TGIF

Työviikko on selätetty, samoin flunssa. Jei! Seuraavaksi suunta kohti Turkua ja leppoisaa viikonloppua. Ohjelmassa on hengailua sisarusten poppoiden ja ystävien kanssa, brunssia, klubia ja ihan vain oleilua. Aika huippua. 

Edit. Sysse hei, cookiet ois kiva ylläri! :P

Kuume, kuume ja kuume

Olin tällä viikolla pari päivää kotona sairastamassa. Päivän asu oli mallia aamutakki ja villasukat. Liikuntasuorituksesta kävi se kun siirtyi välillä sängystä sohvalle ja jonkun ajan kuluttua taas vaihtelun vuoksi takaisin. Ajan sain kulumaan roikkumalla Pinterestissä. 

Hyvä puoli on se, että My style -kansioon on nyt pinnattu sellaisia asuja, joiden pohjalta voi pakata laukun viikon päässä häämöttävälle työreissulle. Siis sitten viikon päästä, viimeisenä iltana ja vähän kiireessä, tietenkin. Kuka sitä nyt ajoissa...

Huono puoli on se, että Places I'd like to go -kansioon pinnatut kuvat herättivät välittömän matkakuumeen. Lomamatkakuumeen. Jiihaa. Aiemmin päivällä tekemäni aikataulusuunnitelman mukaan sillä tulevalla kuuden päivän työreissulla kun näyttäisi olevan omaa aikaa ruhtinaalliset yksi aamu ja yksi ilta. Että ihan ei sillä pääse sitä matkakuumetta kuittaamaan. 

 

Eikä tietenkään kahta ilman kolmatta. Päällä on myös kohtalainen autokuume. Oi voi. 

No mutta, pääasia on se, että se ensimmäinen kuume on nyt selätetty eikä äänikään ole enää kovin nasaali. Jee! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Sitten vain etsimään lääkkeitä jäljellä oleviin kuumeisiin.

Meinasin muuten kirjoittaa pinnaamisesta jo sairasloman aikana, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että siitä voi saada vähän väärän mielikuvan. Olin nimittäin ihan oikeasti sairas, en pinnannut töistä. ;)

Kaikki kuvat: Pinterest

Äyriäisviikko

Lauantai-iltana flunssa eteni makuaistin menettämisen vaiheeseen. Onneksi niin kävi vasta rapujen jälkeen. Jälkkärillä ei tällä kertaa ollut niin väliäkään. Se oli nimittäin minun nakkini näiden pippaloiden järjestämisen suhteen ja olin ehtinyt maistella ihan tarpeeksi jo valmistusvaiheessa. Ja muutenkin, omista tekeleistä tuntuu aina löytyvän jotain, mikä voisi olla ihan pikkuisen paremmin tai vähintäänkin erilailla tehty kun taas muiden tekemistä ruuista ja herkuista sitä vaan yleensä nauttii sen enempiä miettimättä ja kyseenalaistamatta. Rivien välistä taisi juuri käydä ilmi, että minusta ei tulisi hyvää ravintolakriitikkoa. Ottaisin aina vain kaiken tarjotun ilomielin vastaan ja olisin kiitollinen. Vaaka ei.

Jos viime viikko päättyikin kipuillen ja Strepsilsin maku suussa, niin lauantaihin asti kaikki sujui erittäin makoisasti. Aamupalalla herkuteltiin mm. näillä aineksilla:

Keskiviikkona töiden jälkeen alkoi tehdä ihan hirveästi mieli sushia. Niinpä hain kotimatkalla aineet kaupasta ja pyöräytin muutaman rullan. Osa päätyi samantien iltapalaksi ja osa säästyi seuraavan päivän lounaaksi.

Arvio rulliin tarvittavien täytteiden määrästä tuppaa usein osumaan yläkanttiin. Niin tälläkin kertaa. Loput jokiravunpyrstöt ja kylmäsavulohet päätyivät kesäkurpitsan kanssa pastakastikkeeseen. Torstai-illan pikaruoka saattaa näyttää vähän mössöltä (tiedetään, se valokuvauskurssi on edelleen käymättä ja äidiltä lainassa oleva järkkäri kerää pölyä olohuoneen nurkassa), mutta voin vakuuttaa, ettei se ollut lainkaan hassumpaa.

