Hitaan aamun ihanuus

Viikonloppuaamu ja kiireettömyys, mikä ihana yhdistelmä. Se tunne kun tietää, että on useampi tunti aikaa tehdä juuri sitä, mitä huvittaa - jos huvittaa. Saa kaataa kahvia siihen mukiin, mikä juuri nyt tuntuu omalta suosikilta ja valloittaa sohvannurkan paksun Hesarin kanssa. Kuunnella kun mies soittaa 60-luvun soulia vinyylisinkuilta. Päätellä yhden neuletyön ja edistää vähän yhtä toista, keskeneräistä. Miettiä, että joko iskisi sormet loppuosaan eilisen sienisaaliista vai pysyisikö sittenkin vielä hetken aikaa netin syövereissä, josko sieltä vaikka löytyisi lääke objektiivikuumeeseen. Tai jotain ihan muuta... Tutkiskella äidin kutomien villasukkien kuvioita ja heti sen jälkeen funtsia, että mitäköhän sitä tulevan työviikon aikana pukisi päälleen. Ottaa vielä kolmannenkin kupin kahvia.

Parasta on se, että laiskottelun voi tehdä hyvällä omatunnolla. Kaikki reippautta vaativat hommat on periaatteessa jo hoidettu: kotityöt on tehty, liikuntasaldo on kohdillaan ja eilinen on vietetty raikkaassa ulkoilmassa Nuuksiossa. Mikäs tässä siis on ollessa. Ja vaikka näistä kotivaatteista ja suloisesta mitään tekemättömyydestä onkin jossain vaiheessa päivää päästettävä irti, jatkuu päivä kuitenkin kivoissa merkeissä. Iltapäivän ja illan ohjelmassa on kyläilyä ja synttäreiden juhlistamista.