31. joulukuuta 2012

Vuoden viimeisenä päivänä

Meidän huushollissa ollaan viikon tauon jälkeen herätty tänä aamuna omasta sängystä. Kivaa oli kierrellä länsirannikkoa pitkin sukuloimassa ja nähdä ystäviä, mutta ihanaa oli myös palata eilen illalla takaisin kotiin. 

Vuoden viimeinen päivä on mennyt lähinnä kasseja purkaessa ja tavaroita paikoilleen laittaessa, pyykätessä ja siivoillessa. Nyt on valot sammutettu, kynttilät sytytetty ja shampanja viilenee jääkaapissa. Kohta istahdetaan puolison kanssa sohvalle, katetaan herkut esiin ja aletaan katsoa elokuvia. Vuosi vaihtuu rennoissa merkeissä kaksin kotosalla.

Niin niitä lupauksia, niitäkin on funtsittu. Ensimmäinen tuli mieleen puhdasta pyykkiä lajitellessa, mustan sukkavuoren juurella: jatkossa meille ostetaan enemmän värikkäitä sukkia. Toinen lupaus koskee vain tammikuuta: aleshoppailut on tehty jo välipäivien aikana, eikä varsinaisesti nyt ole millekään tarvettakaan, joten julistan itseni ostoslakkoon helmikuun Lontoon matkaan saakka. Koko vuotta koskeva lupaus on vähintään kolme liikuntakertaa viikossa ja karkkia vain viikonloppuisin (ja juhlissa ja matkoilla). Näissä lienee ihan riittävästi haastetta, varsinkin tuossa ensimmäisessä. ;)

Hauskaa vuodenvaihdetta kaikille ja onnea, iloa ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteen!


25. joulukuuta 2012

Kaks vain valveil on puolisoa...

Terkut Länsirannikolta, täällä vietetään hiljaista joulua. Kaikki väki nukkuu (ainakin melkein) ja kaks vain valveil on puolisoa. Talon väki on kuumeessa ja/tai toipilaana ärhäkästä vatsataudista tai vuorotyössä. Paitsi minä ja puoliso. Jos ollaankin sairastelulta vältytty, niin hommilta ei: terveille tyypeille lankesi luonnollisesti kokkailu- ja kotityönakki. Nyt kun on päivän laittanut jouluruokia, kattanut pöytää, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikonetta ja pelannut jääkaappitetristä (you know, miten saada kaikki tsiljoona pakattua ruokalajiketta mahtumaan kylmätiloihin), alkaa itsekin olla niin kuitti, että voi liittyä väsyneiden oleilijoiden joukkoon ilman paljastumisvaaraa.

Mutta niin väsy en sentään ollut, ettenkö olisi jaksanut käydä surffailemassa hetki sitten alkaneessa Mulberryn alessa. Tilaus on vetämässä. Muutaman päivän päästä tupsahtanee kotiin paketti, jossa on saatelappusessa teksti "Merry Christmas!". Minulta. Minulle. Hih! :)

Rauhallista joulua, ystäväiset! Nautiskellaan ruuasta ja juomasta ja ennen kaikkea läheisten seurasta (oli se sitten kuumetokkuraista tai ei).

19. joulukuuta 2012

Rundetårn

Kööpenhaminassa tykkään kovasti Rundetårnista, se on ehkä suosikkirakennukseni koko kaupungissa jos yksi on nostettava ylitse muiden. Pyöreä torni on niin valoisa ja viehättävä ja jollain tapaa sympaattinen. Ja tietenkin pyöreä, ja ehkä siksi aika valokuvauksellinenkin (jopa tällaisen wannabe-harrastajaräpeltäjän mielestä). Bonuksena katolta näyttäytyvät upeat maisemat. Jos satutte liikkumaan huudeilla niin kannattaa piipahtaa sisällä. 




18. joulukuuta 2012

Testierä


Ensin törmäsin suolan, pehmeän toffeen ja suklaan yhdistelmään Pinterestissä (kurkatkaapas, mitä kaikkia herkkuja löytyy hakutermillä salted caramel bars) ja Norpan innoittamana päätin tänään tuunata oman versioni. Testierän ainekset koostuivat pieneksi leikatuista vaniljafudgen ja pehmeiden kolakarkkien paloista, maitosuklaan ja tumman suklaan sekoituksesta sekä merisuolahiutaleista. Suklaata olisi melkein saanut olla tuplamäärä, nyt sattumat jäivät vähän liian isoon rooliin. Ei tätä silti voi sanoa erehtymällä oppimiseksi, hyvää on nimittäin.  Tätä tehdään meillä taatusti uudelleen. Suosittelen kokeilemaan!

13. joulukuuta 2012

Hyvät ja huonot hetket

Dagens high:

- puuduttavan seminaaripäivän jälkeen kotihellalta löytyi kattilallinen anopin keittämää, lämmintä riisipuuroa
- joulukorttisavotta on ohi
- kaikki joululahjahankinnat on tehty
- laukku on pakattu, huomenna Köpikseen - jee!
- kylässä olevat appivanhemmat lupasivat kyyditä huomisaamuna kukonlaulun aikaan lentokentälle (säästyy taksikulut muihin juttuihin, kone kun starttaa tällä kertaa ennen julkista liikennettä)

Dagens low:

- lumisade (eikö se jo voisi loppua?!)
- en ehtinyt lähettää joulukortteja joulumerkeillä
- ja tottakai ne postimerkit vielä loppuivat kesken
- kello on vaiks kuim bali ja huomenna on aikainen aamu, mutta mulla on vielä pukin pikkuapurin hommat kesken
- puoliso unohti kirjoittaa lappusen joulukalenteriin, byääh!

Et silviisii. Mutta onneksi hyvät hetket voittavat ne kökömmät hetket. Ja huomenna on vapaapäivä. Ja saa hengailla seuraavat kolme päivää hyvässä seurassa kivoissa kaupungeissa. Adjööt siis teille ja kuulumisiin ensi viikolla!

12. joulukuuta 2012

Vinkkejä Köpikseen ja Malmöön matkaavalle?

Onko jollakulla teistä hyviä vinkkejä Kööpenhaminaan ja Malmöön matkaavalle? Kahviloita, ravintoloita, kauppoja, muuta kivaa? Mitä ehdottomasti kannattaa nähdä ja tehdä? Kahdesti aiemmin Köpiksessä ja kertaalleen Malmössä käyneenä jotkut kulmat ja asiat ovat jo tuttuja, mutta uudet vinkit ja ehdotukset tuleviksi suosikkipaikoiksi otetaan ilolla vastaan.

Tulevan viikonlopun reissu tehdään perhepiirin naisten kesken. Ainakin luottoravintola Spicylicious pitää taas saada kokea ja tanskalaismuodin ja -designin hypistely kuuluu myös asiaan. Vielä kun saisi kitkettyä itsestään sen häiriötilan, joka meinaa iskeä päälle aina kun lentokoneen pyörät osuvat Kastrupin lentokentän kiitorataan: jostain käsittämättömästä syystä silloin tulee aina kauhea hinku alkaa ääntää kaikki tanskalaisittain. Huono puoli tässä on se, että oikeastihan en siis osaa. Hyvä puoli on se, että se on hauskaa. Omasta mielestä. Seuralaisista en menisi vannomaan... ;)


11. joulukuuta 2012

Tilasto

Kävin vähän tsekkailemassa blogin tilastoja. Tiedättehän, paljonko täällä käydään ja mistä ja sen sellaista. Erityisen hauska on seurata niitä hakusanoja, joilla tänne päädytään. Tässä syksyn top 5 (alkuperäisessä kirjoitusasussaan, toim.huom.):

  1. rakastunut kaukoihastus
  2. neumannin naisystävä dingon aikaan
  3. miesten farkut 1980 luvulla
  4. auton rekisteröintitodistus ilmoitusosa minkänäköinen paperi
  5. makuaisti takaisin flunssa niksit

Heh, onneksi statistiikka osoittaa olevan myös teitä, jotka tulette tänne ihan tarkoituksella. Kiva kun käytte! Ja kommentoidakin saa, oikein mielellään. :)

Ja koska kuvattomat postaukset ovat vähän tylsiä, niin lätkäistään tähän vielä aiheeseen (hyvin löyhästi) liittyvä kuva. Onhan tämä nyt kuitenkin omalla sympaattisella tavallaan aika hauska juttu, eikö?

Kuva: Pinterest

10. joulukuuta 2012

Iltapuhde

Piparkakkukoristeiden kanssa kävi sellainen hassu juttu, että ne päätyivät puolivahingossa eilisillan leffakarkeiksi. Tästä johtuen alkuperäissuunnitelman mukaiset värikoordinaatioajatukset sai heittää nurkkaan ja koristelut hoidettiin niillä namuilla, mitä kulhoissa oli jäljellä. Ensin funtsin, että less is more. Sen jälkeen päädyin siihen, että more is more. Määrä ennen tyyliä. Värkkään sen yksinkertaisen tyylikkään ja kauniin talon sitten joskus toiste. Ja pidän huolen siitä, että saan napattua osan tämän mökin katosta itselleni... ;) 

Tämän illan iltapuhde näyttää siis tältä.


8. joulukuuta 2012

Ikä ei ole vain numero

Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? Esimerkiksi siitä, että odottaessaan baarissa valomerkkiä, ettei tarvitse DJ-keikalla olevan aviomiehen kanssa tulla (suhteellisen) pienen ajan sisällä eri takseilla (pikkujoulukauden aikana) Helsingin keskustasta kotiin espoolaislähiöön, tulee kysyneeksi ihan pokkana, että "oisko täällä jotain lehtiä tai kirjoja, mitä vois lukea?". Siis kolmelta. Aamuyöllä. Baarissa. Jossa on tanssilattia ja hyvää musiikkia. Ja baaritiski ja hyviä cocktaileja. Joita vielä saisi ilmaiseksi.

Jep, jep. Toista se oli ennen...

Puolustuksen puheenvuoro: kaverit olivat jo lähteneet nukkumaan, eikä levyjä pyörittävä mies ehdi seurustella vaimonsa kanssa siinä ohella. Niinpä sitten istuin DJ-kopin viereisessä pöydässä yksinäni, join cokista ja luin blogeja älypuhelimella. (Ja lähestymisyrityksistä päätellen näytin ehkä liian helpolta uhrilta). Tähän on tultu. Oi voi. :D

4. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 2012

DIY-joulukalenterin oli tarkoitus olla osittain neulottu, mutta sitten iski aikapula. Tajusin, että oli jo marraskuun loppu ja puikkohommissa olin tullut priorisoineeksi lahjatekeleitä sillä seurauksella, ettei joulukuun alkuun mennessä olisi enää millään ehtinyt toteuttaa alkuperäistä suunnitelmaa. Siispä improvisoin meille kalenterin sunnuntaina niistä tarvikkeista, mitä kotoa sattui löytymään. Päivän myöhässä, mutta int e de så nokonuuka.

Vuoden 2012 joulukalenteri näyttää siis tältä.


Ja näin se toteutettiin: 

Otetaan noin 2-metrinen pätkä narua. Solmitaan toiseen päähän lenksu ja toiseen päähän joku paino, tässä tapauksessa puinen joulupallo. 



Sitten tarvitaan puisia pyykkipoikia, mielellään 24 kappaletta. Meidän taloudestamme niitä löytyi vain 20, joten avuksi otettiin neljä pientä paperitähteä, jotka päätyivät meille tukholmalaisesta alekorista vuosi tai kaksi sitten. Periaatteessa mikä tahansa muukin joulukoriste sopii tähän tarkoitukseen. Pyykkipojat stailattiin washiteipillä ja napsuteltiin naruun kiinni. Paperitähdet sijoitettiin sopiviin väleihin ja niihin laitettiin päivämäärät washiteipillä ja mustalla tussilla.

Tässä kohtaa koko komeus laitettiin roikkumaan naulasta eteisen seinälle ja päälle iskettiin sopivan kokoinen kranssi.



Sitten leikeltiin valmiista korttipohjista noin 2 cm suikaleita, yhteensä 24 kappaletta. Jaettiin suikaleet puolisoiden kesken tasan ja päätettiin, kummalla on parilliset ja kummalla parittomat päivät. Kirjoiteltiin puolisolle viestejä ja lupauksia, numeroitiin laput mustalla tussilla ja napsuteltiin ne pyykkipoikiin kiinni. Voilà, hyvän mielen joulukalenteri oli valmis! 

Tai no, melkein valmis: tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat, että pyykkipoikiin on nipsaistu kiinni vain parillisia numeroita. Siihen on ihan pätevä syy. On nimittäin niin, että minä toinen meistä on kurkkija. Siksi parittomien päivien laput ilmestyvät paikoilleen vasta seuraavaa aamua edeltävänä iltana. ;)

"Mutta entäs ne karkit?", siellä tietenkin kysellään. No, kyllähän siihenkin ratkaisu löydettiin. Oli pakko. Joulukuun aamut eivät vain yksinkertaisesti ala ilman päivittäistä suklaa-annosta. Lähikaupasta haettiin askit Juliaa ja Pätkistä ja sisällöt kippastiin joulusukkaan, joka löytyy kalenterin välittömästä läheisyydestä. Että saa sitten mussuttaa herkkuja samalla kun lukee sitä herttaista viestiä paremmalta puoliskoltaan. Ei huono yhdistelmä, jos minulta kysytään. Tätä voisi melkein kutsua win-win -tilanteeksi

Puikoilla juuri nyt

Hei arvatkaa, mitä mulla on nyt puikoilla? Jep, tekeillä näyttäisivät olevan tennissukat. Vanhaa, kunnon kasarimeininkiä! No ei vaineskaan. Näette sitten joulun jälkeen, mitä näistä tuli.


3. joulukuuta 2012

Rakas joulupukki...

Olen ollut tänä vuonna tosi kiltti, ihku ja huomaavainen [plus kymmenkunta muuta mairittelevaa adjektiivia]. Joten, rakas joulupukki (ja arvoisa lähipiiri), tässä alla muutama vinkki siitä, millä mielelläni tulisin lahjotuksi.

Jos siis ette tuo maailmanrauhaa.

Ja jos ei lasketa sitä kaikkein hartainta toivetta, että saa nukkua pitkään, ottaa iisisti ja nauttia hyvästä seurasta, ruuasta ja juomasta - ja joku muu täyttää tiskikoneen.

Efva Attlingin hopeakorut (Twosome tai AVO-sarjaa, jos saa täsmentää); Mulberryn ruutuhuivi (mielellään harmaana); harmaat, pitkävartiset lapaset (onko äiskän puikoilla vielä tilaa?); kirjoja; hyvää suklaata (tai muita herkkuja, olkoon se sitten syötävää tai juotavaa); poskipuna; mitä tahansa ihkua itse tehtyä (kuten sitä huippuhyvää espressosinappia, mitä viime vuonna sain, *vinkvink, A*).
Bubbling under: niskahierontaa, kaveri lenkille ja/tai jumppasalille, ikkunanpesijä, päivä Lenny Kravitzin seurassa, maailmanympärimatka (ja parin kuukauden ylimääräinen loma), tukiopetusta järkkärin ja kuvankäsittelyohjelman käyttöön.

2. joulukuuta 2012

Pienet sämpylät, pienet sämpylät, ne lystikkäitä on

Kokeilin sämpyläjauhopussin kyljessä ollutta reseptiä ensimmäistä kertaa ja korkkasin samalla uuden yleiskoneen. Kaikki ei mennyt ihan niinku Strömsössä ja taikina ei noussut juuri lainkaan. Pienestä koosta huolimatta maku oli sentään onneksi ihan kohdillaan. Ja kotona leivottu on aina kotona leivottu. Mutta hei, oisko jollakulla vinkata joku oikein hyvä sämpyläresepti?


Helppo suklaakakku

Entinen työkaveri tarjosi jokunen vuosi sitten superhelppoa suklaakakkua. Se oli niin hyvää, että piti tietenkin saada resepti. Sainkin. Ja leivoin kakkua monta kertaa. Osui ja upposi, takuuvarmasti, ihan aina. Nyt vain on tainnut päästä käymään niin, että jonkun leivontakerran päätteeksi se aanelkku, jolle ohje oli kopsattu, on päätynyt keräyspaperikassiin ja sieltä ties minne. Auts! 

Googletin suklaakakun, superhelpon suklaakakun, helpon suklaakakun ja mutakakun. Luin reseptejä. Koitin kaivella valokuvamuistin perukoilta snapshottia alkuperäisreseptistä. Pikkuhiljaa muisti palaili. Luullakseni. Sovelsin ja sävelsin ja valmista tuli. Eikä tullut paha kakku, tuli ihan okei kakku, joka katosi parempiin suihin työpaikan kahvihuoneessa.

Toisen kakun pyöräytin nyt viikonlopun vieraille, himpun verran muokatulla reseptillä. Hyvää tuli. Laitetaan siis resepti talteen niitä hetkiä varten kun pitäisi nopeasti saada jotakin hyvää tarjottavaa ja tehokasta peliaikaa on käytettävissä puolisen tuntia. Ainekset ovat sellaiset, että niitä on käytännössä aina kaapissa ja valmistusvaihe on parissa minuutissa hoidettu. Sinä aikana kun kakku on uunissa, ehtiikin sitten vielä vaikka huitaista pikasiivouksen.



Helppo suklaakakku

3 dl sokeria
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
2.5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
150 g voita (tai margariinia)
2 munaa 
1.5 dl maitoa (tai kahvia)

Laita uuni lämpenemään 170-asteiseksi. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon voisula, kananmunat ja maito (/kahvi). Sekoita taikina tasaikseksi. Kaada vuokaan ja laita uuniin. Paista noin 30-35 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä pehmeäksi. 

Anna kakun jäähtyä, ripottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

1. joulukuuta 2012

Sinne jäi risut ja männynkävyt...

Hyvin suunnitellusta ei tullut tällä kerralla lainkaan tehtyä. Käsittämätöntä, että kuulun nähtävästi niihin ihmisiin, joihin viitataan Talvi yllätti suomalaiset -lööpeillä! Mutta eihän sitä voinut tiistaina tietää, ettei perjantaina todellakaan kannata tulla minkään metsän kautta töistä kotiin kun silloin on se lumimyräkkä. (Paitsi jos olisi lukenut, tsekannut tai edes kuunnellut säätiedotuksia). No, ei auta. Sinne jäi risut ja männynkävyt.

Jos tämä lumi ei ole pysyvää, niin otetaan uusi yritys. Siihen asti mennään muilla eväillä. Startataan uudella valosarjalla, kynttilöillä ja jouluradiolla. Sammutetaan muut valot ja hörpitään glögiä sohvannurkassa villasukat jalassa viltin alla. Ja jatketaan jouluhommailua fiilispohjalta tuonnempana.



28. marraskuuta 2012

Se aika vuodesta


Kyllä se nyt vaan on käynnissä, juhlakausi. 

Virallinen startti oli viime viikolla. Keskiviikkona vietettiin perheyksikön pikkujouluja. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että käytiin miehen kanssa ulkona syömässä. Mutta ovathan nekin pikkujoulut jos niitä keksii siksi nimittää. Perjantaina olivat vuorossa työpaikan pikkujoulut ja lauantaina kaverin tuparit.

Tällä viikolla juhlitaan pikkujouluja oman alan ihmisten kesken. Sen jälkeen glögeillään meidän ompeluseuran (tai tuttavallisemmin mummokerhon) porukalla. Jonkin sortin pikkujoulukokoontumisen viettänee myös skumppakerho. Eikö ole muuten hyvä, että ihminen on aktiivinen kerhotoiminnassa? Olkoonkin, että aktiviteettina on skumpan juominen... No, ehkä se sukan kutominen toisessa kerhossa sitten hiukan kompensoi (vaikka kyllä silläkin porukalla osataan skumppaa juoda, toim.huom.).

22. marraskuuta 2012

Entten, tentten...

Työpaikan pikkujoulut ovat huomenna. En ehdi virka-ajan ja hippaloiden välillä käymään kotona, joten yritän keksiä asun, jonka saa siirrettyä toimistovaihteesta ilta-lookin puolelle jokseenkin näppärästi asusteilla. Ja meikillä. Ja kampauksella. Vaatebingon pelinappulat ovat tässä alla. Alaosa on sentään jo selvillä. Vielä pitäisi valita yläosa ja korut. Entten, tentten, teelika-mentten. 


Housut: Lindex (ihan suosikit!)
Kengät: Clarks
Paidat (ylhäällä keskellä): Seppälä, Vila, Tiger of Sweden
(ylhäällä oikealla) Selected Femme, Day Birger et Mikkelsen, Munthe plus Simonsen
Korut (vasemmalta oikealle): Edblad, Efva Attling, Ibero

Tämä on tietenkin vasta tämän pelin ensimmäinen erä, vielä on pikkujoulukautta jäljellä... Laittautumisesta se hupi kuitenkin alkaa. Ja sen jälkeen voi keskittyä olennaiseen. Iloa ja valoa juhlakauteen!

Kuva: Pinterest

21. marraskuuta 2012

Tyhjän korttipohjan kutsu


Teippitarhan lähetys saapui. Korttipohjat ja tussit olivatkin jo rivissä odottamassa. Periaatteessa kaikki olisi siis valmista joulukorttitalkoita varten. Ja ihan en sitten malttanutkaan antaa matskujen olla. Tyhjän korttipohjan kutsu kävi ylivoimaiseksi. 

Sisäinen taiteilijani otti hyvin pieneksi hetkeksi vallan. Taustatiedoksi paljastan, että kuvataidepainotteisessa lukiossa kävin tasan tarkkaan vain ja ainoastaan sen yhden pakollisen kuviksen kurssin ja sain siitä seiskan.  Ainoan laatuaan. Harmitti niin vietävästi, että teki mieli pyytää numeron sijaan pelkkää suoritusmerkintää todistukseen. Lukuaineiden keskiarvo kun huiteli aikalailla ysin ja kympin puolivälissä. Kuriositeettina mainittakoon, että viereisen pulpetin pojasta tuli sittemmin vuoden nuori taiteilija. Niihin töihin omia suttujaan verratessa kävi aika nopeasti ilmi, ettei kyseessä tosiaankaan ollut meikäläisen ala. 

Tässä männä syksynä  taas töissä viestinnästä erikseen ilmoitettiin, että "ei sit tartte alkaa kreaa" kun pyydettiin sisältöehdotuksia markkinointimateriaaleihin. Jep, jep. Tosin pelkkä piirustustaitojen puute ei mielestäni ole yhtä kuin olematon visuaalinen silmä. Meinasin kirjoittaa tähän, että väittäisin ymmärtäväni jotakin esimerkiksi värien yhdistämisestä, mutta sitten kuulin pään sisäisen kommenttiäänen muistuttavan, että jos nyt ajattelin vaikkapa sisustusta, niin olen yhdistänyt vain erilaisia ruskeita ja vaatekaapin puolella leikitellään lähinnä harmaan eri sävyillä. Villiä menoa, kerta kaikkiaan.

Mutta nyt visio oli vahva ja toteutushalu kova. Ajatuksissa siinsi sellainen graafinen, yksinkertainen ja mustavalkoinen joulupallokuva. Ja toteutus on, noh, tässä. Taidot eivät ihan riitä sille tasolle, mihin saakka noin niinku esteettisesti näen. Mies lohdutti, että "kyllä nuo hei ihan joulupalloiksi tunnistaa". Minä taas funtsin, että onneksi nauru pidentää ikää. Ladies and gentlemen, let me present to you: JOULUPALLOKUVAELMA. 


Ja ei, en aio lähettää maailmalle ensimmäistäkään piirrettyä joulukorttia. Signeerattu versio matkaa tuota pikaa paperinkeräykseen. Mutta tulipa leikittyä. Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.


18. marraskuuta 2012

Päivän mietelause


Jaa mistäkö tällainen tuli mieleen? No varmaankin siitä, että kello on 11 ja parin tunnin päästä tulee vieraita. Siivous on vaiheessa, ruuanlaitto aloittamatta ja leivonnan osalta en ole vielä edes päättänyt, että mitä tekisin. Emäntä on yöpaidassa ja isäntä krapulassa. Mutta ei se mitään. Parissa tunnissa onneksi ehtii ihmeitä. Lykätä paistin ja juurekset uuniin. Imuroida ja pyyhkiä pölyt. Käydä suihkussa ja meikata itsensä ihmisen näköiseksi. Loihtia jonkun kivan jälkkärin. Kattaa pöydän. Sen jälkeen rauhoittua ja ottaa vieraat vastaan. Ja olla niin kuin tätä pientä kaaoksen hetkeä ei olisi koskaan ollutkaan. 

Keskitytään hetkeen ja ollaan murehtimatta turhia. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

17. marraskuuta 2012

Vaihtoehtoja DIY-joulukalenteriksi

Kidult tässä, terve. Joulu ei oikein meinaa tulla tälle kolkytplussalle ilman kalenteria. Kaupan joulukalenteista paras on Halvan salmiakkikalenteri, mutta kun se on niin sysiruma. Muissa kalentereissa vikana tuppaavat olemaan sekä sisältö että ulkonäkö. Siksipä haaveilenkin sellaisesta kivasta kalenterista, johon voisi sujauttaa täytteet itse. Niitäkin varmasti löytäisi kaupasta, mutta valmiiden metsästystä mukavampaa on etsiä DIY-vaihtoehtoja internetin ihmeellisestä maailmasta. Tässä kooste tämän päivän Pinterest-löydöksistä

Mustavalkoista ja graafista. Ei ehkä erityisen jouluista, mutta uppoaa meikäläiseen.

Aika raikas meininki. En vaan heti keksi, mitä purkkeja tähän voisi käyttää.

Hyvä uusiokäyttömalli Ikean asustehenkarille! Ornamentit voisi korvata joillakin pikkupussukoilla, joihin laittaa täytettä.

Ihanan rauhallinen. Tosin olisiko se sitä enää sitten kun koristeet on korvattu karkilla? 

Tähän pyykkipoikakalenteriin löytyy tarkempi ohje täältä. Toteutus on oikeastaan aika simppeli ja maalailunkin voisi melkein korvata teippailulla, vaikka tuo käsin maalaamisen jälki tavallaan ihan sympaattista onkin.

Loppuun tunnustettakoon, että oma kalenteri on jo tekeillä. Kerron aiheesta lisää sitten kun on valmista. Nyt kaffeelle, moikka!

16. marraskuuta 2012

Perjantain pikaruoka


Kotikeittiössä kokkailtiin tänään lammasmakkara-herkkusienirisottoa. Inspis iski kun näin Stockan lihatiskin tuoremakkarat ja lopputulokseen päästiin improvisoimalla. Ruokailun jälkeen toteutetun tyytyväisyyskyselyn vastausprosentti oli täydet sata ja virhemarginaali, no eihän sellaista tietenkään ollut. Kaksi kahdesta ruokailijasta piti annoksistaan. Tätä pitänee tehdä joskus uudestaankin. Laitetaan siis resepti muistiin.


Lammasmakkara-herkkusienirisotto

1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
200 g herkkusieniä
200 g tuoremakkaraa
arborioriisiä
raastettua pecorinoa ja/tai parmesaania
oliiviöljyä
kasvislientä
valkoviiniä
suolaa
pippuria
muutama basilikan lehti

Silppua sipuli ja valkosipuli. Pilko herkkusienet ja paloittele tuoremakkarat sopivan kokoisiksi paloiksi. Raasta juusto. Keitä kasvisliemi ja jätä kattila pienelle lämmölle. Paista öljytilkassa sienet ja makkarat. Kuullota toisella pannulla öljyssä kevyesti sipuli ja valkosipuli. Lisää riisi. Kun riisi on kuullottunut, lisää kuumaa kasvislientä noin 1-2 dl kerrallaan sitä mukaa kun neste on imeytynyt. Lisää valkoviini. Lisää loppuvaiheessa joukkoon sienet ja makkaranpalat. Kääntele joukkoon raastettu juusto. Mausta suolalla ja pippurilla. Silppua päälle muutama basilikan lehti. Nauti heti. 

15. marraskuuta 2012

Joulukortit

Välillä mietityttää, että lähettääkö niitä tänä sosiaalisen median aikakautena enää kukaan? Ei sillä, etteikö e-korteistakin tulisi ajatus läpi, mutta kun niitä good old paperikortteja on vaan niin kiva saada! Siksipä aionkin parin välivuoden jälkeen itse taas lähettää kortteja. Valmiista malleista kivoimmat huitelevat sellaisissa kappalehinnoissa, että ajattelin tänä vuonna tehdä kortit itse. Hintaa suurempi vaikutin tämän päätöksen synnyssä on tosin se, että olen taas löytänyt sisäisen askartelijani. Hyvänä kakkosena tulee Pinterest, mistä ideoita ja inspistä saa simppelimmän tyylin diggailijakin. Hakusanoja washi tape, card ja christmas yhdistelemällä löytyy vaikka mitä kivaa, kuten esimerkiksi nämä kuvat tässä alla.



Kivoja DIY-korttimalleja löytyi toki muitakin. Nämä alla olevatkin olisivat suhteellisen yksinkertaisia toteuttaa, vaikka materiaaleja onkin näissä jo vähän enemmän kuin vain kartonkipohja ja teippi. Esimerkiksi nuo alarivin nappikortit ovat itselleni kovasti mieleen.


Nyt se on siis päätetty. Itsenäisyyspäivä on meidän huushollissa korttitalkoopäivä. Korttipohjat hankin jo eilen ja kohta lähtee tilaus Teippitarhaan. Kävin jo tsekkailemassa teippivalikoimaa ja bongasin samalla heidän blogistaan tuon alla olevan kuvan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sain nimittäin päähäni, että parilla teippirullalla voisi vähän kikkailla vaatehuoneessakin. Sinne on remontti vasta ajatusvaiheessa, enää ei siis puutu kuin suunnittelu ja toteutus (pala kakkua!). Pieni teippailu saattaisi hyvinkin toimia helppona väliaikaispiristyksenä sitä suurempaa muutosta odotellessa.

Kuva: Teippitarhan blogi






11. marraskuuta 2012

Tyttöporukalla Tukholmassa

Käytiin tyttöjen kanssa Tukholmassa, reissusta kotiuduin aamupäivällä. Viikonloppu on täyttynyt hervottomista naurukohtauksista, kiivaista keskusteluista työelämän nykytilasta ja hyvinvointiyhteiskunnan edellytyksistä, lempeästä ja hyväntahtoisesta naljailusta. On nautittu kivoista illallisista ja ihanan pitkästä ja kiireettömästä aamiaisesta. Tukholmassa parasta on haahuilu, sellainen puoliksi päämäärätön vaeltelu kaupungilla ja kaupoissa ja siinä samalla ihmisten ja tyylien tarkkailu. Siihen en varmaankaan koskaan kyllästy. Ikisuosikki Vete-Katten oli niin täynnä, ettei odottelunkaan jälkeen onnistuttu saamaan pöytää. Onkohan kello kolmen iltapäivä-fika sellainen traditio, mikä on mennyt allekirjoittaneelta ohi tähän asti? Vapaa neljän hengen pöytä löytyi tuohon aikaan nimittäin vasta viidennestä kahvilasta. Shoppailutarpeet on nyt hetkeksi tyydytetty, joululahjavalmistelut ovat itse asiassa jo aika hyvällä mallilla. Jotakin kivaa löytyi toki itsellekin.

Aamukahvitreffeillä pikkusiskon kanssa iskettiin tuliaisten kimppuun. Ladureen macaronit katosivat parempiin suihin alta aikayksikön. Tasajako sujui niin vähäsanaisesti ja sutjakkaasti, että kokemus paistoi kuulemma läpi. Kuulitko, äiti? Tyttäresi antoivat niin sopuisan vaikutelman, että minulta tiedusteltiin, tapeltiinko meillä koskaan. Heh. Tai ollaan nyt ihan rehellisiä. LOL. Vitsi, tästä olisi pitänyt muistaa kertoa isällekin tänään isänpäivän onnittelusoiton yhteydessä. Joka tapauksessa, hyviä olivat, ne macaronit siis. Oma suosikkimakuni oli lakritsi. Kauheasti ei tosin hifistelty, kyytipoikana oli ABC:n suodatinkahvi ja rauhallinen maistelu, no, siihen perehdytään sitten ensi kerralla.


Kotona piti heti päästä hypistelemään muita ostoksia. Teippasin kuvioteipillä Lagerhausista ostetut kortit ja pari jo aiemmin syksyllä hankkimaani Therese Sennerholtin korttia kollaasiksi keittiön oveen. Teippailu oli niin kivaa, että sitä piti jatkaa vielä lahjapaketoinneissakin. Jälkimmäisistä ei voi julkaista kuvaa paljastamatta liikaa, mutta korttikollaasi näyttää tältä. Tykkään!


Kävin myös Marc Jacobsin liikkeessä hypistelemässä joululahjatoivettani. Ihan tyhjin käsin en malttanut pois lähteä. Puhki kulunut vanha avaimenperä on korvattu uudella ja korvikset testataan ensi viikon kekkereissä.


8. marraskuuta 2012

Kiltti vaimo

Kuvat edelliskesän matkalta.

Keksin tänään miehelle hyvän joululahjan, josta tuli kyllä samalla myös syntymäpäivälahja: varasin meille viikonloppumatkan Lontooseen miehen syntymäpäiväviikonlopulle helmikuussa. Lontoo on yksi puolison lempikaupungeista, eikä allekirjoittanuttakaan yhtään haittaa lähteä sinne. Alman postauksen innoittamana olisin mielelläni pitänyt matkan yllätyksenä, koska se varmastikin olisi ollut miehelle mieluisa sellainen. Aikataulu- ja matkustusasiakirjateknisistä syistä johtuen se vain ei tällä kertaa ollut mahdollista. Matkaliput ja tarkemmat speksit reissusta mies saa sitten jouluaattona.

Mitäköhän kivaa vaimo saa? Ainakin hän kokee nyt olleensa hyvin, hyvin kiltti. Se kai kuuluu näin joulun alla asiaan...

5. marraskuuta 2012

Hmmm...

Montako paitaa voi ostaa aikavälillä lokakuu-joulukuu verukkeella pikkujoulut? Kolmehan (tilanne 5.11.) ei vielä ole suuri luku, eihän? (Jälkimmäinen on muuten retorinen kysymys).

Kohti suunnitelmallista ruokataloutta


Miten sitä aina meneekin melkein vähän sekaisin kauppareissulla kun tietää, että kauppa on lähitulevaisuudessa päivän kiinni? Siis yhden kokonaisen päivän. Eikä edes R-kioski ole auki. Mistään ei saa mitään. Grande catastrophe! Miten aiemmin ylipäätään pärjättiin sunnuntaisin? Tämän siitä saa kun naapurissa on lähikauppa, joka on auki joka päivä klo 7-23. Olemme tottuneet liian hyvään. Aluksi kun aukioloaikoja pidennettiin, päätimme miehen kanssa ryhtyä kahden hengen joukkoprotestiin (koska kyllähän kaksi henkilöä jo muodostavat joukon): kaupassa ei käytäisi enää iltayhdeksän jälkeen, jotta kauppias ymmärtäisi, ettei kauppaa kannata pitää auki enää sen jälkeen ja näin pidennetyistä aukioloajoista luovuttaisiin ja myyjäpolot pääsisivät taas aikaisemmin töistä kotiin. Ylevä ja tavoitteiltaan realistinen projektimme taisi kestää viikon. Nykyään kaupassa käydään silloin kun sinne on asiaa, kellonajasta viis. Käytännössähän lähiputiikki on auki lähes koko valveillaoloaikamme. Tosin saattaa kyllä mennä useampia päiviä ilman, että on minkäänlaista tarvetta kauppareissulle. Mutta mitä JOS sieltä kaupasta tarvitsisikin jotain juuri sinä päivänä kun se on suljettu? Kamalan ahdistava ajatus ihmiselle, joka on ehditty totuttaa siihen, että kaikkien palveluiden saavutettavuus on luokkaa 24/7.

Joka tapauksessa, viime torstaina tein saman kuin moni muukin kotilähiöni ihminen: palloilin täpötäydessä marketissa kanssaihmisten ostoskärryjen seassa ja mietin, että mitäs tänään syötäisiin. Ja varsinkin, että mitä viikonloppuna syötäisiin. Ollaan kaksin kotona, ei mitään erityistä ohjelmaa ja pyhä ja kaikkea. Tehdään jotain tosi hyvää, vaikka vähän aikaavievääkin. Suunnittelin mielessäni menut valmiiksi ja aloin kerätä ostoksia koriin.  Ostoskasseihin päätyi naudan sisäfilettä, tuoretta lohta, kauden kasviksia, leivonta-aineet, kaikki hyvät salaattiainekset, mitkä keksin (granaattiomenaa myöten, kiitos tämän kirjoituksen), useampaa lajia herkkujuustoja, brunssikamat ja sen avokadopastan ainekset. Viimeiseksi nappasin vielä kyytiin tarjousnakit, kaksi pakettia kolmella eurolla.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Viikonloppu meni ja sisäfile, lohi, sienirisoton ainekset, Hasselbackan perunoiden perunat ja ne kaikki superhyvät brunssi- ja salaattiaineetkin ovat edelleen jääkaapissa. Nakit eivät. 

Perjantai-iltana tultiin niin nälkäisinä kotiin, että piti saada jotakin ruokaa nopeasti. Ratkaisu: nakkeja ja ranskalaisia. Lauantaina nukuttiin niin hävyttömän pitkään, että brunssiaika meni jo. Siirryttiin suoraan lounaaseen. Olin kiltti vaimo ja suostuin miehen tekemään ehdotukseen, nakkipastaan. Tehdään sitten illalla se lohi. Paitsi ettei ollut nälkä. Brunssin ohi nukuttiin vielä sunnuntainakin. Ruuaksi sentään kokkailtiin se avokadopasta. Hyvää oli, tälläkin kerralla. Suosittelen! Nakkeja en, niistä tuli nyt hetkeksi yliannostus.

Ja mikäkö oli tämän tarinan opetus? No tietenkin se, että kun riittävästi hamstraa ruokaa yhtä pyhäpäivää varten, ei seuraavalla viikolla tarvitse käydä kertaakaan kaupassa. Järisyttävän oivaltavaa, eikö? Jokohan joku on ehdottanut tätä niksi-Pirkkaan?

31. lokakuuta 2012

Kylmä!

Suununtaina oli niin kaunis auringonpaisteinen ilma, että äänestysreissu vaihtui spontaaniksi kävelylenkiksi. Se oli ehkä virhe. Olisi pitänyt varustautua vähän paremmin, kerrospukeutua ja sen sellaista. Siellä oli nimittäin niin hirmuisen kylmä, ettei vilusta päässyt eroon edes juoksuaskelilla. Tuli vain kiire kotiin, missä pitikin sitten heti vetää villasukat jalkaan ja heittää shaali niskaan. Ja korkata glögikausi. Vitsi, että se on hyvää taas vuoden tauon jälkeen! 

Mutta hei, eikö ole hienot maisemat lenkkireitillä? Parasta Espoossa -listalla rantaraitilla on ehdottomasti kärkipään sijoitus.





30. lokakuuta 2012

Paketti pienelle tytölle


Kanadan vaihtariperheen "sisko" sai tyttövauvan noin viikko sitten. Tänään kävin postittamassa paketin uudelle tulokkaalle. Paketin sisältö oli tämä.


Vaaleanpunaiset villasukat neuloin Novitan seiskaveikasta. Ohje on peräisin Kaitaliinan blogista.


Junasukat puolestaan on neulottu valkoisesta Dropsin Baby Merino -langasta, mikä on muuten hirmuisen söpöisen pehmeää 100-prosenttista merinovillaa. Ohje näiden sukkien tekemiseen löytyy esimerkiksi täältä.


Mutta kuka käski paketoida sukat erikseen ja sitoa paketit päällekäin? Ei nimittäin tullut mieleenkään, että vaikka lähetys perillä meneekin ihan erilaisen malliseen post boxiin, yrittää täkäläinen postitäti kuitenkin tunkea kirjekuorta meikäläisen standardiluukkumallin läpi ja ilmoittaa, että se on sitten maksikirje. Matalammalla paketoinnilla olisi ollut aika paljon matalampi postitushinta. No, ehkä tämän sitten muistaa seuraavalla kerralla.


28. lokakuuta 2012

Vaaliperäinen ahdistus

Huomasin äskettäin, että turhan moni postaus on viime aikoina alkanut viittauksella edeltävään tai jopa sitä edeltävään viikkoon. Pöh. Täällähän piti olla ajankohtaisia asioita, edes joskus. Puhutaan siis hetki päivän polttavimmasta aiheesta, kunnallisvaaleista. Poden nimittäin vaaliperäistä ahdistusta. 

Sopivan ehdokkaan löytäminen on ollut poikkeuksellisen hankalaa näissä vaaleissa. Miellän "omaksi puolueekseni" sen, jota olen äänestänyt arviolta 85-prosenttisesti oman äänestyshistoriani aikana. Poikkeamat tästä ovat johtuneet lähinnä muiden puolueiden ehdokkaina olleista hyvistä kavereista tai siitä, että joskus europarlamenttivaaleissa tai presidentinvaaleissa sopivin ehdokas vain on sattunut löytymään toisen puolueen riveistä. Nyt tuon omimmaksi kokemani puolueen listoilta ei vain tunnu löytyvän ketään sopivaa. Eihän se nyt voi olla liikaa vaadittu, että ehdokas on suunnilleen saman ikäinen, mielellään samaa sukupuolta, mielellään sama koulutustaso ja mielellään ajattelisi tärkeistä asioista samalla tavalla? Ja jos mahdollista, asuisi tässä aika huudeilla? Tuntuu, että jostain on pakko tinkiä tai sitten on vaihdettava puoluetta. Sitä näköjään ehdottaa kolmesta vaalikoneesta kaksi. Se kolmas vain jumittaa. Niin minäkin.

Kuvittelin jossain vaiheessa jo löytäneeni etsimäni. Puolue oli periaatteessa väärä, mutta kuitenkin ihan okei ja kaikki muu täsmäsi. Melkein. Kunnes luin ehdokkaan ajatuksia vähän tarkemmin. Ärsyynnyin. Tiedättehän sen ihmistyypin, joka kritisoi innokkaasti muiden esityksiä ja puheita, muttei itse esitä yhtään rakentavaa vastaehdotusta tai puolella sanallakaan kerro, miten asia hänen itsensä mielestä voitaisiin hoitaa paremmin? Tämä ehdokas olikin juuri sitä porukkaa. Se vain meinasi piiloutua taidokkaan ulosannin taakse. Blaah. Piti aloittaa etsintä alusta. Ahdistuin. Tsekkasin vaalikoneet, selasin ehdokaslistat ja perehdyin ehdokkaiden mielipiteisiin. Kävin läpi omat mielipiteeni. Jäin pohtimaan omia arvojani. Vertasin niitä ehdokkaiden arvoihin. Ahdistuin lisää. Kumpikohan tässä on muuttunut enemmän: vanha puolueeni vai minä? Veikkaan jälkimmäistä. 

Näin vaalipäivänä puoliltapäivin olen kahden vaiheilla. Äänestämään olemme menossa muutaman tunnin päästä. Siihen mennessä pitää päättää, saako ääneni vanhan puolueen ehdokas, jota taisin äänestää neljä vuotta sitten, mutta joka ei tällä kertaa tunnu ihan omimmalta vaihtoehdolta vai äänestänkö sopivimman tuntuista ehdokasta ja vaihdan samalla puoluetta. Tässähän on tavallaan ostamassa vain valitusoikeuden kunnallispolitiikan kattamiin asioihin seuraavaksi neljävuotiskaudeksi, mutta jotenkin olen saanut tehtyä tästä identiteettikysymyksen. Kai tämä kipuilu tästä väistyy kun vaalit on käyty.

Äänestämättä jättäminen ei ainakaan missään tapauksessa ole vaihtoehto. Vain äänestämällä voi vaikuttaa ja äänestämättä jättäneiden on turha valittaa. Sitä paitsi juuri näissä vaaleissa valitaan ne henkilöt, jotka tekevät eniten jokapäiväistä elämäämme koskevia päätöksiä. Tästä näkökulmasta katsottuna tuntuukin hassulta, että yleinen äänestysprosentti on aina korkeampi pressanvaaleissa kuin kunnallisvaaleissa. Sitä jotenkin kuvittelisi, että omaa napaa lähinnä olevat asiat kiinnostaisivat enemmän. Ja niiden normisyiden lisäksi tässä rakkaassa kotikaupungissamme on vielä sellainenkin huomioitava tosiseikka, että naapurilähiössä asuu Timo Soini. Pahimmillaan äänestämättä jättäminen sataa hänen jenginsä laariin ja se jos mikä olisi karua. Hui. Äänestysmotivaatio kasvoi oitis entisestään. Pieni kipuilu oman ehdokasvalinnan osalta ei ole mitään tuon uhkakuvan rinnalla.

Hyvää vaalipäivää kaikille ja käykää äänestämässä, hyvät ihmiset!

26. lokakuuta 2012

Tallinna

Käväistiin kollegan kanssa Tallinnassa viime viikolla. Oltiin liikkeellä ihan omilla asioilla, vapaapäivänä. Päivä oli mukava ja leppoisa, mutta pitkä. Kun lähtee kotoa aamulla kello 5.57 bussilla ja palaa reissusta takaisin yhdentoista aikaan illalla, ei päällimmäiseksi fiilikseksi jää rentoutuminen. Ei siltikään, vaikka päivän ohjelmassa oli pelkkää mielekästä tekemistä: lankakauppavisiitti, sushilounas, kahvittelua, lisää shoppailua ja viinikaupan kautta laivaan. Melkoisen ideaalia. Äkkiseltään tulee helposti mieleen muutama ikävämpikin tapa viettää tavallista arkipäivää.


Karnaluksia suosittelen kaikille käsitöistä innostuneille. Lankapuoli oli niin valtava, että siellä meni melkein sekaisin. Meinasin sanoa tähän väliin jotain huikeasta väriskaalasta, mutta allekirjoittaneen ostoksista se ei kyllä käy ilmi: oma kori täyttyi tyypilliseen tapaan mustalla ja valkoisella sekä (villinä piristyksenä) parilla eri harmaan sävyllä. Mukaan tarttui kymmenen kerän setit ihanan pehmeää alpakkaa ja muutama kerä mohairia. Samalla tuli santsattua bambupuikkoja ja kivoja puunappeja. Tässä jonakin iltana on tarkoitus aloitella omaa Skappel-neuletta, johon Kalastajan vaimo oli jo ehtinyt päivittää suomenkielisen ohjeenkin. Lopuista alpakoista on suunnitteilla poncho, huivi tai molemmat. Katsellaan. Haetaan inspiraatiota. Sehän saattaa löytyä vaikka sieltä viinikaupan ostoskassista. ;)



Jonkun Tallinnan tuliaisista saa sentään päälleen ilman, että aloittaa silmukoiden luomisesta. Promodista ostin meikäläisen mittapuulla värikkään vaatteen, mekkokankaan printti kun on sekoitus mustaa, valkoista, harmaata ja beigeä. Sattumaa tai ei, nämähän ovat juuri ne värit, joita suunnilleen 95 % allekirjoittaneen vaatekaapin sisällöstä jo edustaakin. Mitäköhän se kertoo ihmisestä, jos vaatekaapin väripilkkuna ovat beiget vaatteet? Jääkää vaikka hetkeksi miettimään sitä, niin ette ehkä huomaa alla olevasta kuvasta samaa kuin minä. Siis että printistä tulevat etäisesti mieleen miesten pitkät kalsarit. No, ei anneta sen häiritä. Ei se nimittäin sitä tosiasiaa muuta, että tykkään tästä mekosta.

Kuva on vähän kökkö, pahoittelut siitä. Lupaan kuvata ensi kerralla päiväsnäöllä tai ainakin kristallittoman lampun valossa, ettei ihmeellisen malliset varjot noin hyppisi enää silmille.