5. marraskuuta 2012

Kohti suunnitelmallista ruokataloutta


Miten sitä aina meneekin melkein vähän sekaisin kauppareissulla kun tietää, että kauppa on lähitulevaisuudessa päivän kiinni? Siis yhden kokonaisen päivän. Eikä edes R-kioski ole auki. Mistään ei saa mitään. Grande catastrophe! Miten aiemmin ylipäätään pärjättiin sunnuntaisin? Tämän siitä saa kun naapurissa on lähikauppa, joka on auki joka päivä klo 7-23. Olemme tottuneet liian hyvään. Aluksi kun aukioloaikoja pidennettiin, päätimme miehen kanssa ryhtyä kahden hengen joukkoprotestiin (koska kyllähän kaksi henkilöä jo muodostavat joukon): kaupassa ei käytäisi enää iltayhdeksän jälkeen, jotta kauppias ymmärtäisi, ettei kauppaa kannata pitää auki enää sen jälkeen ja näin pidennetyistä aukioloajoista luovuttaisiin ja myyjäpolot pääsisivät taas aikaisemmin töistä kotiin. Ylevä ja tavoitteiltaan realistinen projektimme taisi kestää viikon. Nykyään kaupassa käydään silloin kun sinne on asiaa, kellonajasta viis. Käytännössähän lähiputiikki on auki lähes koko valveillaoloaikamme. Tosin saattaa kyllä mennä useampia päiviä ilman, että on minkäänlaista tarvetta kauppareissulle. Mutta mitä JOS sieltä kaupasta tarvitsisikin jotain juuri sinä päivänä kun se on suljettu? Kamalan ahdistava ajatus ihmiselle, joka on ehditty totuttaa siihen, että kaikkien palveluiden saavutettavuus on luokkaa 24/7.

Joka tapauksessa, viime torstaina tein saman kuin moni muukin kotilähiöni ihminen: palloilin täpötäydessä marketissa kanssaihmisten ostoskärryjen seassa ja mietin, että mitäs tänään syötäisiin. Ja varsinkin, että mitä viikonloppuna syötäisiin. Ollaan kaksin kotona, ei mitään erityistä ohjelmaa ja pyhä ja kaikkea. Tehdään jotain tosi hyvää, vaikka vähän aikaavievääkin. Suunnittelin mielessäni menut valmiiksi ja aloin kerätä ostoksia koriin.  Ostoskasseihin päätyi naudan sisäfilettä, tuoretta lohta, kauden kasviksia, leivonta-aineet, kaikki hyvät salaattiainekset, mitkä keksin (granaattiomenaa myöten, kiitos tämän kirjoituksen), useampaa lajia herkkujuustoja, brunssikamat ja sen avokadopastan ainekset. Viimeiseksi nappasin vielä kyytiin tarjousnakit, kaksi pakettia kolmella eurolla.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Viikonloppu meni ja sisäfile, lohi, sienirisoton ainekset, Hasselbackan perunoiden perunat ja ne kaikki superhyvät brunssi- ja salaattiaineetkin ovat edelleen jääkaapissa. Nakit eivät. 

Perjantai-iltana tultiin niin nälkäisinä kotiin, että piti saada jotakin ruokaa nopeasti. Ratkaisu: nakkeja ja ranskalaisia. Lauantaina nukuttiin niin hävyttömän pitkään, että brunssiaika meni jo. Siirryttiin suoraan lounaaseen. Olin kiltti vaimo ja suostuin miehen tekemään ehdotukseen, nakkipastaan. Tehdään sitten illalla se lohi. Paitsi ettei ollut nälkä. Brunssin ohi nukuttiin vielä sunnuntainakin. Ruuaksi sentään kokkailtiin se avokadopasta. Hyvää oli, tälläkin kerralla. Suosittelen! Nakkeja en, niistä tuli nyt hetkeksi yliannostus.

Ja mikäkö oli tämän tarinan opetus? No tietenkin se, että kun riittävästi hamstraa ruokaa yhtä pyhäpäivää varten, ei seuraavalla viikolla tarvitse käydä kertaakaan kaupassa. Järisyttävän oivaltavaa, eikö? Jokohan joku on ehdottanut tätä niksi-Pirkkaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti