Vuoden viimeisenä päivänä

Meidän huushollissa ollaan viikon tauon jälkeen herätty tänä aamuna omasta sängystä. Kivaa oli kierrellä länsirannikkoa pitkin sukuloimassa ja nähdä ystäviä, mutta ihanaa oli myös palata eilen illalla takaisin kotiin. 

Vuoden viimeinen päivä on mennyt lähinnä kasseja purkaessa ja tavaroita paikoilleen laittaessa, pyykätessä ja siivoillessa. Nyt on valot sammutettu, kynttilät sytytetty ja shampanja viilenee jääkaapissa. Kohta istahdetaan puolison kanssa sohvalle, katetaan herkut esiin ja aletaan katsoa elokuvia. Vuosi vaihtuu rennoissa merkeissä kaksin kotosalla.

Niin niitä lupauksia, niitäkin on funtsittu. Ensimmäinen tuli mieleen puhdasta pyykkiä lajitellessa, mustan sukkavuoren juurella: jatkossa meille ostetaan enemmän värikkäitä sukkia. Toinen lupaus koskee vain tammikuuta: aleshoppailut on tehty jo välipäivien aikana, eikä varsinaisesti nyt ole millekään tarvettakaan, joten julistan itseni ostoslakkoon helmikuun Lontoon matkaan saakka. Koko vuotta koskeva lupaus on vähintään kolme liikuntakertaa viikossa ja karkkia vain viikonloppuisin (ja juhlissa ja matkoilla). Näissä lienee ihan riittävästi haastetta, varsinkin tuossa ensimmäisessä. ;)

Hauskaa vuodenvaihdetta kaikille ja onnea, iloa ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteen!

Kaks vain valveil on puolisoa...

Terkut Länsirannikolta, täällä vietetään hiljaista joulua. Kaikki väki nukkuu (ainakin melkein) ja kaks vain valveil on puolisoa. Talon väki on kuumeessa ja/tai toipilaana ärhäkästä vatsataudista tai vuorotyössä. Paitsi minä ja puoliso. Jos ollaankin sairastelulta vältytty, niin hommilta ei: terveille tyypeille lankesi luonnollisesti kokkailu- ja kotityönakki. Nyt kun on päivän laittanut jouluruokia, kattanut pöytää, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikonetta ja pelannut jääkaappitetristä (you know, miten saada kaikki tsiljoona pakattua ruokalajiketta mahtumaan kylmätiloihin), alkaa itsekin olla niin kuitti, että voi liittyä väsyneiden oleilijoiden joukkoon ilman paljastumisvaaraa.

Mutta niin väsy en sentään ollut, ettenkö olisi jaksanut käydä surffailemassa hetki sitten alkaneessa Mulberryn alessa. Tilaus on vetämässä. Muutaman päivän päästä tupsahtanee kotiin paketti, jossa on saatelappusessa teksti "Merry Christmas!". Minulta. Minulle. Hih! :)

Rauhallista joulua, ystäväiset! Nautiskellaan ruuasta ja juomasta ja ennen kaikkea läheisten seurasta (oli se sitten kuumetokkuraista tai ei).

Rundetårn

Kööpenhaminassa tykkään kovasti Rundetårnista, se on ehkä suosikkirakennukseni koko kaupungissa jos yksi on nostettava ylitse muiden. Pyöreä torni on niin valoisa ja viehättävä ja jollain tapaa sympaattinen. Ja tietenkin pyöreä, ja ehkä siksi aika valokuvauksellinenkin (jopa tällaisen wannabe-harrastajaräpeltäjän mielestä). Bonuksena katolta näyttäytyvät upeat maisemat. Jos satutte liikkumaan huudeilla niin kannattaa piipahtaa sisällä. 

Testierä

Ensin törmäsin suolan, pehmeän toffeen ja suklaan yhdistelmään Pinterestissä (kurkatkaapas, mitä kaikkia herkkuja löytyy hakutermillä salted caramel bars) ja Norpan innoittamana päätin tänään tuunata oman versioni. Testierän ainekset koostuivat pieneksi leikatuista vaniljafudgen ja pehmeiden kolakarkkien paloista, maitosuklaan ja tumman suklaan sekoituksesta sekä merisuolahiutaleista. Suklaata olisi melkein saanut olla tuplamäärä, nyt sattumat jäivät vähän liian isoon rooliin. Ei tätä silti voi sanoa erehtymällä oppimiseksi, hyvää on nimittäin.  Tätä tehdään meillä taatusti uudelleen. Suosittelen kokeilemaan!

Hyvät ja huonot hetket

Dagens high:

- puuduttavan seminaaripäivän jälkeen kotihellalta löytyi kattilallinen anopin keittämää, lämmintä riisipuuroa
- joulukorttisavotta on ohi
- kaikki joululahjahankinnat on tehty
- laukku on pakattu, huomenna Köpikseen - jee!
- kylässä olevat appivanhemmat lupasivat kyyditä huomisaamuna kukonlaulun aikaan lentokentälle (säästyy taksikulut muihin juttuihin, kone kun starttaa tällä kertaa ennen julkista liikennettä)

Dagens low:

- lumisade (eikö se jo voisi loppua?!)
- en ehtinyt lähettää joulukortteja joulumerkeillä
- ja tottakai ne postimerkit vielä loppuivat kesken
- kello on vaiks kuim bali ja huomenna on aikainen aamu, mutta mulla on vielä pukin pikkuapurin hommat kesken
- puoliso unohti kirjoittaa lappusen joulukalenteriin, byääh!

Et silviisii. Mutta onneksi hyvät hetket voittavat ne kökömmät hetket. Ja huomenna on vapaapäivä. Ja saa hengailla seuraavat kolme päivää hyvässä seurassa kivoissa kaupungeissa. Adjööt siis teille ja kuulumisiin ensi viikolla!

Vinkkejä Köpikseen ja Malmöön matkaavalle?

Onko jollakulla teistä hyviä vinkkejä Kööpenhaminaan ja Malmöön matkaavalle? Kahviloita, ravintoloita, kauppoja, muuta kivaa? Mitä ehdottomasti kannattaa nähdä ja tehdä? Kahdesti aiemmin Köpiksessä ja kertaalleen Malmössä käyneenä jotkut kulmat ja asiat ovat jo tuttuja, mutta uudet vinkit ja ehdotukset tuleviksi suosikkipaikoiksi otetaan ilolla vastaan.

Tulevan viikonlopun reissu tehdään perhepiirin naisten kesken. Ainakin luottoravintola Spicylicious pitää taas saada kokea ja tanskalaismuodin ja -designin hypistely kuuluu myös asiaan. Vielä kun saisi kitkettyä itsestään sen häiriötilan, joka meinaa iskeä päälle aina kun lentokoneen pyörät osuvat Kastrupin lentokentän kiitorataan: jostain käsittämättömästä syystä silloin tulee aina kauhea hinku alkaa ääntää kaikki tanskalaisittain. Huono puoli tässä on se, että oikeastihan en siis osaa. Hyvä puoli on se, että se on hauskaa. Omasta mielestä. Seuralaisista en menisi vannomaan... ;)

Tilasto

Kävin vähän tsekkailemassa blogin tilastoja. Tiedättehän, paljonko täällä käydään ja mistä ja sen sellaista. Erityisen hauska on seurata niitä hakusanoja, joilla tänne päädytään. Tässä syksyn top 5 (alkuperäisessä kirjoitusasussaan, toim.huom.):

1. rakastunut kaukoihastus
2. neumannin naisystävä dingon aikaan
3. miesten farkut 1980 luvulla
4. auton rekisteröintitodistus ilmoitusosa minkänäköinen paperi
5. makuaisti takaisin flunssa niksit

Heh, onneksi statistiikka osoittaa olevan myös teitä, jotka tulette tänne ihan tarkoituksella. Kiva kun käytte! Ja kommentoidakin saa, oikein mielellään. :)

Ja koska kuvattomat postaukset ovat vähän tylsiä, niin lätkäistään tähän vielä aiheeseen (hyvin löyhästi) liittyvä kuva. Onhan tämä nyt kuitenkin omalla sympaattisella tavallaan aika hauska juttu, eikö?

Kuva: Pinterest

Iltapuhde

Piparkakkukoristeiden kanssa kävi sellainen hassu juttu, että ne päätyivät puolivahingossa eilisillan leffakarkeiksi. Tästä johtuen alkuperäissuunnitelman mukaiset värikoordinaatioajatukset sai heittää nurkkaan ja koristelut hoidettiin niillä namuilla, mitä kulhoissa oli jäljellä. Ensin funtsin, että less is more. Sen jälkeen päädyin siihen, että more is more. Määrä ennen tyyliä. Värkkään sen yksinkertaisen tyylikkään ja kauniin talon sitten joskus toiste. Ja pidän huolen siitä, että saan napattua osan tämän mökin katosta itselleni... ;) 

Tämän illan iltapuhde näyttää siis tältä.

Ikä ei ole vain numero

Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? Esimerkiksi siitä, että odottaessaan baarissa valomerkkiä, ettei tarvitse DJ-keikalla olevan aviomiehen kanssa tulla (suhteellisen) pienen ajan sisällä eri takseilla (pikkujoulukauden aikana) Helsingin keskustasta kotiin espoolaislähiöön, tulee kysyneeksi ihan pokkana, että "oisko täällä jotain lehtiä tai kirjoja, mitä vois lukea?". Siis kolmelta. Aamuyöllä. Baarissa. Jossa on tanssilattia ja hyvää musiikkia. Ja baaritiski ja hyviä cocktaileja. Joita vielä saisi ilmaiseksi.

