Onnea on

Edessä on viikonloppu ja kesän ensimmäinen mökkireissu. Aurinko paistaa ja helle hellii. Oi onnea! 

Saas nähdä, törmätäänkö tähän samaan pikkukaveriin kuin viime kesän ensimmäisellä mökkikeikalla.

Iloista viikonloppua kaikille!

Uutta vaatekaapissa

Molemmilla aiemmilla kerroilla kun varta vasten lähdin kaupoille katselemaan, josko löytäisin jotakin kivan hempeää pastellisävyä (tai ylipäätään jotakin vähän värikkäämpää) vaatekaapin täydennykseksi, päädyin kantamaan kotiin jotakin mustaa tai ainakin melkein mustaa. Ensimmäisellä kerralla kyseessä olivat housut, oikein kaksin kappalein, toisella kerralla hankin uuden bleiserin. Kolmas kerta toden sanoi. Nyt on kuulkaas pinkit housut henkarilla, valmiina käyttöön. 

Vaaleanpunaisten housujen käyttöaste on vielä arvoitus kun en ollenkaan tiedä, miten kotoisaksi oloni näissä tunnen. Sen vuoksi väriskaalan laajennus lähti liikkeelle sieltä edullisimmasta päästä, parilla kympillä ja  H&M:lta. Hinta per käyttökerta -kaavalla uskoisin näiden olevan ihan kannattava ostos. Sitä paitsi keksin heti aika monta yhdistelmää näiden housujen ja kaapista jo löytyvien vaatekappaleiden kesken. Sillä lienee jonkinmoinen vaikutus asiaan, että kaapista löytyy paljon mustaa, valkoista, harmaata ja beigeä... Oli miten oli, kaikki lasketaan.

Selectedin jakun hankinnassa ostopäätös puolestaan syntyi toisella logiikalla. Fundeerasin asteikolla 1-10,  että kuinka paljon jäisi harmittamaan jos en nyt osta tätä bleiseriä. Päädyin ysipuolikkaaseen ja kävelin kassan kautta kotiin. Yhtään ei ole kaduttanut. Malli ja yksityiskohdat ovat mieluisia ja tästä takista saattaa hyvinkin muodostua uusi suosikki.

Koko ajan menossa

Blogin puolella on ollut aika hiljaista viimeiset pari viikkoa. Se taas johtuu siitä, että reaalielämän puolella on riittänyt menoa ja tekemistä reippaan puoleisesti samaisella aikavälillä. Ja sitten kun postauksissa on vähänkin taukoa, niin tuntuu myös siltä, että ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Itsekriittisyys kasvaa päivä päivältä ja julkaisurima tuntuu olevan pilvissä. Käykö muille koskaan näin? Nyt ei auta muu kuin ryhdistäytyä.

Viimeisen parin viikon aikana olen ehtinyt muun muassa viettää viikonlopun vanhassa kotikaupungissa. Kävin luottokampaajalla (nyt totuttelen taas otsikseen) ja tavattiin pitkästä aikaa ala-asteaikaisen tyttöporukan kesken. Osaa porukasta en ollutkaan nähnyt sitten yläasteen päivien, toisten kanssa ollaan jutuissa Facebookissa ja muutenkin. Kyllä oli hauskaa! Ja kai siinä juttu luistaa kun samalla saa nautiskella tällaisia herkkuja.

Sunnuntai-iltana tyhjensin ja täytin matkalaukun, maanantaiaamuna lähdin työmatkalle. Harvoin muuten saa taittaa aamuisen työmatkan gondolihissillä, mutta nyt on sekin kokeiltu. Näitä maisemia kyllä kelpasi ihailla.

Keskiviikkona kiirehdin suoraan lentokentältä ruokakurssille (siitä lisää tuonnempana) ja loppuviikkoon mahtui lisäksi standuppia, balettia, ystävien tapaamista, kirpparikamojen lajittelemista ja vieraita - ja tietenkin ihan normityöt siinä ohella. Muutama lisätunti per vuorokausi olisi ollut aika kova juttu. Ei sillä, etteikö tekemiset ja menot nytkin olleet pääosin mukavia ja hyvin pitkälti itse järjestettyjä, mutta nyt on sellainen fiilis, että voisi pari päivää vain hengailla tekemättä yhtään mitään. Tai no, oikeastaan aloitin nollailun jo eilen. Istahdin sohvalle, etsin Yle Areenasta näkemättä jääneen Newsroom-jakson, uppouduin ohjelmaan ja söin Amppari-mehujään. Ja koska jaksoja oli jäänyt väliin kaksi, toistin tämän saman kuvion tuntia myöhemmin. Heti sen jälkeen alkoi televisiosta ensimmäisen kauden päätösjakso. Katsoin tietysti senkin, mutta älkää peljätkö, kolmatta mehujäätä ei sentään enää tehnyt mieli.

Tilanneraportti

Jottei tämä blogi nyt vallan hiljenisi, niin otetaan tähän väliin tällainen pieni tilanneraportti. Alkuviikolla tapahtunutta:

• Lähdin eilen ostamaan pastellinsävyisiä housuja. Tulin kotiin uusien mustien housujen kanssa. Lahkeessa on sentään pituutta vain nilkkaan asti, että jotain kesäisyyttä näissä uusissa housuissa kiistatta on... ;)
• Näin Romanian Euroviisukappaleen videon ja nauroin ääneen. Aivan holtittomasti. Myötähäpeäfaktori on niin korkea, ettei sitä enää oikein huomaa. Douze pointsit tosissaan vetämiselle ja vaahtomuovista askarrelluille vatsalihaksille. Nähtäväksi jää, lohkeaako tällä esityksellä finaalipaikka. Minut se sai ainakin taas innostumaan näistä kisoista.
• Ulkona on ihan täysi kesä! Juuri sitä kauneimman väristä vihreää joka puolella, aurinko paistaa ja on lämmintä. Ihan mahtavaa!
• Luulin, että parasta Sh'bam-tunnilla olisi tämän kertaiseen ohjelmaan kuuluva Gagnam Style. Kun näkee itsensä jumppasalin peilistä toteuttamassa sitä koreografiaa ei vain voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Mutta ei, nähtävästi kokemus voi olla vieläkin parempi: juuri ennen tunnin alkua edessä olevalle paikalle asettui keskuksen uusi PT, joka oli harvinaisen hyvännäköinen, vaalea ja ruskettunut nuorimies. Oijoi, siinä kohosi kuulkaa kiinnostus sheikkausmuuveihin ihan nextille levelille.

No niin, siinä ne tärkeimmät taisivat tulla. Nyt jatkamaan jännittämistä. Kiekkopuolella voitto tuli, toivottavasti finaalipaikka irtoaa myös Euroviisuista. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Modulaatioiden täytteistä illan jatkoa kaikille!

Tomaatti-punajuurikeitto

Alakerran lounasruokala ei ole mikään maailman paras. Hinta-laatusuhteessa on toivomisen varaa kun einesnuggeteista ja keitetystä valkoisesta riisistä pitäisi maksaa 5.80 €. Tai no, onhan siellä tarjolla muutakin kuin broilerinuggetteja: torstaisin on hernekeittoa ja perjantaisin kebabkastiketta. Einespohjaisia mömmöjä nekin. Salaattivaihtoehto on välillä ihan jees, mutta rajansa säilykeparsallakin. Koska hyvä ruoka todellakin on yhtä kuin parempi mieli, kulkee meikämartta taas toistaiseksi omat eväät kassissa. Päivän lounas oli tänään tomaattipunajuurikeittoa ja raejuustoa. Resepti on tarttunut mukaan joskus opiskeluaikoina, käsin kirjoitettu paperilappunen toimii edelleen Ruutukokin kirjanmerkkinä. Tosin tämä punajuurifani osaa kyllä jo reseptin ulkoa.

Autenttista kännykkäkamerakuvaa työpaikan kahvihuoneesta.

Tomaatti-punajuurikeitto

1 tl kasvisöljyä

1 suuri sipuli pilkottuna

1 valkosipulinkynsi raastettuna

2-3 raakaa punajuurta raastettuina

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

0,5 l kasvislientä

1 tl jeeraa

0,5 tl kanelia

ripaus jauhettua mustapippuria

Pinnalle: 

maustamatonta jugurttia tai raejuustoa

• Kuumenna kasvisöljy pinnoitetussa kattilassa. 
• Lisää sipuli, valkosipuli sekä punajuuriraaste. 
• Hauduta miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen noin 10 minuuttia. 
• Lisää tomaattimurska, kasvisliemi sekä mausteet ja keitä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia, kunnes punajuuret ovat täysin pehmeitä. 
• Soseuta keitto sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa ja kuumenna tarvittaessa uudelleen kiehumispisteeseen. 
• Jaa keitto lautasille ja laita pinnalle jugurttia tai raejuustoa.

