Piilokamerafiilis

Poden laskujeni mukaan neljättä flunssaa sitten vuodenvaihteen. Tilanteeseen kyllästyneenä kävin tapaamassa työterveyslääkäriä, joka puolestaan passitti minut labran puolelle toimenpiteeseen, jonka nimeä en enää muista. Se oli pitkä ja alkoi e:llä. Tarkoituksena joka tapauksessa oli selvittää, olisiko kyseessä jotain allergiaan viittaavaa.

Päästyäni labran aulaan minua viitottiin istumaan alas. Kerroin nimeni. Sairaanhoitaja kääntyi metrin päässä istuvan kollegansa puoleen ja käytiin seuraava keskustelu:

- Hei tää on se tapaus.
- Tee sä se.
- Eiku miten se tehdään, tee sä se.

Hienoa, kylläpäs tuli luottavainen olo.

Toinen sairaanhoitaja käveli kaapille ja otti sieltä arviolta 15-senttisen ohuen, metallisen näköisen vanupuikon. Hän näytti sitä minulle ja ojensi sen tämän jälkeen kollegalleen, joka ilmoitti ottavansa "sen isomman". En edelleenkään tiennyt, mitä minulle oltiin tekemässä. Sairaanhoitaja katsoi minua päin, virnisti ja totesi, että "Se on kato niin, että toiset tykkää blondeista ja toiset bruneteista. Mää tykkään ohuista ja toi haluaa paksumpaa". Tällä välin toimenpiteen suorittava sairaanhoitaja oli hakenut tavallisen paksuisen, pitkän vanupuikon, tarttui päästäni, käänsi sen takaviistoon ja otti näytteen. Sen te jo tiesittekin, että yhdistelmänä oli nenä ja pitkä tikku, joten ei siitä sen enempää. Kollega seurasi tapahtumaa vierestä ja sanoi sitten minulle: "Olipa sulla hauska ilme". 

Ööh, ei tainnut olla ihan oppikirjaesimerkki asiakkaan kohtaamisesta. Paitsi ehkä otsikolla Ei näin. Lähdin apteekin kautta takaisin työhuoneelle ja mietin, milleköhän piilokameralle äskeinen mahtoi tallentua.