Hauskaa vappua!

Jos tuntuu, että iloinen fiilis on vielä vähän hakusessa, niin käykääpä lukemassa tämä keskustelu, missä ihmetellään, että mistä saisi ostettua niitä kelluvia rusinoita simaan. Nauroin. Ääneen. Oikein hauskaa vappua teille kaikille! 

Manta päivälleen kaksi vuotta sitten.

Vappulounaalle

Työpaikan kahvipöydässä heräsi ajatus nyyttäriperiaatteella toteutetusta vappulounaasta. Tuumasta toimeen, siis. Minun kontribuutioni ovat uunista ulkona. Huomista odottelevat sipuli-raejuustopiirakka ja satsi sitruuna-lakritsimuffinsseja.

Sitruunamuffinssiresepti on Leila Lindholmin Hello cupcake -kirjasta. Käly teki näitä toissaviikonloppuna Kokkolassa ja nämä olivat niin hyviä, että piti itsekin päästä niiden leipomista kokeilemaan. Lakritsikuorruteidean pihistin Kinuskikissalta.  Tosin ajanpuutteen vuoksi vähän oikaisin ja käytin valmista lakritsikastiketta, enkä lähtenyt keittelemään seosta alusta asti itse. Patatunnuksen lisäämisen koin tietysti tässä Ässä-huumassa ihan välttämättömäksi. Sori, työkaverit! :D

Leipoessa kävi sellainen pieni lapsus, että laitoin kulhot ja vispilät tiskikoneeseen ja napsautin koneen päälle sen kummemmin miettimättä, mikä ohjelma mahtoi mennä päälle. No se pisin, tietty. Niinpä kuorrutteen teko venähti reilulla parilla tunnilla ja nyt kun lopputulos on valmis, on kuvaamiseen tarvittava valo tietenkin jo aikapäiviä sitten mennyt. Ihan kauheasti tuo ylläoleva kuva ei silti valehtele: vuoka on mustavalkoinen ja kuorrute harmaata, eli sieltä pirtsakoimmasta päästä ei tämän vappuleivonnaisen värimaailma ole. Liekö ottanut leipurista mallia...

Nyt pitää vielä pakata kassi, huomenna taidan lähteä suoraan töistä hotellille. Lähimatkailu kunniaan, ollaan siis tosiaan oikein naapurikaupungin puolella yötä. Säästytään taksijonoilta, päästään valmiiseen pöytään ja joku muu hoitaa siivouksen. Ihan parasta! Mitään sen suurempia suunnitelmia ei ole, Mantalle varmaankin mennään lakitukseen jos sää sallii. Juhlahumusta juhlahumuun tässä mennään, viime viikonlopun hippaloista  on pieni tunnelmapala tässä alla. Vappuiloa kaikille!

Tunnustuksia

Sain Kristiinalta tunnustuksen. Kiitos! Et arvaakaan, kuinka paljon tämä ilahdutti ja lämmitti mieltä, piristi juuri sopivalla hetkellä. Pelin henkeen ei ilmeisestikään kuulu, että tunnustuksen jakaisi takaisin samalle taholle, mistä sen sai. Muussa tapauksessa saisit, Kristiina, tämän paluupostissa takaisin. :)

Tunnustus lähtee eteenpäin seuraavilla säännöillä:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle bloggaajalle.

Ja se menee näille blogeille:
Sara S.
Hues of Black
Aneten aika
Sininen huvimaja

XL Elämää 

Teidän blogejanne on mukava seurata, tykkään kovasti elämänmakuisista teksteistä ja kuvista, tyylivinkeistä ja ajatuksista. Olen myös tosi ilahtunut siitä, että seurailette täällä mukana. Tuntuu vieläkin vähän hämmentävältä, että reaalimaailmassa tuntemattomat ihmiset lukevat minun höpinöitäni ja jaksavat vielä kommentoidakin niitä. Suurkiitos siitä teille, juuri tämä vuorovaikutus on bloggaamisen suola! Tähän tunnustukseen liittyi muuten myös haaste, johon vastasin jo viime kuun puolella. Vastaukset löytyvät täältä. 

Kristiina jakoi myös tämän toisen tunnustuksen kaikille blogikavereilleen ja nappasin tämänkin mukaani.

Vielä vähän pelisääntöjä:

1. Kopioi post it -lappu blogiisi.

2. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.

3. Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro siitä kommentilla. 

4. Ole iloinen tunnustuksesta ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

No niin, nyt kun säännöt on lueteltu, niitä voinee vähän kiertää. Ei viilata pilkkua täällä blogin puolella, siihen  hommaan kun on elämän muilla osa-alueilla jo ihan riittävästi tarvetta ja mahdollisuuksia. Noudatan siis Kristiinan esimerkkiä ja jaan tämän eteenpäin teille kaikille lukijoilleni. Enkä edes huijaa. I ♥ your blogs.

Mutta kun nyt tuli puhe niistä lempiblogeista, niin tässä muutamia suosikkejani. Jos ette jo olekin lukijoita, niin suosittelen kurkkaamaan näiden linkkien taa. 

Emmas designblogg
Yksinkertaista ja skandinaavista, kauniita sisustuskuvia.

Kaitaliina 

Yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seurata vuosia sitten. Ihana ja monipuolinen hyvän mielen blogi. 

Love and Olive Oil
Kauniita kuvia ja välittömän näläntunteen aiheuttavia reseptejä.

Kuinka purjehtijaksi tullaan
Norpalla on hurmaava tyyli monessakin asiassa ja erityisesti kirjoittamisessa.

Dear moments & me
 Cherryn ottamia kuvia on vain pakko ihailla.

All I Ever Wanted Is Here
Täällä käyn toisinaan tyylivarkaissa, nytkin on tästä blogista bongattu jakku päällä.

Kaikki mitä rakastin
Symppiksen Eevan tekstejä on kiva lukea. Lisäpiste satunnaisesta Turku-nostalgiasta.

Viikonlopun värit

Viime viikonlopun teemaväri oli pinkki. Ihana pikkutyttö sai kauniin nimen ja sitä juhlittiin asiaankuuluvin menoin, tilpehöörein ja kukin. Ja varsinkin herkuin.

Pieni tuliainen jätettiin myös juhlakalun pikkuiselle serkkupojalle, jota ei vielä tällä reissulla päästy tapaamaan. Ensi kerralla sitten. Nämä pienet sukat ovat niin nopeita neulottavia, että välimatkalla Espoo-Kokkola-Espoo olisi melkein ehtinyt tehdä toisenkin parin.

Ennen pippaloiden alkua ehdin tehdä pikaisen reissun Sköna Claraan ja teemaväri toistui vielä ostoksissakin. Pinkki-valkoinen villahuivi on by Malene Birgerin. Printiltään erilaisen, mutta materiaaliltaan samanlaisen harmaanmustan Malene Birgerin villahuivin hankin joululomalla ja se on ollut kaulassa sen jälkeen viikoittain, välillä ihan päivittäinkin. Luulen, että tämä uusi huivi pääsee ihan yhtä kovaan käyttöön. Pinkissä laatikossa  kannoin kotiin beige-mustan Pretty Ballerinas -parin. Valinnanvaraa olisi väreissä ollut enemmänkin, mutta ajattelin tämän väriyhdistelmän olevan monikäyttöisin.

Ballerinakausi on muuten nyt korkattu. Kadut on siivottu ja lämpöasteita riittävästi, joten en keksinyt enää yhtään riittävän hyvää syytä laittaa talvikenkiä jalkaan. Kaikkein vaaleimmilla kengillä ei vielä uskalla liikenteeseen lähteä, mutta mustissa perusbaltsuissakin tuli jo aivan mahtava kevätfiilis. Tässähän alkaa kohta jo ihan tosissaan uskoa siihenkin, että kyllä se kesäkin sieltä vielä joskus tulee. Jee! :)

Ja tulevan viikonlopun värit, ne ovat punainen, musta ja valkoinen. Jääkiekko ei varsinaisesti kuulu tämän blogin aihepiiriin, joten pidetään hehkutus lyhyenä. Ässien eilen voittama jääkiekon Suomen mestaruus tuntuu mahdollisesti jopa vielä paremmalta kuin Suomen edellinen lätkän MM-kulta. Liekö syynä sitten se, että tällaista ei ole minun elinaikanani ennen tapahtunut, vaikka liki 30 vuotta siitä on jaksanut haaveilla. Suunnilleen siitä asti kun isä vei ensimmäistä kertaa hallille katsomaan matsia. Tälläkin kaudella pääsin kertaalleen paikan päälle, oli hyvin ajoitettu tuo kevään loma. Nyt on ihan huikea fiilis, voi tätä ilon määrää! Että voi ihminen liikuttua kun katselee isoja, hikisiä äijänköriläitä tippa linssissä telkkarissa. Mut hei, nyte lavvantain mää nää ne iha liven. Tää patasydän sykkii meinaa sillo Pori toril.

Äidiltä tuli muuten eilen tällainen kuvaviesti. Aika makea tämä eilinen Satakunnan Kansan Patakunnan Kansan kansikuva, eikö?

Macarons

Tein viime viikonlopun juhliin macaroneja. Tai no, ihan yksin ei parane kunniaa ottaa. Sain nimittäin lettikampausta vastaan apua täyttämiseen miehen siskontytöltä. Joku voisi kutsua sitä lapsityövoimaksi, minä väitän sitä vaihtokaupaksi. ;)

Tämä on sellainen matalan kynnyksen macaron-resepti: leipominen onnistuu takuuvarmasti ensikertalaiseltakin ja mitään sen kummempia välineitä ei tarvita. Aineet löytyvät lähikaupasta, kauniin vaaleanpunaisen värin saa jo pelkästään sillä, että käyttää tavallisen tomusokerin sijaan sitä mansikalla maustettua versiota ja jos kaapista ei löydy pursotuspussia, voi pursottamisenkin hoitaa vaikka pakastepussilla. Marengit ovat sen verran makeita, että tykkään laittaa täytteeksi lemon curdia, sillä siitä saa vähän raikkautta ja kirpeyttä tasapainottamaan makua. Jos taas pitää makeasta täytteestä, suosittelen sekoittamaan sen maustamattomasta tuorejuustosta, valkosuklaasta ja tomusokerista.

Macarons 
(n. 50 kpl)

Ainekset
200 g tomusokeria

100 g mantelijauhetta

3 kananmunan valkuaista

4 rkl sokeria

Täyte
Lemon curdia

• Sekoita kulhossa mantelijauhe ja tomusokeri.  
• Vatkaa toisessa kulhossa sähkövatkaimella valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua ja lisää sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vaahto on valmista kun se on kiinteää ja kiiltävää, eikä se liiku kun kulhon kääntää ylösalaisin.
• Sekoita mantelijauho-tomusokeriseos valkuaisvaahdon joukkoon. 
• Taikina on sopivan paksuista kun siihen vetää lusikalla viivan, joka umpeutuu kymmenessä sekunnissa. Taikinan paksuutta voi kokeilla myös laittamalla pienen nokareen leivinpaperille, tuloksena pitäisi olla tasainen pinta. Taikinan saa tarvittaessa löystymään sekoittamalla.
• Laita taikina pursotinpussiin ja pursota halkaisijaltaan noin 2 euron kokoisia nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Tästä määrästä taikinaa tulee noin 100 nappia.
• Anna nappien levätä pellillä vähintään tunti, jotta pinta kovettuu hieman.
• Lämmitä uuni 150 asteeseen ja paista macaroneja keskitasolla noin 10 minuuttia.
• Anna jäähtyä ja irrota leivinpaperista. Levitä täytettä marenkinapin päälle ja paina päälle toinen marenkinappi.
• Säilytys ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa tai pakastimessa.

Liikuntakatsaus

Taannoisella Tukholman matkalla hotelliaamiaista söi naapuripöydässä kolmen hengen tyttöporukka. Yhteinen kieli oli englanti, itä-eurooppalaisella aksentilla. Puheenaihe oli laihuus. Siinä käytiin läpi kaikki sukulaiset, jotka ovat läskejä. Ruuat, jotka tekevät läskiksi. Johtuuko läskiys geeneistä. Kenelle kahden kilon laihdutus on tärkeintä. Miten täsmälaihdutetaan. Kuinka omenat lihottavat. Ja kaikki kasvikset, koska kyllähän niissäkin on kaloreita. Paljonko pitää treenata. 

- Mä käyn lenkillä neljä kertaa viikossa, onhan se aika vähän. 
- No on kyllä, mä käyn kuusi ja silti oon näin läski.

Huoh. Jos aamupalalla olisi ollut yhtään vähemmän porukkaa ja yksikin vapaa pöytä enemmän, oltaisiin äidin ja siskon kanssa vaihdettu pöytää ja nautittu vähän enemmän syömisistämme. Mutta koska se ei ollut mahdollista, niin istuimme paikoillamme ja saimme kuulla mm. tämän pienen tarinan motivaatiosta. Kas näin: "Mä en yhtään tykkää juoksemisesta mut sit mä niinku katon netistä laihojen tyttöjen kuvia ja yleensä jo puoli tuntia riittää. Sit mä niinku tiedän, et mäki haluun näyttää siltä ja pakotan itseni juoksemaan."

