Kävin tänään sh'bam-tunnilla ja saldona oli kaksinkertainen hyvä fiilis. Ensinnäkin, liikunnan jälkeen on aina hyvä olo (ellei edellisestä kerrasta ole ihan liian pitkä aika) ja toisekseen, olen nähtävästi onnistunut liittymään jäseneksi salille, jossa on poikkeuksellisen hyvät, inspiroivat ja hauskat ohjaajat. Viidentoista sekunnin mittaisen juomatauon aikana ehti just miettiä, että mitenköhän ryhmäliikuntaohjaajakoulutuksessa opetetaan tsemppauspuhuminen jumppareille (kaikki muu aika menikin sitten täysin siihen keskittyessä, mihin minkäkin raajan piti milloinkin osoittaa) vai onko ne hyvät aina vaan luonnonlahjakkuuksia? Okei, tuntuuhan se vähän kornilta kolmen minuutin tanssahtelun jälkeen kun käsketään "päädäästsiksejä" kuvittelemaan jalkoihinsa vähintään 12-senttiset korot, mutta rokkibiisin aikana oli jo ihan ok, että "teil on hei mustaa nahkaa vaan päällä ja Harrikan mentävä kolo haarojen välissä". Lopputunnista sitä ei enää kyseenalaistanut lainkaan, että meikäläistä(kin) puhuteltiin sanoilla "sheikkaa, sheikkaa, sexy lady" ja oli ihan luonnollista salsata sydämensä kyllyydestä ja pistää ekstravaihde päälle "ku miettikää nyt, mitkä manuelit teitä siellä rantahiekalla tuijottaa". Mielikuvaharjoittelu - se naurattava, mutta toimiva vaihtoehto.
| Tänään otettiin tunnin päätteeksi vielä ryhmäkuva. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti