30. syyskuuta 2013

Jaiks! (eli ensimmäinen asukuva)

Ensimmäisen kerran jännityksestä ei taida päästä eroon kuin sillä, että rohkaistuu ja tarttuu asiaan. Siispä pidemmittä puheitta, tässä tämän blogin ensimmäinen asukuva. Minulta puuttuu kaukolaukaisin ja jalusta, mieheltä kärsivällisyys, joten mennään tällaisella itse räpsäistyllä kuvalla. Tältä minä tänään näytin. Aika mustaa, mutta työpaikan avaimessa (joka päivän aikana yleensä roikkuu kaulassa) on sentään pieni punainen piste, että kyllä tässä päivällä oli vähän väriäkin. ;)


mekko: Nanso
neuletakki: GT

huivi: by Malene Birger
puukkaribuutsit: Calou
kello: Michael Kors
Laukku: Mulberry unohtui näköjään kuvasta

No niin, ja nyt pitää sitten vain äkkiä julkaista tämä ennen kuin itsesensuuri iskee...

29. syyskuuta 2013

Hitaan aamun ihanuus


Viikonloppuaamu ja kiireettömyys, mikä ihana yhdistelmä. Se tunne kun tietää, että on useampi tunti aikaa tehdä juuri sitä, mitä huvittaa - jos huvittaa. Saa kaataa kahvia siihen mukiin, mikä juuri nyt tuntuu omalta suosikilta ja valloittaa sohvannurkan paksun Hesarin kanssa. Kuunnella kun mies soittaa 60-luvun soulia vinyylisinkuilta. Päätellä yhden neuletyön ja edistää vähän yhtä toista, keskeneräistä. Miettiä, että joko iskisi sormet loppuosaan eilisen sienisaaliista vai pysyisikö sittenkin vielä hetken aikaa netin syövereissä, josko sieltä vaikka löytyisi lääke objektiivikuumeeseen. Tai jotain ihan muuta... Tutkiskella äidin kutomien villasukkien kuvioita ja heti sen jälkeen funtsia, että mitäköhän sitä tulevan työviikon aikana pukisi päälleen. Ottaa vielä kolmannenkin kupin kahvia.




Parasta on se, että laiskottelun voi tehdä hyvällä omatunnolla. Kaikki reippautta vaativat hommat on periaatteessa jo hoidettu: kotityöt on tehty, liikuntasaldo on kohdillaan ja eilinen on vietetty raikkaassa ulkoilmassa Nuuksiossa. Mikäs tässä siis on ollessa. Ja vaikka näistä kotivaatteista ja suloisesta mitään tekemättömyydestä onkin jossain vaiheessa päivää päästettävä irti, jatkuu päivä kuitenkin kivoissa merkeissä. Iltapäivän ja illan ohjelmassa on kyläilyä ja synttäreiden juhlistamista.

25. syyskuuta 2013

Lime-parmesaanilohi

Opin loppukesän mökkireissulla työkaverilta uuden tavan laittaa uunilohta. Makuyhdistelmä ei olisi tullut itselle ihan ensimmäisenä mieleen ja juuri tästä syystä onkin tosi antoisaa toisinaan kokkailla porukalla. Lime-parmesaanilohi maistui niin hyvältä, että sitä on sen jälkeen tehty meillä kotonakin jo pariin otteeseen. Lohen kavereina hyviksi on havaittu kukkakaali ja neulapavut, keitettyinä ja voinokareella maustettuina.

Loheen vedetään nahkaan saakka yltävät viillot ja väleihin laitetaan ohuita limeviipaleita. Maustetaan suolalla ja pippurilla.


Huomataan, että pari limelohkoa jäi yli. Sattuipas sopivasti!


Ripotellaan päälle raastettua parmesaania ja lykätään koko komeus uuniin.


Ja sitten vain nautitaan!


24. syyskuuta 2013

Älä tule sadekeli

Älä tule sadekeli, tule hyvä keli. 
Se nimittäin tarkoittaisi sitä, että voisin ottaa uudet tossut heti käyttöön. 