Perjantaina kollegat ilmoittivat lähtevänsä sushilounaalle ja kysyivät, lähdenkö mukaan. No tottakai lähdin. En ole vaikeasti ylipuhuttavaa sorttia, varsinkaan kun kyse on sushista. Illalla vuorossa olivat viikonlopun ensimmäiset rapujuhlat. Ruoka oli hyvää, samoin seura. Mitä muuta sitä voisi ihminen toivoa. Paitsi kivutonta kurkkua. Muistin sen viimeistään siinä vaiheessa kun porukan suomenkielisenä vedin malliksi pari snapsilaulua omalla äidinkielelläni. Sen jälkeen tosin taisi se toinen kotimainenkin luistaa taas paremmin. ;)

Lauantain rapujuhlia vietettiin meidän oman tyttökerhon kesken. Hauskaa oli. Naurettiin niin, että vesi valui silmistä. Onnea on ystävien kanssa vietetyt hienot hetket. Värdinnalle kiitos!

Strax lite gladare

 

Perjantaikröhinä

Kuva: Pinterest

Niinpä. Mutta mikä siinä on, että aina kun kuntoiluinspiraatio iskee kaikkein kovimmin, meinaa iskeä myös flunssa. Kurkku on kuin hiekkapaperin jäljiltä. Viikonlopun ohjelmassa olisi myös kahdet rapujuhlat. Niinpä niin, se siitä lenkkeilystä, vaikka olisi terveenäkin... Koitan pysyä kuosissa Bafucinin ja Panadol Hotin avulla. Laulamiset pitänee kuitenkin jättää suosiolla muille. Muut saattavat tosin olla siitä vain mielissään. Tai ehkä jopa kiitollisia. :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!  

(Laskurin mukaan täällä kyllä käy lukijoita, vaikka kommentoijat voikin laskea yhden käden sormilla. Joka tapauksessa siis oletan, että tervehdys tavoittaa edes pari tyyppiä.) 

Smör

Jos olette Turussa ja halajatte hyvään ravintolaan, suosittelen lämpimästi hakeutumista Smöriin. Siellä on maukas ja hyvä ruoka, yksinkertaisen kaunis sisustus ja mukava tunnelma. Toisin sanoen kaikki palaset ovat kohdillaan! Espoolaisnäkövinkkelistä katsottuna paikan ainoa miinus on sijainti, siis se Turku. Turussa taas sijainti on mitä mainion. Jokiranta. ♥

Alla on muutama kuva eräältä kuluneen kesän hellepäivän illalta. Samana iltana toteutui myös antamani lupaus kulttuurin harrastamisesta. Kävimme nimittäin katsomassa Linnateatterin kesäteatteriesityksen Mielensäpahoittaja. Näytelmä näkyy jatkavan ohjelmistossa vielä nyt syksylläkin. Jos on lukenut Tuomas Kyrön kirjan, ei sisältö välttämättä pääse yllättämään, mutta roolisuoritus ja lavastus olivat hienot. Sitäkin voin siis suositella.

Alkuruokana oli parsakeittoa kampasimpukkajäätelöllä ja cavavaahdolla.

Seuralainen otti alkuruuaksi tartaria.

Pääruuaksi valittiin karitsaa.

Jälkkäri suli suussa. Oijoi.

Taidetta takapihalla.

Jokiranta.

2 x viikonloppu

Kaksi perättäistä viikonloppua ja kaksi täysin erilaista maailmaa. Ensin Flow-meininkiä Suvilahdessa ja sen jälkeen viikkonloppu mökillä. Matka kulki stadin sydämestä ja kaupunkilaisten nuorten aikuisten festareilta työviikon kautta niin landelle, ettei se ole edes landea, vaan ihan puhtaasti maaseutua.

