Yy-kaa-koo

Havahduin lämpimien säiden koittaessa siihen, ettei minulla ollut mustia korottomia sandaaleja. Koska joka aamu töihin lähtiessä oli sellainen fiilis, että juuri tänään olisi kiva laittaa jalkaan mustat sandaalit, päätin, että sellaiset pitää sitten varmaankin hankkia. Pistin töpinäksi ja tulosta syntyi. Kolmesti.

Kävin ensin katsomassa Clarksin tarjonnan ja heti löytyi sen tyyliset kengät, mitä olin hakemassakin. Tähän mennessä olen oppinut, että jos löytää etsimänsä, ei kannata aikailla. Varsinkaan jos mieluisa kenkä istuu ihan täydellisesti jalkaan.

Äidin kanssa Tallinnassa käydessä teimme sellaisen kardinaalivirheen, ettemme olleet varanneet ollenkaan sandaaleja mukaan, vaikka jalkahoidot oli buukattu jo hyvissä ajoin. Ilusalongista pitikin pinkaista heti kenkäkaupoille, ettei vastalakatuille varpaankynsille ehtisi käydä hassusti. Siltä reissulta ovat peräisin nämä bling-versiot, jotka olen jo ehtinyt todeta toimistokelpoisiksikin.

Vanhat Havaianakset alkoivat olla siinä kuosissa, että ne päätyivät mökkikäyttöön. Aikoinaan kakkoskengiksi häihin hankitut rantasandaalit olivat muuttuneet väriltään ei-niin-valkoisiksi. Tilanne vaati uutta flipariparia. Mustia, tietenkin. Koska käytännöllisyys. (Voi ei, onko tämä ärsyttävä ilmaisutapa leviämässä minunkin kielenkäyttööni?!). Ipanemat tuntuivat hyvältä jaloissa ja kyllä näillä kauppareissun kehtaa tehdä.

No niin, nyt niitä mustia sandaaleja sitten on. Seuraavan kerran kun tekee mieli ostaa tämän tyylisuunnan kenkäpari, pitää muistaa yksi asia. Laske kolmeen. Nyt kengät jalkaan ja töihin. Moikka! Ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!