Kun leivot, et roiku somessa. Merkitään muistiin. Kahdeksan minuuttia on näköjään ihan eri mittaisen tuntuinen aika kun sen viettää uuninluukkua tuijottaen tai Facebookissa surffaten...
Ensin kaikki näytti ihan hyvältä.
Sitten kävin vain pikaisesti tsekkaamassa pari statuspäivitystä. Sen jälkeen näytti tältä.
No mutta, kolme viidestä macaron-pellillisestä sentään onnistuivat normaalisti ja vielä on pari iltaa aikaa tehdä uusi annos herkkuja viikonlopulle. Eikä ne pari pellillistäkään pahasti palaneet. Marengin reuna näyttää ruskealta, mutta maussa se ei onneksi tunnu. Pakko muuten tähän väliin kommentoida, että pastaväri sen sijaan tuntui muuttuvan aika paljonkin paistoaikana, turkoosista tuli oikeastaan vihreää. Sitten vain lime curdia täytteeksi ja rapsakat macaronit iltapalaksi. Lohturuokaa, joka lohduttaa siitä itsestään aiheutuneen harmituksen. Itse asiassa aika näppärää!
Ja mikä parasta, makeiden macaronien, uunin lähistöllä oleilun ja tämän ihanan, ihanan helteen ansiosta tuli oikein kunnolla jano. Mainio syy juoda mehua uudesta kannusta! Eihän tätä raaskinut kaupan hyllylle jättää kun hinnasta oli napsaistu yli puolet pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti