Koko ajan menossa

Blogin puolella on ollut aika hiljaista viimeiset pari viikkoa. Se taas johtuu siitä, että reaalielämän puolella on riittänyt menoa ja tekemistä reippaan puoleisesti samaisella aikavälillä. Ja sitten kun postauksissa on vähänkin taukoa, niin tuntuu myös siltä, että ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Itsekriittisyys kasvaa päivä päivältä ja julkaisurima tuntuu olevan pilvissä. Käykö muille koskaan näin? Nyt ei auta muu kuin ryhdistäytyä.

Viimeisen parin viikon aikana olen ehtinyt muun muassa viettää viikonlopun vanhassa kotikaupungissa. Kävin luottokampaajalla (nyt totuttelen taas otsikseen) ja tavattiin pitkästä aikaa ala-asteaikaisen tyttöporukan kesken. Osaa porukasta en ollutkaan nähnyt sitten yläasteen päivien, toisten kanssa ollaan jutuissa Facebookissa ja muutenkin. Kyllä oli hauskaa! Ja kai siinä juttu luistaa kun samalla saa nautiskella tällaisia herkkuja.

Sunnuntai-iltana tyhjensin ja täytin matkalaukun, maanantaiaamuna lähdin työmatkalle. Harvoin muuten saa taittaa aamuisen työmatkan gondolihissillä, mutta nyt on sekin kokeiltu. Näitä maisemia kyllä kelpasi ihailla.

Keskiviikkona kiirehdin suoraan lentokentältä ruokakurssille (siitä lisää tuonnempana) ja loppuviikkoon mahtui lisäksi standuppia, balettia, ystävien tapaamista, kirpparikamojen lajittelemista ja vieraita - ja tietenkin ihan normityöt siinä ohella. Muutama lisätunti per vuorokausi olisi ollut aika kova juttu. Ei sillä, etteikö tekemiset ja menot nytkin olleet pääosin mukavia ja hyvin pitkälti itse järjestettyjä, mutta nyt on sellainen fiilis, että voisi pari päivää vain hengailla tekemättä yhtään mitään. Tai no, oikeastaan aloitin nollailun jo eilen. Istahdin sohvalle, etsin Yle Areenasta näkemättä jääneen Newsroom-jakson, uppouduin ohjelmaan ja söin Amppari-mehujään. Ja koska jaksoja oli jäänyt väliin kaksi, toistin tämän saman kuvion tuntia myöhemmin. Heti sen jälkeen alkoi televisiosta ensimmäisen kauden päätösjakso. Katsoin tietysti senkin, mutta älkää peljätkö, kolmatta mehujäätä ei sentään enää tehnyt mieli.