Edellisviikonloppuna kävin tosiaan elämäni ensimmäistä kertaa Flow-festivaaleilla. Muuten ei ehkä olisi tullut lähdettyä, mutta kun kolmen päivän ilmaislippu kiikutettiin ihan kotiovelle saakka, niin pitihän sitä nyt mennä katsomaan, että mistä oikein on kysymys. Pienimuotoinen paniikki meinasi iskeä kun koitin miettiä, että mitä sinne laittaisi päälle. Festarialueelle piti suunnata suoraan töistä, joten oli keksittävä outfit, joka sopii sekä toimistoon että illan rientoihin. Sisäinen hipsterini loistaa lähinnä poissaolollaan, joten päätin noudattaa ystävä- ja tuttavapiirien taidealan ihmisiltä opittua helppoa jippoa: kannattaa suosia hyvin leikattuja vaatteita ja musta näyttää aina hyvältä. Niksi toimi tälläkin kertaa. Tosin alueella oli niin monenlaista kulkijaa, että joukkoon olisi sopeutunut hyvin lähes minkälaisessa vaatetuksessa tahansa.

Rento ilmapiiri ja kekseliäästi toteutettu festarialue tekivät myönteisen vaikutuksen. Alue oli saatu näyttämään hyvältä wastelands-teemalla ja hengailupaikkoja oli riittävästi. Olisin ihan hyvin vain voinut istua paikallani ja tuijottaa urbaania designia ja ohi kulkevia ihmisiä. Tuntui, kuin olisi seurannut Hel Looksin livelähetystä. Hitsi, kun kehtaisi kuvata ihmisiä rohkeammin! Siellä oli niin cooleja hipstereitä ja varmaan kaikki hipsteriyden alalajitkin edustettuina. Eikä tämä nyt ole mikään sarkastinen toteamus vaan ihan aidosti ja oikeasti oli kiva katsella asuja ja tyylejä kun jengi oli selvästi kiinnittänyt paljon huomiota ulkonäköönsä ja olemukseensa. Pinnalla näyttäisivät olevan ainakin kangaskassit, suurisankaiset silmälasit, 80-lukuisuus ja ruutupaidat, miehillä sivuilta lyhyet ja päältä pidemmät hiukset, viikset ja Jacques Cousteau -tyyppinen pipo ja naisilla kirkkaanpunainen huulipuna (mitä kirkkaampi, sen parempi) ja Pikku Myy -nuttura. Hehe, varsinainen trendiasiantuntijalausunto.

Ensi vuonna voisi mennä uudestaan. Ja vaikka vähän maksaakin siitä. Kaiken tämän tyyliin ja muotoiluun keskittyneen höpöttelyn lomassa unohtui nimittäin näemmä mainita, että siellä oli myös hyvää musiikkia.

Jukka Poika ja Miike Snow

Loppukevennys katsottiin livenä.

Viime viikonloppuna puolestaan ei kuunneltu erityisen hyvää musiikkia. Ei, sillä viime viikonloppuna noudatettiin perinteitä. Mökkiperinteitä. Yksi vahvimmista mökkiperinteistä on se, että radio on aina päällä ja kanava on Radio Suomi. Eikä sitä vaihdeta. Kyllä me sitä siskon kanssa teinivuosina yritettiin, mutta harvoja ja lyhyitä olivat ne riemunhetket kun mökin tuvassa ehti pauhata Radio Mafia. Nyt me "nuorisossakin" jo kuunnellaan mukisematta Radio Suomea. Eikä siihen edes tarvittu kuin lähes kolmekymmentä vuotta siedätyshoitoa! ;)

Mökillä olo ei kyllä varsinaisesti ollut tällä kertaa mitään pelkkää oleilua vaan pikemminkin hommailua. Enimmäkseen puuhommia ja marjastusta. Mukaan pääkaupunkiseudulle lähti isot ämpärilliset viinimarjoja, karviaisia ja vadelmia. Marjapuskissa seisominen sai allekirjoittaneen ihan repimään pelihousunsa - kirjaimellisesti. Tämän jälkeen muistamme sitten kaikki sen, että Zetorissa on melkoisen terävä rappunen ja jos kyykistyy nopsakalla liikkeellä traktorin viereisen marjapensaan juurelle, voi samalla vaivalla saada ylimääräisen tuuletusaukon ja komian raapaleen takapuoleensa. Mutta jos ajattelee positiivisesti (niinhän minä aina!), niin nyt ilmaantui syy luopua taas yhdestä vaatekappaleesta. Hiphei, näin se vaatehuoneprojekti pikkuhiljaa hoitaa itse itsensä.