Kenkäkaapissa oleva tennareiden mentävä aukko piti paikata. Olen ollut vannoutunut superstarojen käyttäjä, mutta kun näin nämä kauniin harmaat Karhut, olin heti täysin myyty. Ihan niin kuin tämä kenkäparikin. Materiaali ja väri ovat vähän aranlaiset, joten pahimpaan sateeseen näillä ei ole mitään asiaa. Vaan jospas tämä syksy jatkuisi vielä yhtä aurinkoisena kuin tähänkin asti, vaikka kovasti jo kylmeneekin.

Epätoivoinen yritys pitää kesästä kiinni päättyi muuten eiliseen. Tänään puin kiltisti ensimmäistä kertaa sukat jalkaan. Ja kas, toisin kuin eilen, ei paleltanut tippaakaan. Aikamoista. :)

22. syyskuuta 2013

Harmaata


Uusi naulakko toimitettiin kotiovelle perjantai-iltana ja heti piti tietenkin alkaa sommitella henkareille ensi viikon asukokonaisuuksia. Ajatuksenjuoksussa tai ärsykkeiden vastaanottoketjussa on varmaankin joku piuha poikki, sillä innostun näin syksyisin kaikista luonnon kauniista väreistä - esimerkiksi keittiön ikkunan alla olevissa vaahteroissa on juuri nyt ihan upean hehkuvat värit! - mutta päälle päätyy lähes poikkeuksetta vain harmaata, mustaa ja valkoista. Niin tulee nähtävästi käymään ensi viikollakin. Valikoidut palat ensi viikon vaatevalikoimasta ovat nimittäin tässä.


Paidat: Oasis / Lindex / itse tehty Skappel-neule
Huivit: by Malene Birger

Tänään päivän asu on kuitenkin vähän eri tyylinen. Päällä on mustaa ja häivähdys pinkkiä. Lähtölaukaus kajahtaa ilmoille iltapäivän puolella.


19. syyskuuta 2013

Harkittu ostos


Tiedättekö, miten sitä joskus ihastuu johonkin kivaan juttuun ja miettii sen hankkimista ja sitten se miettimisvaihe vain jotenkin jää päälle? Kävin maanantaina Finnish Design Shopin kantisillassa Tulli- ja pakkahuoneella ja löysin itseni ihailemasta HAY:n Loop-naulakkoa ties monennenko kerran. Olen ihastunut valkoiseen Loopiin heti sen ensimmäistä kertaa nähdessäni ja siitä hetkestä kulunut aika on laskettavissa jo vuosina. Monta kertaa on käynyt mielessä, että nyt käyn ostamassa naulakon, mutta johonkin se on aina tyssännyt. Joskus kuljetusongelmiin, joskus täpärästi missattuun aleprosenttiin (koska juuri silloin ei vaan tosiaankaan tee mieli maksaa täyttä hintaa, oli se hinta mikä tahansa). Toisinaan on mietityttänyt, onko naulakolle sittenkään sopivaa koloa kodin sisustuksessa. Pohdin myös, onko harkinta-ajan venyminen voinut olla hinnasta kiinni. Ei se voi olla: jos kyse olisi saman hintaisista kengistä, laukusta tai vaatteesta, ostopäätös olisi todennäköisesti syntynyt silmänräpäyksessä. 

Maanantaina kantisillasta kotiin palatessa tulin siihen lopputulokseen, että mitä ihmettä minä tätä enää panttaan ja pähkäilen. Naulakolle löytyy tila viimeistään tekemällä, jos ei muuten. Laukussa oli lappu, johon oli printattu -20% alekoodi. Olohuoneen sohvalla oli taas pino vaatteita, jotka olisivat voineet olla siististi henkarilla. Naulakossa. Jos sellainen olisi.

No, ei sitä ostosta kuitenkaan tehty vielä maanantai-iltanakaan. Tarkoitus kyllä oli, mutta sitten heräsin läppärin kansi otsaan painautuneena ja tulin siihen tulokseen, että kaupantekohetki lienee parasta ajoittaa omaan valveillaoloaikaan... Päivää myöhemmin sitten klikkailin itseni kaupoille ja nyt valkoinen Loop on matkalla meille. Vihdoin ja viimein. Jännä, että ostopäätöstä voi harkita vuosia, mutta sitten se muutaman päivän toimitusaika voi tuntua näin pitkältä. ;)

16. syyskuuta 2013

Top kolmonen

Rakas kiitollisuuspäiväkirja, tänään olen iloinnut...

Naapurin antamasta kotitekoisesta raparperimehusta. Mahtavia molemmat, sekä mehu että naapuri.

Vitosen markettikimpusta, joka on pysynyt kauniina jo kohta kaksi viikkoa. Ja vielä reilun kaupan tuote. Money well spent.

Työkaverin antamista omenoista. Meillä pysytään siis vastaisuudessakin paistoksissa ja hilloissa.

Jotenkin kauhean hyvä mieli. Pitää funtsia joku kiva keino jakaa tätä eteenpäinkin, antaa hyvän kiertää.

15. syyskuuta 2013

Mustavalkoista

Tänä sunnuntaina ei pitänyt olla mitään tekemistä. Sitten annoin kotitöille pikkusormen ja yksi asia johti toiseen. Kolme koneellista pyykkiä ja useampia vaihdettuja petivaatteita, verhoja ja mattoja myöhemmin huomaan, että koti on muuttunut mustavalkoisemmaksi. Keittiön ja makuuhuoneen uudet matot ovat Annon mallistosta. Arne Jacobsenin Design Letters -kupit ovat Turun tuliaiset viime viikonlopulta kun piipahdettiin siskon kanssa Sisustuksen koodissa. Mustavalkoisia ostoksia tein samalla reissulla myös Marimekolla, raitapaita päässee käyttöön heti ensi viikolla. Mieskin osasi tietämättään noudattaa oikeaa värimaailmaa: viikonlopun kaupunkilomalta tuli tuliaisiksi mustavalkoisesti puettu shampanjapullo. Hyvä, hyvä! Saa lähteä seuraavallekin poikaporukan matkalle. ;)




Tekstiilihommissa tuli nälkä. Kaapeista löytyvistä aineksista syntyi pizza, salaatti ja omenapaistos. Meillä kuulutaan siihen koulukuntaan, että kermavaahto ei saa loppua kesken. Onneksi salaatin kanssa on sama homma, josko se edes pikkuisen kompensoisi...



5. syyskuuta 2013

Päivän opetus


Salilta tuli eilen ilmoitus, että tälle päivälle tehty varaus zumba-tunnille on peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi. Ehdin harmitella asiaa hetken verran, mutta sitten muistin parin viikon päässä häämöttävän juoksutapahtuman, johon valmistautuminen alkoi kiitettävästi kesäkuussa, keskeytyi heinäkuussa ja likipitäen unohtui elokuussa. Olisi aika skarpata. Siispä ajattelin, että tänäänhän on mitä mainioin päivä lenkkeillä töistä kotiin.

Tuumasta toimeen. Aamulla lenkkikamat mukaan, iltapäivällä vaatteiden vaihto, luuri käteen ja Sports Tracker ja Spotify päälle, sitten vain matkaan. Aurinko paistoi ja reitti oli kiva, merenrantaa ja metsikköä. Kesken matkan piti pysähtyä muutamaksi sekunniksi säätämään Spotifyta. Kotiovella sammutin Sports Trackerin. Ja mitä ihmettä, matkasta puuttui puolet! Se tunne kun tajuaa sammuttaneensa Sports Trackerin matkalaskurin samalla kun näpräsi Spotifyta... Kaiken huipuksi olin osannut sössiä koko homman niin lahjakkaasti, että ajanotto jäi kuitenkin päälle. Koko lenkki näyttää siis siltä, että aikaa on kulunut tuhottomasti ihan mitättömään matkaan nähden. Voi kökkö. Ärsytti niin paljon, että piti poistaa sovelluksesta koko lenkki, eihän tuollaista kehtaa missään jakaa. Hävettää vähemmän kun näyttää siltä, ettei ole tehnyt mitään kuin että julkaisisi suunnilleen konttausvauhtiselta näyttävän lenkin tiedot. Voi some-ajatusmalli sentään.

Päivän opetus siis kuuluu seuraavasti: 
Kun lenkkeilet, et näprää puhelinta.

Vaikka no, kai tässä nyt kuitenkin oli pääpointtina se, että lenkki tuli tehtyä. Eikä se taitettu matka mihinkään kadonnut, vaikkei siitä digitaalista jälkeä nyt jäänytkään. Mies kuittasi harmistusnarinani näyttämällä twiittisarjan keskiluokan mitättömistä ongelmista. Tunnistin itseni. Perspektiivi uudelleenohjeilmoitu.

4. syyskuuta 2013

Omenapaistos


Vietin viime viikonlopun työkaverin mökillä. Otettiin pihalta omppuja ja tehtiin niistä omenapaistosta. Samalla ohjeella on leivottu kesän aikana raparperiversiota, mutta nyt piti heti päästä kokeilemaan tätä kun hyviä kotimaisia omenoita oli saatavilla. Mökkiolosuhteisiin tämä resepti soveltui erityisen hyvin siksi, että tiskiä tulee vähän: taikinan tekoon ei tarvita kuin desimitta, kulho ja lusikka. Ei helppous ja nopeus tosin haitaksi ole kotonakaan. Viimeksi eilen tällainen syntyi jälkkäriksi hetken mielijohteesta.


Omenapaistos
1-2 rkl voita 
5-8 pientä omenaa
sokeria
kanelia

150 g voita (tai margariinia)
1.5 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelilastuja

1. Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi. Voitele vuoka.
2. Pilko omenat sopivan kokoisiksi paloiksi, laita ne vuokaan ja ripottele päälle sokeria ja kanelia. Itse tykkään laittaa reilusti omenoita, vuokan pohja saa peittyä omenoista ihan kokonaan.
3. Pehmennä voi, lisää sokeri ja sekoita. Lisää  kanamuna ja sekoita, kunnes taikina on tasaista. Lisää vaniljasokeri, leivinjauhe ja vehnäjauhot. Sekoita sen verran, että taikina on tasaista. Lusikoi taikina raparperien päälle ja ripottele lopuksi päälle mantelilastut.
4. Paista piirakkaa uunissa noin 20 minuuttia, anna jäähtyä ja tarjoile vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Jotain vanhaa


Eilisen ajan kaulassani keikkuivat muovihelmet, joiden alkuperää en enää oikein muista. Vahvin veikkaus on, että ne ovat päätyneet minulle joko jostakin kotimyyntitilaisuudesta, josta en ole kehdannut lähteä ostamatta mitään tai sitten ne ovat tulleet jonkin muun tuotteen kaupanpäällisinä. Joka tapauksessa, aikaa tästä tapahtumasta on jo useampi vuosi. Välillä helmet ovat lojuneet korulippaassa pitkiä aikoja käyttämättöminä, mutta jostain syystä en ole tullut laittaneeksi niitä kirpparipinoon tai heittäneeksi pois. Hyvä niin, nyt olen nimittäin ihan uudelleen innostunut näistä, tuo petrolin värisävy tuntuu kovin mieluisalta.

Ajatuksena oli eilen illalla yrittää ottaa niitä ensimmäisiä asukuvia, mutta homma ei ottanut luonnistuakseen. Kasvot olisi ainakin pitänyt rajata pois, koska jumpan ja saunan jälkeen tukka oli hätäponnarilla ja naama meikitön ja vähän turhankin punainen (mutta samalla merkki siitä, että jumpassa tuli tehtyäkin jotain!). Eteisessä ei löytynyt valon puolesta sopivaa kuvauspaikkaa, makuuhuoneessa sopivaa kohtaa ei löytynyt muuten vaan. Keittiössä kuvaaminen olisi tuntunut hassulta, toisessa makkarissa ei pääsisi kuvaan ilman miehen levykokoelmaa ja musiikkilaitteita. Olohuoneen keskellä oli pyykit kuivumassa, sohvalla epämääräinen kasa lehtiä ja käsitöitä sekä uudelleen pakkaamista odottava salikassi. Villamatto olisi pitänyt imuroida, siihen tuntuu jäävän kaikki niin nopeasti kiinni. Lisäksi pitäisi varmaankin hankkia kameraan jalusta ja kaukolaukaisin. Parempi onni seuraavalla kerralla.

Joka tapauksessa, värillisemmästä kaudesta ollaan selvästikin siirtymässä takaisin niihin omimmalta tuntuviin väriyhdistelmiin. Back to basics. Päälle valikoitui eilen mustaa, valkoista ja harmaata ja samalla yhdistelmällä ollaan tänäänkin liikenteessä. Itse asiassa ihan kohta, bussi lähtee alle vartin päästä. Mukavaa päivää kaikille!