelpoisiksikin.

Vanhat Havaianakset alkoivat olla siinä kuosissa, että ne päätyivät mökkikäyttöön. Aikoinaan kakkoskengiksi häihin hankitut rantasandaalit olivat muuttuneet väriltään ei-niin-valkoisiksi. Tilanne vaati uutta flipariparia. Mustia, tietenkin. Koska käytännöllisyys. (Voi ei, onko tämä ärsyttävä ilmaisutapa leviämässä minunkin kielenkäyttööni?!). Ipanemat tuntuivat hyvältä jaloissa ja kyllä näillä kauppareissun kehtaa tehdä.

No niin, nyt niitä mustia sandaaleja sitten on. Seuraavan kerran kun tekee mieli ostaa tämän tyylisuunnan kenkäpari, pitää muistaa yksi asia. Laske kolmeen. Nyt kengät jalkaan ja töihin. Moikka! Ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Juhannus

Juhannus on vietetty, mökiltä palattu takaisin kotiin ja valmistautuminen arkeen aloitettu. Pyykkikone pyörii ja huomisen työvaatetus on jo katsottu valmiiksi. Vielä pitäisi viikko jaksaa töitä ennen kuin saa jäädä lomalle. Pitkä viikonloppu maaseudun rauhassa teki tässä välissä oikein hyvää.

Päivän asu oli iltapäivän puolelle saakka mallia rantasandaalit ja yöpaita.

Maattiin nurmikolla.

Tuijoteltiin pilviä.

Pelattiin yatzya. Ja hei, kuva ei ole lavastettu!

Halstrattiin lohta.

Syötiin kaikenmoisia herkkuja.

Otettiin päikkäreitä nelijalkaisten ystäväisten kanssa.

Ihailtiin suloisen suven kukkia.

Funtsittiin, josko kotoakin löytyisi paikka mummon kutomalle räsymatolle.

Haettiin puita.

Saunottiin ja paljuiltiin.

Sellainen oli juhannus 2013.

Luottotuotteet

Kahta en vaihda. Toinen on Joe Blascon Ultrabase-meikkivoide ja toinen on Benefitin Bad Gal -ripsiväri. Blascon meikkivoide on ollut kumppanini jo lukioajoista lähtien ja Benefitin ripsivärikin on ollut kuvioissa jo suunnilleen kymmenkunta vuotta. Tällaiset luottotuotteet ovat kyllä aikamoinen onni. Ei tarvitse meikkiostoksilla tuhlata aikaa päätöksentekoon, tietää saavansa rahoilleen vastinetta ja aamurutiineissa säilyy turvallisuuden tunne kun tietää tismalleen, missä ajassa saa taiottua itsensä ulosmenokelpoiseksi.

Meikkivoide on säännöllisen epäsäännöllisesti Stockan kantisalessa enkä muista, koska olisin viimeksi ostanut sen täydellä hinnalla. Benefitin ripsiväriä ei sen sijaan tietääkseni saa Suomesta, joten sen ostan yleensä reissuilta, joko Sephorasta tai lentokentältä. Kai tätä nettikaupoistakin saisi tilattua, mutta toistaiseksi ei ole ollut tarvetta asiaa selvittää.

Muuten en ole kosmetiikkapuolella erityisen merkkiuskollinen, kokeilen mielelläni kaikkea uutta. Tosin on niitä uudempiakin suosikkeja ehtinyt matkan varrella tulla. Eräältä laivamatkalta tarttui mukaan Chanelin huulipuna sävyssä Mademoiselle. Nimikointi on ilmeisesti muuttunut sitten ostohetken ja saatan olla pikkuisen pulassa sitten kun tämä on loppuun käytetty. Täytyy vain luottaa siihen, että joku yhtä sopiva sävy on yhä valikoimissa.

Tänä keväänä puolestaan tulin hankkineeksi Cliniquen uutuuden, chubby stick -huulipunan sävyssä Mighty Mimosa. Etsin oikeastaan huulikiiltoa, törmäsin kosmetiikkaosastolla Cliniquen tuotteita esitelleeseen vanhaan lukiokaveriin ja jäin suustani kiinni. Juttelun lomassa tulin testanneeksi tätä ja tykkäsin. Tästä on lyhyessä ajassa tullut ehdoton lempparini ja se kulkee nykyään aina käsilaukussa mukana. Sävy on juuri sopiva kesään ja tuntuu, ettei tämän kanssa tarvitse lotrata huulirasvalla.

Seuraava kosmetiikkahankinta tulee olemaan puuteri, nykyisen rasian rippeillä ei enää montaa hetkeä pärjää. Onko kenelläkään vinkata suosituksia?

Garden party

Minulla on unelma. Puutarhajuhlat. Tähän tyyliin.

Toistaiseksi minut erottaa unelmastani se tosiasia, ettei meillä ole puutarhaa. Täällä kotona siis. Mökiltä se löytyisi, samoin vanhempien luota, mutta arvatkaapas, missä ovat kaikki ne ihmiset, jotka haluaisin kutsua? No, itse asiassa useammassakin paikassa, mutta yhdistävänä tekijänä on se, että kaikki ovat kaukana edellä nimetyistä kahdesta puutarhasta. Blääh. Mikä siis neuvoksi?

Vaihtoehto 1: Puutarha on mielentila. Vähän mielikuvitusta, suunnittelua ja toteutusta ja parvekkeelle saisi hyvinkin kivat bileet.

Vaihtoehto 2: Lantliv-mökkiviikonloppu. Jos jättäisikin ne perinteiset mökkivaatteet kotiin ja oikeasti oleilisi mökillä kukkamekossa, vaaleanpunaisissa Huntereissa ja hiukset muka-huolettomalla bohemian chic -nutturalla. Tai jossakin muussa harkitussa ja hyvältä näyttävässä asukokonaisuudessa, koska en omista ensimmäistäkään kukkamekkoa,  saappaat ovat eriväriset ja -merkkiset ja tukkakaan ei ihan yllä kummoiselle nutturalle... Mutta pointtina on siis sellainen lehtijuttumaisesti stailattu mökkiviikonloppu. 

Vaihtoehto 3: Satsataan vähän enemmän Pori Jazzin piknik-konserttiin. Ja toivotaan, ettei sada.

Kaikki kuvat: Pinterest

Juoksua ja oivalluksia

Käytiin viime viikolla työkavereiden kanssa juoksemassa hölkkäämässä ja kävelemässä Espoon Nice Run. Tapahtuma oli nice, sää ei. Suorituksen aikana pilkahti jopa aurinko, mutta sitä ennen ja sen jälkeen tuli taivaalta vettä oikein kunnolla. Muuten ei olisi ollut niin väliä, mutta juoksun jälkeinen piknik olisi ollut asteen verran mukavampi nautiskella kuivalla nurmikentällä.

Illan hauskimmasta oivalluksesta vastasi ennen starttia esiintynyt Scandinavian Hunks. Viihdearvoa ei käy kieltäminen, vaikkei reaktio ehkä ihan toivotunlainen ollutkaan: naurua ja vitsejä riitti vielä seuraavallekin päivälle. Esityksen paras anti oli ehdottomasti se, että jo ensimmäisen biisin aikana kävi selväksi, ettei meidän omalla flashmob-jengillämme ollut lainkaan hävettävää koreografian haasteellisuudessa ja synkassa pysymisessä. ;)

Illan toinen oivallus liittyi itse suoritukseen. Alkuvuodesta kolusin läpi netistä löytyviä juoksukouluja, valitsin niistä sopivimman tuntuisen ja kirjoitin harjoitusohjelman kalenteriin. Sittemmin kevään juoksukoulusuunnitelma kaatui sairastelukierteeseen ja siitä aiheutuneeseen ajanpuutteeseen. Jossain vaiheessa huomasin, että viikot eivät vain enää kertakaikkiaan riittäneet. Asia jäi harmittamaan ja se sattui tulemaan lenkin aikana puheeksi työkaverin kanssa. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Maaliin päästessä osallistumispäätös syksymmällä järjestettävään toiseen juoksutapahtumaan oli jo valmiiksi kypsytelty. Sinne voisi sitten lähteä vähän tavoitteellisemmalla suunnitelmalla. Yhden vähän mönkään menneen vitosen ei tarvitse tarkoittaa innostuksen loppua ja juoksukoulun aloittaminen ei ole vuodenaikaan sidottua puuhaa. Varsinkaan näin kesällä, hih.

Koska ryhmässä kaikki on kivempaa (ja ennen kaikkea, koska ryhmäpaine saa tsemppaamaan vähän enemmän kuin yksityisyritteliäisyys), on salainen harjoitteluryhmä jo perustettu Facebookiin ja juoksukouluohjeet kaivettu esiin. Ilmoittautuminen hoidettaneen alta pois vielä ennen lomia. Nyt vain siis tsemppiä ja kohti kymppiä!