Mutta ettei nyt menisi vallan ikäväksi tämä pieni tarina mökkiviikonlopusta, niin täytyy tietenkin tunnustaa, että ei me pelkästään hommia tehty, vaan ehdittiin me pitää hauskaakin. Syötiin, juotiin, saunottiin, leikittiin pikkusiskon kanssa kameroilla ja otettiin hassuja kuvia (ei julkaisukelpoisia), naurettiin ja pelattiin virallista mökkipeliä, Yatzya. Kaikki muut sai yatzyn paitsi minä. Sen pituinen se.

Onni onnettomuudessa

Eilen illalla nukkumaan mennessä kännykän akku näytti olevan puoliksi täynnä, joten muina naisina laitoin herätyksen hälyttämään siihen tavalliseen aikaan seuraavana aamuna. Sitten siirryin höyhensaarille. Aamulla havahduin siihen, että herätys soi. So far so good. Harmi vain, että se hälytys tuli miehen, ei minun kännykästäni. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että olin nukkunut kolme varttia pommiin.

Tästä opimme kaksi asiaa:

1. Jos allekirjoittaneen älypuhelimen akku loppuu keskellä yötä, ei herätyskään toimi. Tästä lähtien ei siis enää saa luottaa pelkkään latauspalkkikuvaan vaan lataus on aina iltaisin tsekattava tarkemmin.
2. Jos on kiire, niin ehdin nähtävästi saada itseni töihinlähtökuntoon kymmenessä minuutissa. Huh! Hermojen säästämiseksi tästä ei kuitenkaan kannattane tehdä tapaa.

Vanhalla

Expatista tuli ex-expat kun ystävä palasi kaukomailta takaisin Suomeen. Pysyvästi. Ainakin toistaiseksi. Jee! Väliaikaisena kotina toimineessa maailmankolkassa on meikäläisestä näkökulmasta katsottuna sen verran, noh, ei-niin-rauhalliset-ja-turvalliset olot, että olen suorastaan huojentunut kun ystävä on taas täällä. Siis sen lisäksi, että olen tietenkin myös tosi iloinen, että hän on taas täällä. Live-tapaamiset ovat ihan muuta toista kuin virtuaalisesti vaihdetut kuulumiset. Ja missä vanhat ystävät sitten tapaavat? No Vanhalla, tietty.

Positiivinen yllätys

H&M Homen petivaatteet. Ostin niitä pari settiä alennusmyynneistä. Yllätyin, mutta onneksi vain positiivisesti. Nehän ovat edullisia ja hyvälaatuisia. Ja kivan tuntuisia. Ja vielä kivan näköisiäkin. Tykkään!

Ja koska vaatehuoneen siivousprojekti alkoi totuttuun tapaan sängyn petaamisella, niin saatte aiheesta ihan kuvankin. ;)

Projekti: vaatehuoneen siivous

Vaatehuoneen ja -kaappien siivousprojektin yleinen alku on meillä se, että ensin pedataan sänky, sitten tyhjennetään vaatehuoneesta ja -kaapeista kaikki vaatekasat sängylle, lajitellaan ne erinäisiin pinoihin ja sen jälkeen funtsitaan, mikä minkäkin pinon kohtalo on. Sitten tulee ilta ja pitäisi päästä sänkyyn nukkumaan. Tässä vaiheessa nostellaan päiväpeiton reunat ylös ja koko päiväpeittoon kääritty suuri vaatemytty siirretään sellaisenaan olohuoneen lattialle. Seuraavana päivänä ei jaksa ajatella muuta kuin vaatekasan siivoamista pois lattialta, joten vaatteet laskostellaan taas pinoihin ja laitetaan henkareille ne, mitkä henkareille kuuluvat ja palautetaan taas kaikki vaatteet takaisin vaatehuoneeseen ja/tai -kaappeihin. Kierrätykseen menevien ja pois heitettävien saldo on pieni. Hyvin pieni. Yleensä liian pieni, lähes olematon. Ollaan takaisin lähtöruudussa.

Hölmöläisten hommaa, tiedetään... Mutta nyt törmäsin tähän ja tähän.

Ja vielä tänään aion kokeilla tätä jälkimmäisen linkin takaa löytynyttä vinkkiä:

Let’s play a little game.

