Tour de Länsirannikko on taas takana, kilometrejä kertyi mittariin nelinumeroinen luku. Niin aina. Hyvää on se, että ystävät ja sukulaiset ovat sijoittuneet suunnilleen samalle laidalle maata. Himpun verran ikävämpää on se, että pohjois-etelä-akselilla riittää vielä aika paljon tekemistä. Tai siis ajamista. Näin kesäaikaan reissaaminen on silti ihan kivaa. Ilo siitä, että saa ajaa valoisalla mihin vuorokauden aikaan tahansa on niin suuri, että se peittoaa mennen tullen kaikkien pienten harmitusten yhteenlasketun summan. Niitä pieniä harmituksia ovat esimerkiksi karavaanarit. Museoautoilla köröttävät papparaiset. Kaikki Suomen hyönteislajit liiskaantuneina auton etupuskuriin. Raskas liikenne, hullut ohittelijat, kauheat kaaharit ja ne, joiden mielestä satasen tuntivauhdissa turvaväliksi riittää kaksi metriä. Ai niin, niitähän siellä teillä on aina.
Millä ihmiset muuten keskimäärin viihdyttävät itseään pitkien automatkojen aikana? Meillä ei miehen kanssa osu musiikkimaku kaikilta osin yksiin, joten siskon kanssa harrastettu poikabändikaraoke on poissuljettu vaihtoehto puolison kanssa reissatessa. Tilalle on kehitetty murrepeli: koitetaan toistaa kohdalle osuvan paikkakunnan nimi sen omalla murteella. Kaksikielisten paikkojen nimet vedetään tietenkin molemmilla kotimaisilla. Ei haittaa, vaikkei ihan tietäisi, mitä murretta sillä paikkakunnalla puhutaan, yrittää voi silti. Arvailuista tulee yleensä parhaat naurut. Toinen viihdyke on tarttunut matkaan siskolta puolisoineen: pitää täydentää edessä ajavan auton rekkarin kirjaimista ensimmäiseksi mieleen tuleva sana. Haastetta voi lisätä sillä, että keksitään joku teema. Eläimet. Elokuvat. Valinnaisen kielen epäsäännölliset verbit. Tai sitten ei - tässähän piti kuitenkin nimenomaan taistella tylsistymistä vastaan. Jos taas ei tarvitse pitää käsiä ratissa, voi mukaan ottaa vaikka kudinvehkeet.
 |
| Kiertueen viimeinen pysähdyspaikka oli tällä kertaa Naantali. Raportti päättyy näihin kuviin ja tunnelmiin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti