Äyriäisviikko

Lauantai-iltana flunssa eteni makuaistin menettämisen vaiheeseen. Onneksi niin kävi vasta rapujen jälkeen. Jälkkärillä ei tällä kertaa ollut niin väliäkään. Se oli nimittäin minun nakkini näiden pippaloiden järjestämisen suhteen ja olin ehtinyt maistella ihan tarpeeksi jo valmistusvaiheessa. Ja muutenkin, omista tekeleistä tuntuu aina löytyvän jotain, mikä voisi olla ihan pikkuisen paremmin tai vähintäänkin erilailla tehty kun taas muiden tekemistä ruuista ja herkuista sitä vaan yleensä nauttii sen enempiä miettimättä ja kyseenalaistamatta. Rivien välistä taisi juuri käydä ilmi, että minusta ei tulisi hyvää ravintolakriitikkoa. Ottaisin aina vain kaiken tarjotun ilomielin vastaan ja olisin kiitollinen. Vaaka ei.

Jos viime viikko päättyikin kipuillen ja Strepsilsin maku suussa, niin lauantaihin asti kaikki sujui erittäin makoisasti. Aamupalalla herkuteltiin mm. näillä aineksilla:

Keskiviikkona töiden jälkeen alkoi tehdä ihan hirveästi mieli sushia. Niinpä hain kotimatkalla aineet kaupasta ja pyöräytin muutaman rullan. Osa päätyi samantien iltapalaksi ja osa säästyi seuraavan päivän lounaaksi.

Arvio rulliin tarvittavien täytteiden määrästä tuppaa usein osumaan yläkanttiin. Niin tälläkin kertaa. Loput jokiravunpyrstöt ja kylmäsavulohet päätyivät kesäkurpitsan kanssa pastakastikkeeseen. Torstai-illan pikaruoka saattaa näyttää vähän mössöltä (tiedetään, se valokuvauskurssi on edelleen käymättä ja äidiltä lainassa oleva järkkäri kerää pölyä olohuoneen nurkassa), mutta voin vakuuttaa, ettei se ollut lainkaan hassumpaa.

Perjantaina kollegat ilmoittivat lähtevänsä sushilounaalle ja kysyivät, lähdenkö mukaan. No tottakai lähdin. En ole vaikeasti ylipuhuttavaa sorttia, varsinkaan kun kyse on sushista. Illalla vuorossa olivat viikonlopun ensimmäiset rapujuhlat. Ruoka oli hyvää, samoin seura. Mitä muuta sitä voisi ihminen toivoa. Paitsi kivutonta kurkkua. Muistin sen viimeistään siinä vaiheessa kun porukan suomenkielisenä vedin malliksi pari snapsilaulua omalla äidinkielelläni. Sen jälkeen tosin taisi se toinen kotimainenkin luistaa taas paremmin. ;)

Lauantain rapujuhlia vietettiin meidän oman tyttökerhon kesken. Hauskaa oli. Naurettiin niin, että vesi valui silmistä. Onnea on ystävien kanssa vietetyt hienot hetket. Värdinnalle kiitos!

Strax lite gladare