Jep, jep. Toista se oli ennen...

Puolustuksen puheenvuoro: kaverit olivat jo lähteneet nukkumaan, eikä levyjä pyörittävä mies ehdi seurustella vaimonsa kanssa siinä ohella. Niinpä sitten istuin DJ-kopin viereisessä pöydässä yksinäni, join cokista ja luin blogeja älypuhelimella. (Ja lähestymisyrityksistä päätellen näytin ehkä liian helpolta uhrilta). Tähän on tultu. Oi voi. :D

Joulukalenteri 2012

DIY-joulukalenterin oli tarkoitus olla osittain neulottu, mutta sitten iski aikapula. Tajusin, että oli jo marraskuun loppu ja puikkohommissa olin tullut priorisoineeksi lahjatekeleitä sillä seurauksella, ettei joulukuun alkuun mennessä olisi enää millään ehtinyt toteuttaa alkuperäistä suunnitelmaa. Siispä improvisoin meille kalenterin sunnuntaina niistä tarvikkeista, mitä kotoa sattui löytymään. Päivän myöhässä, mutta int e de så nokonuuka.

Vuoden 2012 joulukalenteri näyttää siis tältä.

Ja näin se toteutettiin: 

Otetaan noin 2-metrinen pätkä narua. Solmitaan toiseen päähän lenksu ja toiseen päähän joku paino, tässä tapauksessa puinen joulupallo. 

Sitten tarvitaan puisia pyykkipoikia, mielellään 24 kappaletta. Meidän taloudestamme niitä löytyi vain 20, joten avuksi otettiin neljä pientä paperitähteä, jotka päätyivät meille tukholmalaisesta alekorista vuosi tai kaksi sitten. Periaatteessa mikä tahansa muukin joulukoriste sopii tähän tarkoitukseen. Pyykkipojat stailattiin washiteipillä ja napsuteltiin naruun kiinni. Paperitähdet sijoitettiin sopiviin väleihin ja niihin laitettiin päivämäärät washiteipillä ja mustalla tussilla.

Tässä kohtaa koko komeus laitettiin roikkumaan naulasta eteisen seinälle ja päälle iskettiin sopivan kokoinen kranssi.

Sitten leikeltiin valmiista korttipohjista noin 2 cm suikaleita, yhteensä 24 kappaletta. Jaettiin suikaleet puolisoiden kesken tasan ja päätettiin, kummalla on parilliset ja kummalla parittomat päivät. Kirjoiteltiin puolisolle viestejä ja lupauksia, numeroitiin laput mustalla tussilla ja napsuteltiin ne pyykkipoikiin kiinni. Voilà, hyvän mielen joulukalenteri oli valmis! 

Tai no, melkein valmis: tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat, että pyykkipoikiin on nipsaistu kiinni vain parillisia numeroita. Siihen on ihan pätevä syy. On nimittäin niin, että minä toinen meistä on kurkkija. Siksi parittomien päivien laput ilmestyvät paikoilleen vasta seuraavaa aamua edeltävänä iltana. ;)

"Mutta entäs ne karkit?", siellä tietenkin kysellään. No, kyllähän siihenkin ratkaisu löydettiin. Oli pakko. Joulukuun aamut eivät vain yksinkertaisesti ala ilman päivittäistä suklaa-annosta. Lähikaupasta haettiin askit Juliaa ja Pätkistä ja sisällöt kippastiin joulusukkaan, joka löytyy kalenterin välittömästä läheisyydestä. Että saa sitten mussuttaa herkkuja samalla kun lukee sitä herttaista viestiä paremmalta puoliskoltaan. Ei huono yhdistelmä, jos minulta kysytään. Tätä voisi melkein kutsua win-win -tilanteeksi. 

Puikoilla juuri nyt

Hei arvatkaa, mitä mulla on nyt puikoilla? Jep, tekeillä näyttäisivät olevan tennissukat. Vanhaa, kunnon kasarimeininkiä! No ei vaineskaan. Näette sitten joulun jälkeen, mitä näistä tuli.

Rakas joulupukki...

Olen ollut tänä vuonna tosi kiltti, ihku ja huomaavainen [plus kymmenkunta muuta mairittelevaa adjektiivia]. Joten, rakas joulupukki (ja arvoisa lähipiiri), tässä alla muutama vinkki siitä, millä mielelläni tulisin lahjotuksi.

Jos siis ette tuo maailmanrauhaa.

Ja jos ei lasketa sitä kaikkein hartainta toivetta, että saa nukkua pitkään, ottaa iisisti ja nauttia hyvästä seurasta, ruuasta ja juomasta - ja joku muu täyttää tiskikoneen.

Efva Attlingin hopeakorut (Twosome tai AVO-sarjaa, jos saa täsmentää); Mulberryn ruutuhuivi (mielellään harmaana); harmaat, pitkävartiset lapaset (onko äiskän puikoilla vielä tilaa?); kirjoja; hyvää suklaata (tai muita herkkuja, olkoon se sitten syötävää tai juotavaa); poskipuna; mitä tahansa ihkua itse tehtyä (kuten sitä huippuhyvää espressosinappia, mitä viime vuonna sain, *vinkvink, A*).

Bubbling under: niskahierontaa, kaveri lenkille ja/tai jumppasalille, ikkunanpesijä, päivä Lenny Kravitzin seurassa, maailmanympärimatka (ja parin kuukauden ylimääräinen loma), tukiopetusta järkkärin ja kuvankäsittelyohjelman käyttöön.

Pienet sämpylät, pienet sämpylät, ne lystikkäitä on

Kokeilin sämpyläjauhopussin kyljessä ollutta reseptiä ensimmäistä kertaa ja korkkasin samalla uuden yleiskoneen. Kaikki ei mennyt ihan niinku Strömsössä ja taikina ei noussut juuri lainkaan. Pienestä koosta huolimatta maku oli sentään onneksi ihan kohdillaan. Ja kotona leivottu on aina kotona leivottu. Mutta hei, oisko jollakulla vinkata joku oikein hyvä sämpyläresepti?

Helppo suklaakakku

Entinen työkaveri tarjosi jokunen vuosi sitten superhelppoa suklaakakkua. Se oli niin hyvää, että piti tietenkin saada resepti. Sainkin. Ja leivoin kakkua monta kertaa. Osui ja upposi, takuuvarmasti, ihan aina. Nyt vain on tainnut päästä käymään niin, että jonkun leivontakerran päätteeksi se aanelkku, jolle ohje oli kopsattu, on päätynyt keräyspaperikassiin ja sieltä ties minne. Auts! 

Googletin suklaakakun, superhelpon suklaakakun, helpon suklaakakun ja mutakakun. Luin reseptejä. Koitin kaivella valokuvamuistin perukoilta snapshottia alkuperäisreseptistä. Pikkuhiljaa muisti palaili. Luullakseni. Sovelsin ja sävelsin ja valmista tuli. Eikä tullut paha kakku, tuli ihan okei kakku, joka katosi parempiin suihin työpaikan kahvihuoneessa.

Toisen kakun pyöräytin nyt viikonlopun vieraille, himpun verran muokatulla reseptillä. Hyvää tuli. Laitetaan siis resepti talteen niitä hetkiä varten kun pitäisi nopeasti saada jotakin hyvää tarjottavaa ja tehokasta peliaikaa on käytettävissä puolisen tuntia. Ainekset ovat sellaiset, että niitä on käytännössä aina kaapissa ja valmistusvaihe on parissa minuutissa hoidettu. Sinä aikana kun kakku on uunissa, ehtiikin sitten vielä vaikka huitaista pikasiivouksen.

Helppo suklaakakku

3 dl sokeria

4 rkl tummaa kaakaojauhetta

2.5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

150 g voita (tai margariinia)

2 munaa 

1.5 dl maitoa (tai kahvia)

Laita uuni lämpenemään 170-asteiseksi. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon voisula, kananmunat ja maito (/kahvi). Sekoita taikina tasaikseksi. Kaada vuokaan ja laita uuniin. Paista noin 30-35 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä pehmeäksi. 

Anna kakun jäähtyä, ripottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Sinne jäi risut ja männynkävyt...

Hyvin suunnitellusta ei tullut tällä kerralla lainkaan tehtyä. Käsittämätöntä, että kuulun nähtävästi niihin ihmisiin, joihin viitataan Talvi yllätti suomalaiset -lööpeillä! Mutta eihän sitä voinut tiistaina tietää, ettei perjantaina todellakaan kannata tulla minkään metsän kautta töistä kotiin kun silloin on se lumimyräkkä. (Paitsi jos olisi lukenut, tsekannut tai edes kuunnellut säätiedotuksia). No, ei auta. Sinne jäi risut ja männynkävyt.

Jos tämä lumi ei ole pysyvää, niin otetaan uusi yritys. Siihen asti mennään muilla eväillä. Startataan uudella valosarjalla, kynttilöillä ja jouluradiolla. Sammutetaan muut valot ja hörpitään glögiä sohvannurkassa villasukat jalassa viltin alla. Ja jatketaan jouluhommailua fiilispohjalta tuonnempana.