1. Go find 5 shirts you don’t like.
2. Go find 3 pairs of pants you know you will never wear again.
3. Choose 2 sweaters that make you feel frumpy.
4. Head back in there and find 4 dresses or skirts that don’t cut the mustard or accommodate your butt girth.
5. Last call. Find all suits and/or jackets that are stuck in a different era. Don’t hesitate. Just do it.
6. PUT the DONATION items in the trunk.
7. Voila!

Ongelma ratkaistu

On ongelmia ja sitten on ongelmia. Jos ongelmien suuruusluokan yläpäässä on sota ja nälänhätä, niin omalla kohdalla niitä ongelmia ei taida juuri edes olla. Ehkä kaikkia ongelmia ei kuitenkaan tarvitse suhteuttaa koko maailman ongelmiin. Ongelma se on pienikin ongelma. Merkittäväksi sen pienen ongelman tekee se, että se on minun ongelmani.

Ruotsiksi voi käyttää näppärää termiä i-landsproblem, jolle en nyt tähän hätään keksi hyvää suomenkielistä vastinetta. Teollistuneiden maiden ongelma ei mielestäni anna oikeaa kuvaa tästä käsitteestä, jossa ongelmat ovat luokkaa "mulla ei ole mitään päällepantavaa" (lue: vaatehuone on täynnä, mutten nyt osaa päättää, mikä olisi parhaiten päivän fiilistä ilmentävä outfit), "ostaisinko omenoita vai päärynöitä" (no otetaan molempia!) tai "bussi meni nenän edestä ja seuraava tulee vasta vartin päästä" (voi ei, nyt pitää istua alas ja surffailla älypuhelimella netissä). Rankkaa. Tai malliesimerkki meidän taloudesta viime vuoden viimeisen päivän illalta: "Älä heilu noin kauheesti kun sä naurat tai tota shampanjaa läikkyy sun Burberryn paidalle!". Tunnustan, hiukan hävetti kun kuulin tuon tulevan ulos suustani. Ehkä esimerkistä käy sekin, että ihmisellä on aikaa istua kotisohvalla läppäri sylissä ja miettiä, mikä olisi hyvä käännös i-landsproblemille. Että joo, kyllähän se on vähän ongelmallista kun pitää avata termiä esimerkein kun suoraa käännöstä ei ole - ainakaan heti mielessä.

Viimeisin ärsytyskynnyksen ylittänyt i-landsproblem oli suoristusrauta, jolle ei tuntunut löytyvän mitään järkevää säilytyspaikkaa omassa käyttöympäristössään eli kylpyhuoneessa. Johdossa ei ollut lenkkiä, jolla laitteen olisi saanut roikkumaan naulakosta ja itse väkerretty kieputussysteemi sisälsi melkoisen putoamisriskin. Lähes päivittäin käytössä olevaa aparaattia ei myöskään tehnyt mieli sijoittaa kaapin perukoille. Ja siitä se DIY-ajatus sitten lähti. Tarvittiin kerä mustaa Novitan Hanko-lankaa, nelosen virkkuukoukku ja muutama ilta olympiaurheilua pitämässä allekirjoittanut paikallaan telkkarin edessä. Lopputulos ajaa asiansa ja sopii kylpyhuoneen tyyliin. Olen tyytyväinen. Ongelma ratkaistu.

Syy ja seuraus

Jep. Sitä se työviikko yleensä teettää. On perjantaissa silti muutakin hyvää kuin alkava viikonloppu. Silloin on yleensä aina iltapäiväkahvipöydässä ne kaikkein riehakkaimmat ja parhaat jutut. Mikä tosin varmaan johtuu juurikin siitä alkavasta viikonlopusta. Oli miten oli, hauskaa perjantaita ja leppoisaa viikonloppua kaikille!

Valintoja

Elämä on täynnä valintoja. Jotkut niistä ovat helpompia, toiset vähän hankalampia. Tällä kertaa painittiin siinä mukavammassa sarjassa. Kun on ensin päättänyt, että viikonloppuna toteutetaan huushollin suursiivous ja sitten yhtäkkiä ihmiselle tarjotaankin ilmaista kolmen päivän vip-lippua Flow-festareille, niin hullu kai sitä saisi olla, jos ei valitsisi jälkimmäistä.

Terkuin nimim. Kulta hei, kyllähän sä voit jo aloittaa hommat, vaikka mulle tulikin tämä este...

Ex tempore

Kollega kävi eilen iltapäivällä kello kotiinlähtöaika kysymässä illan suunnitelmia. Ei niitä oikeastaan ollut. Siivousta ja pyykinpesua ei lasketa ja ajatustasolla ollut iltalenkki oli tummien pilvien ansiosta jäämässä juurikin sinne ajatuksen tasolle. Hyvä sinänsä, sillä tarjolla oli parasta ennen -päiväystä hätyyttelevä elokuvalippu ja leffaseuraa. Mukava ex tempore -ilta stadissa sisälsi sushia, arkkitehtuuria, leppoisaa romcomia ja kivaa seuraa. Kiitos, H! :)

Sushilla poikettiin Lasipalatsin Itamae Sushissa ja kaksi alinta kuvaa ovat ihan siitä naapurista, Kampin Narinkkatorin laidalle hiljattain avautuneesta Hiljaisuuden kappelista. Nyt on sekin tsekattu. Kaunista puurakentamista!

Toinen maanantai

Toimistolle raahautuminen on näköjään himpun verran helpompaa toisena loman jälkeisenä maanantaina kuin sinä ensimmäisenä. On takaisin työmoodissa. Paikalla paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Eikä tarvitse enää stressata iltaisin sitä, että varmasti muistaa lähteä aamulla töihin. Tai no, ehkä ensimmäinen loman jälkeinen aamuherätys tosiaan olisi ollut lempeämpi jos heti herätyksen perään kännykän näytölle ei olisi pärähtänyt muistutusta "Mene töihin!". Kun olisi edes tajunnut jättää tuon huutomerkin pois...

Sillähän ei tietenkään ole mitään vaikutusta asiaan, että edellisviikonloppuna tuli urakalla angstattua töihin palaamista ja nyt kuluneena viikonloppuna tuli keskityttyä vain hauskanpitoon ja rentoutumiseen. Ystävien ympäröimänä, ihanien naisten seurassa. Maaseudun rauhassa. Automatkaillen, maalaismaisemia katsellen, pikkukaupunkia kierrellen, saunoen, herkutellen, skoolaten, sienestäen, vadelmapuskaviidakossa akrobatiaa harjoittaen, jutellen, nauraen ja chillaillen. Vaikuttaapas lista pitkältä, ihan kuin olisi tehty vaikka mitä. Niin käy itse asiassa aika usein kun listaa tai luetteloi asioita. Jos tälle ilmiölle pitäisi keksiä termi, sen olisi oltava luetteloilluusio.

Olen kyllä erittäin vakuuttunut siitä, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla sellainen porukka, missä saa vapautuneesti jättää aivot narikkaan ja olla häpeilemättömän oma itsensä. Tälläkin reissulla skarppien virkanaisten jengissä kaiken sivistyneen keskustelun ja poliittisesti korrektin toiminnan lisäksi nuoltiin lautasia ja leikittiin mm. pohjoiskorealaista uutistenlukijaa (perustuu youtubeen) ja innostunutta yksivuotiasta (perustuu havainnointiin) ja huomattiin, että näissähän esiintyy yllättävän paljon samankaltaisuutta. Lisäksi leikittiin vadelmarahkasta laulavaa suomiräppäriä ja härskisti väärinkuultuja laulunsanoja. No okei, se oli oikeastaan vain yksi leikki, ei kahta erillistä. Oli miten oli, tällaisen viikonlopun jälkeen on taas voimia ottaa vastaan uusi maanantai ja viedä läpi jälleen yksi työviikko. Onnea on viikonlopun aikana ladatut akut.

The Aviator, kuskimme.

Vaviskaa, tavaratalojen kosmetiikkaosastot!

Art goes Kankaanpää.

Kesäkeittiön parhaita paloja.

Colourscape

Colourscape on avoinna Turussa tämän viikon sunnuntaihin asti. Jos teillä vain on siihen mahdollisuus, niin menkää hyvät ihmiset käymään siellä! Todistettavasti labyrintti on tosin helteellä aikamoinen sauna. Mutta ei haittaa, hieno kokemus se oli silti. Lisätietoja Colourscapesta löytyy täältä.