Päivän opetus

Salilta tuli eilen ilmoitus, että tälle päivälle tehty varaus zumba-tunnille on peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi. Ehdin harmitella asiaa hetken verran, mutta sitten muistin parin viikon päässä häämöttävän juoksutapahtuman, johon valmistautuminen alkoi kiitettävästi kesäkuussa, keskeytyi heinäkuussa ja likipitäen unohtui elokuussa. Olisi aika skarpata. Siispä ajattelin, että tänäänhän on mitä mainioin päivä lenkkeillä töistä kotiin.

Tuumasta toimeen. Aamulla lenkkikamat mukaan, iltapäivällä vaatteiden vaihto, luuri käteen ja Sports Tracker ja Spotify päälle, sitten vain matkaan. Aurinko paistoi ja reitti oli kiva, merenrantaa ja metsikköä. Kesken matkan piti pysähtyä muutamaksi sekunniksi säätämään Spotifyta. Kotiovella sammutin Sports Trackerin. Ja mitä ihmettä, matkasta puuttui puolet! Se tunne kun tajuaa sammuttaneensa Sports Trackerin matkalaskurin samalla kun näpräsi Spotifyta... Kaiken huipuksi olin osannut sössiä koko homman niin lahjakkaasti, että ajanotto jäi kuitenkin päälle. Koko lenkki näyttää siis siltä, että aikaa on kulunut tuhottomasti ihan mitättömään matkaan nähden. Voi kökkö. Ärsytti niin paljon, että piti poistaa sovelluksesta koko lenkki, eihän tuollaista kehtaa missään jakaa. Hävettää vähemmän kun näyttää siltä, ettei ole tehnyt mitään kuin että julkaisisi suunnilleen konttausvauhtiselta näyttävän lenkin tiedot. Voi some-ajatusmalli sentään.

Päivän opetus siis kuuluu seuraavasti: 

Kun lenkkeilet, et näprää puhelinta.

Vaikka no, kai tässä nyt kuitenkin oli pääpointtina se, että lenkki tuli tehtyä. Eikä se taitettu matka mihinkään kadonnut, vaikkei siitä digitaalista jälkeä nyt jäänytkään. Mies kuittasi harmistusnarinani näyttämällä twiittisarjan keskiluokan mitättömistä ongelmista. Tunnistin itseni. Perspektiivi uudelleenohjeilmoitu.

kuva