Malttamattoman versio on vähän simppelimpi: mitään ei raasteta vaan kasvikset laitetaan ronskisti paloiteltuina kiehuvaan veteen kasvisliemikuution kanssa. Unohdetaan kaneli. Jeera on loppu. Maustetaan garam masalalla ja currylla. Ja hyvää on!

Äitienpäivänä

kuva

Onnea kaikille äideille! Erityisesti tietenkin sille omalle, jonka aika, neuvot ja huumorintaju eivät ole loppuneet kesken ja tyttäristä on kasvanut täysipäisiä aikuisia. Kiitos kaikesta, äiti! Kortti jäi postittamatta, mutta puhelin on keksitty ja onnittelut toimitettu perille. Lahjaksi lähti päivän verran laatuaikaa jälkikasvun kanssa Tallinnassa. Ohjelmassa on ainakin hotelliaamiainen, kylpyläkäynti ja visiitti lankakauppaan. Kaikella todennäköisyydellä myös hoitoja, herkuttelua ja muita ostoksia. Ensi kuun puoliväliä odotellessa, siis.

Akuutti pastellihimo

Nyt kun Skappel-neule on vihdoinkin valmis, piti käydä katsomassa Pinterestin puolella vähän ideoita sen stailaamiseen. Hakusanoilla grey cardigan ja grey sweater löytyi vaikka mitä kivaa. Lähtökohtaisesti olisin yhdistänyt harmaan neuleen mustiin housuihin, ehkä kapeisiin farkkuihin ja alle joko musta toppi tai valkoinen kauluspaita. Se ei ehkä ole erityisen värikästä, mutta täysin omalta tuntuva yhdistelmä. Tähän tyyliin siis.

Tätä taustaa vasten olin siis oikeastaan vähän yllättynyt kun inspiraatiokuvia etsiessäni löysinkin itseni ihailemasta nimenomaan kaikkia harmaan ja pastellien yhdistelmiä. Toki mustavalkoharmaatkin kuvat näyttivät hyviltä, mutta joku niissä pastelleissa vain kiehtoo. Vai mitä sanotte näistä?

kuva, kuva, kuva

Näistä kuvista innostuneena kävin vähän leikkimässä Polyvoressa ja kokosin tällaisen kollaasin. Jokunen alla olevista ihanuuksista kaapista jo löytyykin, mutta joku juttu jäi myös polttelemaan. Hmm, vielä ehtisi kaupoille... 

Sinisävyjä ja valkoista

Kiekkoa ja kässäjuttuja, valkoista ja sinisen eri sävyjä, siinä viime päivien teemat. Leijonien otteita MM-kaukalossa on seurattu kotisohvalla ja siinä samalla olen aloitellut uutta neulomusta. Skappelin jälkeen on vaihtelun vuoksi mukavaa, että puikot ovat pienet, materiaali ihan erilaista ja väritkin ihanan keväiset. Pieni vilautuskuva projektista on tässä alla, mutta liikaa en halua paljastaa kun kyse on ristiäislahjasta ja pikkuprinssin äiti saattaa käydä täällä vierailulla.  

Ristiäisistä puheenollen, juhlat järjestetään ensi kuun puolella ja olen luvannut tuoda tullessani leivonta- ja kattaustarvikkeita. Ihan tarkasti ottaen puhe taisi olla paperipilleistä, sokerimassakuorrutteesta ja macaronseista. Sitten kävi klassisesti. Innostuin. Niin saa kuulemma tehdä, ei haittaa ollenkaan. Huh! Jos muuten uranvaihto tulisi ajankohtaiseksi, harkitsisin vakavasti juhlasuunnittelijan hommia. :D

kuva

kuva

Selailin ideakuvia ja niitähän on netti pullollaan. Kurkatkaapa, miltä näytti esimerkiksi Bambulan Sinertävä vappu. Kaunista ja raikasta! Meillä on edelleenkin häiden jäljiltä askartelutarvikkeita vaatehuoneen laatikossa ja nyt kun värimaailma tuntuu natsaavan, ajattelin päästää myös sisäisen askartelijani irti. Koristenauhat ja pompomit roikkuvat jo tosi kauniisti mielikuvissa, katsotaan päästäänkö todellisuudessa samaan DIY-reittiä vai kaupan kautta. Ellen törmää itsehillintääni ennen sitä. ;)

kuva

Ja takaisin arkeen, pitänee mennä jatkamaan kotitöitä. Siivous on vielä vaiheessa ja huomenna on tulossa vieraita kun kässäkerho kokoontuu meillä. Valmista pitää olla ennen kuin Newsroom alkaa ysiltä ykkösellä. Olen ihan koukussa ja nämä jaksot pitää ehdottomasti katsoa isolta ruudulta, läppärin näyttö ei tämän ohjelman kohdalla riitä. Hyvät näyttelijät, ihan mahtava dialogi ja oikeat uutiset tekevät tästä mielenkiintoista seurattavaa. Fanitan!

Skappel-neule

Skappel-neule venähti jonkinmoiseksi puoli-ikuisuusprojektiksi muiden neulomusten mennessä edelle. Nyt se on kuitenkin vihdoinkin valmis. Jei! Siitä tuli ihan sellainen kuin uskalsin toivoakin: rento, oversized ja hieno. Ja lämmin. Jos käyttää sataprosenttista alpakkavillalankaa, niin ei sen tietenkään pitäisi tulla yllätyksenä... Pakkaskausi oli ja meni (ja hyvä niin!), mutta ehtii tätä sentään ehkä vielä muutaman kerran pitää ulkona päällä ennen kuin on aika laittaa tämä neule odottamaan syksyisempiä säitä. Tai ainakin kovasti toivon, ettei tälle ole esimerkiksi juhannuksena käyttöä. 

Hihoista suunnittelin ensin tekeväni vähän vajaamittaiset, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Kastelemisella ja venyttämisellä saa näköjään ihmeitä aikaan jos mieli muuttuu ihan viime metreillä. Lopputulos on oikein sopiva.

Yhden tuunausideankin ehdin jo saada: olkasaumasta voisi tulla aika päheä jos siihen ompelisi rivin paljetteja. Harmaita, tietty. 

Alkuperäinen ohje: Maria Skappelin blogissa

Kudottu kaksinkertaisella langalla: 
Ohut mohairlanka (menekki n. 200 g) ja alpakkavillalanka (menekki n. 350 g)
Puikot: 7

Takakappale:

Luodaan 80 silmukkaa ja neulotaan 5 cm joustinneuletta (2o, 2n). Sen jälkeen neulotaan ainaoikein kunnes kappale on halutun korkuinen. Päättele. Tässä paidassa ainaoikein neulottiin 70 cm, jolloin kappaleen korkeus oli yhteensä 75cm.

Etukappale: 

Luodaan 80 silmukkaa ja neulotaan 5 cm joustinneuletta (2o, 2n). Sen jälkeen neulotaan ainaoikein niin kauan kunnes etukappaleen haluttu korkeus on 7 cm takakappaleen korkeudesta. Etukappalen voi jättää hieman takakappaletta lyhyemmäksi. Tässä paidassa etukappaleen korkeus oli yhteensä 65 cm. 

Kun etukappaleen haluttu korkeus on 7 cm takakappaleen korkeudesta, keskeltä päätellään 16 silmukkaa pääntieksi. Molemmilta puolilta päätellään sen jälkeen neljällä ensimmäisellä kerroksella yksi silmukka kaula-aukon jatkeeksi. Lopuilla 28 silmukalla kudotaan niin monta kerrosta, että 7 cm tulee täyteen. Päättele. Neulo toinen puoli ja samalla tavoin ja päättele. Näin jälkikäteen ajateltuna keskeltä olisi voinut päätellä muutaman silmukan enemmänkin ja tehdä kaula-aukosta vähän leveämmän. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Hihat: 

Luodaan 36 silmukkaa (alkuperäisen ohjeen mukaan 40 s) ja neulotaan 5 cm joustinneuletta (2o, 2n). Sen jälkeen neulotaan ainaoikein kunnes kappaleen korkeus on 15 cm. Lisätään molempiin päihin 1 s. Tämän jälkeen lisäykset tehdään aina neljän "raidan" välein ja yhteensä 7 kertaa, kunnes työssä on 50 s. Päättele ja tee toinen hiha samalla tavoin.

Viimeistely: 

Ompele yhteen olkapäät, yhdistä hihat olkapäihin ja ompele sen jälkeen hihojen alareuna ja sivusaumat. Kastele neule ja venytä se muotoonsa. Tämä paita oli vadissa likoamassa liki pari tuntia, sen jälkeen puristin suurimman osan vedestä pois, venytin paidan haluttuun mittaan ja asettelin sen pyyhkeen päälle kuivumaan vaakatasossa. Kastelun jälkeen neuleesta tuli kevyt ja pehmoinen. Pituutta se sai kymmenisen senttiä lisää, leveyttä taisi tulla saman verran.

Piilokamerafiilis

Poden laskujeni mukaan neljättä flunssaa sitten vuodenvaihteen. Tilanteeseen kyllästyneenä kävin tapaamassa työterveyslääkäriä, joka puolestaan passitti minut labran puolelle toimenpiteeseen, jonka nimeä en enää muista. Se oli pitkä ja alkoi e:llä. Tarkoituksena joka tapauksessa oli selvittää, olisiko kyseessä jotain allergiaan viittaavaa.

Päästyäni labran aulaan minua viitottiin istumaan alas. Kerroin nimeni. Sairaanhoitaja kääntyi metrin päässä istuvan kollegansa puoleen ja käytiin seuraava keskustelu:

- Hei tää on se tapaus.
- Tee sä se.
- Eiku miten se tehdään, tee sä se.

Hienoa, kylläpäs tuli luottavainen olo.

Toinen sairaanhoitaja käveli kaapille ja otti sieltä arviolta 15-senttisen ohuen, metallisen näköisen vanupuikon. Hän näytti sitä minulle ja ojensi sen tämän jälkeen kollegalleen, joka ilmoitti ottavansa "sen isomman". En edelleenkään tiennyt, mitä minulle oltiin tekemässä. Sairaanhoitaja katsoi minua päin, virnisti ja totesi, että "Se on kato niin, että toiset tykkää blondeista ja toiset bruneteista. Mää tykkään ohuista ja toi haluaa paksumpaa". Tällä välin toimenpiteen suorittava sairaanhoitaja oli hakenut tavallisen paksuisen, pitkän vanupuikon, tarttui päästäni, käänsi sen takaviistoon ja otti näytteen. Sen te jo tiesittekin, että yhdistelmänä oli nenä ja pitkä tikku, joten ei siitä sen enempää. Kollega seurasi tapahtumaa vierestä ja sanoi sitten minulle: "Olipa sulla hauska ilme". 

Ööh, ei tainnut olla ihan oppikirjaesimerkki asiakkaan kohtaamisesta. Paitsi ehkä otsikolla Ei näin. Lähdin apteekin kautta takaisin työhuoneelle ja mietin, milleköhän piilokameralle äskeinen mahtoi tallentua.

Toukokuun ensimmäisen huikopalat

Vappu on juhlittu. Tai ehkä vietetty on parempi termi, juhlittu kuulostaa melkein liian riehakkaalta. Mantalta pois päin kävellessä muisteltiin tyttöjen kanssa menneitä vappuja ja todettiin, että kyllä ei ole meininki enää ollenkaan sama kuin opiskeluaikoina. Taakse ovat jääneet ne päivät, jolloin etkoille lähdettiin vasta lakituksen jälkeen, päivän asu oli haalarit ja juhlat kestivät kolme päivää. Vielä pidempi aika on siitä kun valkolakki oli oikeasti valkoinen. Se sai nimittäin uutta väriä pintaan jo lakkiaisiltana. ;)

Ilta meni rauhallisesti hotellilla, aamu lähti käyntiin hyvällä aamiaisella ja sen jälkeisillä päikkäreillä, sitten tultiin takaisin kotiin. Brunssi tai piknik ei varsinaisesti houkuttanut heti aamupalan jälkeen, mutta iltapäivän puolella tein meille nopeasti vähän sormiruokaa. Hyvältä maistui, laitetaan nämä siis muistiin.

Ruissipsien päällä oli teelusikallinen wasabilla ja sitruunalla maustettua ranskankermaa, graavilohta ja avokadoa.

Merisuolalla ja seesaminsiemenillä maustettujen ruisnachojen päälle tuli pieni pala valkohomejuustoa ja tippa aprikoosibalsamicoa.