Sadesään ballerinat

Kesäisenä sadepäivänä kaupungilla liikkuessa ei oikein tee mieli laittaa jalkaan kumisaappaita, mutta nahkakenkien pilaaminenkaan ei varsinaisesti innosta. Olenkin päätellyt tarvitsevani sadesään ballerinat. Kun vain vielä keksisi mitkä, mistä ja milloin. Hienojen mallien löytäminen ei ole ongelma, nettikaupan valitseminen taas jo vähän on. Funtsituttaa tietysti myös tämä ajankohta: näin alekauden kynnyksellä sitä tulee miettineeksi, josko muutaman viikon odotuksen jälkeen saisi ostoksensa vähän edullisemmin.

Nämä Marc by Marc Jacobsin pinkit hiirulaiset käväisivät tänään jo ostoskorissa. Sitten aloin kuitenkin epäröidä ja pohtia, että pitäisikö sittenkin ottaa joku turvallisemman värinen (lue: musta) pari. Vaikka sadesäällä varmaan nimenomaan olisikin kiva olla päällä jotakin pirteän ja iloisen väristä. Hmm, klikatako kotiin vaiko eikö? Ja nyt vai heti vai myöhemmin?

Blogi täyttää muuten tänään vuoden. Jei! Olisikohan näistä vähän niin kuin synttärilahjaksi... 

Kässänopen painajainen

Kummipoika sai ristiäislahjaksi Pikku prinssi -kirjan ja itse tehdyn neuletakin. Törmäsin blogistaniassa Kässänopen painajaiseen ja näppäränä naisena kuvittelin neulovani sellaisen tuossa tuokiossa. Kesäversio valmistui puuvillalangasta, muttei kuitenkaan ihan tuossa tuokiossa. Hommat aloitin jo jääkiekon MM-kisojen alkusarjapelien aikaan ja jos jonkinmoisten taukojen jälkeen on viimeiset napit ommeltu paikoilleen pari tuntia ennen ristiäisten alkua. Perjantai-iltana olin suorastaan tyytyväinen siihen, että pääkaupunkiseudulta autoilee Kokkolaan useamman tunnin. Lyhyemmällä matkalla ei olisi ehkä ehtinyt tulla valmista. Takaisin tullessa olisi sen sijaan riittänyt jo vähän vähempikin autossa istuminen...

Malli: Kässänopen painajainen

Lanka: Menita Cotton Dream (valkoinen ja harmaa) & Rico Design Essentials Cotton dk (turkoosi)

Menekki: valkoista lankaa noin 2.5 kerää (vajaa 150 g), harmaata ja turkoosia vajaa yksi kerä kumpaistakin (alle 50 g)

Puikot: 3.0 mm pyöröpuikko (40 cm) ja apuna yksi saman koon sukkapuikko

Arvatkaapas muuten, mitä tulee mieleen vasemman yläreunan kuvasta? Oh my god, they've killed Kenny! Ohjeen mukaan takista olisi pitänyt tulla kokoa 74 cm, mutta liekö syynä sitten eri lanka tai tiukka käsiala, tästä tuli kyllä pienempi. Ei silti haittaa, pääseepähän käyttöön jo aikaisemmin. Päivänsankarilla ei lahjastaan liene mielipidettä, mutta ainakin äitinsä tuntui tykkäävän. Ja pieni kultakimpale on kyllä kaiken vaivannäön arvoinen. ♥

Viikonlopun juhlat

Viikonloppuna vietettiin suloisen pikkupojan ristiäisiä. Pääsin kummitädiksi kultakimpaleelle, jota on kaivattu, toivottu ja odotettu kaksinumeroisen luvun verran vuosia. Ihana, pieni ihme. Sydän on onnesta ja myötäilosta ihan sykkyrällään. Enpä olisi arvannut pääseväni todistamaan kastetilaisuutta, missä pappi upottaa päivänsankarin suukkoihin kesken toimituksen. Nyt on sekin nähty. Kuivia silmäkulmia ei niinkään. 

Kummitädillä oli lopulta päällään se sama mekko, jolla oli juhlittu jo pariin otteeseen aiemminkin. Hempeää persikkaa ja tummaa harmaata. Hauista olisi selvästi pitänyt treenata etukäteen: vaikka nelikiloinen vauva onkin pieni, alkoi käsivarressa parinkymmenen minuutin staattisen pidon jälkeen jo tuntua.

Juhlat olivat kauniit ja herkkuja riitti. Eikä pahasti keulinut mopo koristelujen suhteen. Esille kelpasi kuvaruudukon vasemman alareunan naruviritelmäkin, jota askarrellessa mietin, että jos ei tästä muuta iloa ole, voidaan tälle ainakin nauraa kaikki yhdessä. :)