Jep, kukin tyylillään. Onneksi meikäläisellä motivaatioksi riittää jo suorituksen jälkeinen hyvä mieli. Se autuaan olon ja lämpimän suihkun yhdistelmä - se on ihan parasta.

kuva

Maanantai: Flunssassa. Ei merkintää.

Tiistai: Curling 2 tuntia (lajikokeilu, ei mikään hikitreeni)

Keskiviikko: Yhä vain tukkoinen olo, ei asiaa jumppaan.

Torstai: Parempi olo, ei siltikään vielä asiaa jumppaan.

Perjantai: Töissä ja autossa matkalla pohjoiseen. Siinä ne valveillaolotunnit sitten menivätkin.

Lauantai: Ihan muiden asioiden aika. Ei merkintää. 

Sunnuntai: Kotimatkalla. Se siitä päivästä.

Yhteenveto: Ihan kökkö saldo. Tästä voi vain parantaa. Uusi viikko on uusi mahdollisuus.

Wannabe ituilija

Ensin törmäsin Tukholmassa tähän. Tärähtäneessä kuvassa on Granit-kaupan idätysvinkki.

Sitten postiluukusta tipahti Martha-bladet, jossa oli parin aukeaman juttu samasta aiheesta.

Samassa lehdessä oli myös pad thai -resepti, johon tulee ituja.

Innostuin!

Sen jälkeen kannoin kaupasta kotiin tämän paketin.

Nyt alkaa idätys.

Jos kaikki menee kuin Strömsössä, on ensi viikon ruokalistalla pad thaita. Nam!

Kun hakee yhtä voi löytää toista

Tänään töiden jälkeen piti tehdä pikainen kierros kauppakeskuksessa: kirjasto, apteekki, sukkahousut lauantain juhliin. Matkalla Lindexin sukkahyllylle näin Holly & Whyte -malliston paidan, joka tuntui huutavan nimeäni. Koukkaus sovituskoppiin ja kassan kautta ulos. Muistin sentään ne sukkahousutkin, joita varten liikkeeseen alunperin menin... H&M:n ohi kulkiessani puolestaan muistin, että piti hakemani uudet collegehousut, samanlaiset kuin edelliset, jotka olen kuluttanut melkein puhki. Omaa kokoa vain ei ollut enää jäljellä. Yhdet kivat toiset housut kuitenkin löysin. Ja taas, kassan kautta ulos. Ex tempore -shoppailulla taisi tulla hankittua huomiselle työvaatteet. Ihan jees, eikö? 

Heti kun lämpenee, aion yhdistää yllä olevan kombon näihin.

Ja kun pärjää kevyemmällä takilla, niin tämä yhdistelmä näyttää aika hyvältä.

H&M:lle täytyy kuitenkin käydä tekemässä seuraavan parin viikon aikana yksi palautus. Ostin hetken mielijohteesta kassan vieressä tyrkyllä olleen mustan tekonahkaisen passikotelon, jossa osottautui olevan yksi aika merkittävä vika. Passi ei mahdu siihen. Se siitä sitten. Sitä jotenkin kuvittelisi passin olevan niitä asioita, joita ei tarvitsisi sovittaa. No, ei aina voi voittaa.

kuvat: Lindex, H&M, Pinterest

Juhla-asu viikonlopulle

Tulevana lauantaina juhlitaan pikkutytön ristiäisiä Kokkolassa. Pistin tänään mekot riviin ja kokosin oman juhla-asuni. Päädyin tummanharmaaseen, pari vuotta sitten berliiniläisestä pikkuputiikista ostamaani mekkoon ja saman väriseen alushameeseen. Kengät ovat vielä päättämättä, koroissa olisi tarjolla mustaa, harmaata ja nudea. Korupuolikin menee vähän arpomiseksi: vaaleanpunaista vai Efva Attlingia? Vähemmän on enemmän? Tai ehkä sittenkin sekä että? Nämä voi onneksi ottaa mukaan vaikka kaikki ja päättää vasta paikanpäällä.

Testailua

Uuden kameran testaaminen on aloitettu. Pienin, mutta merkittävin askelin tässä edetään. Pokkarikuvaajalle tämä järkkärimaailma on vielä uusi ja opeteltavaa riittää. Ensimmäinen haaste oli se, että osasi laittaa kaulahihnan kiinni kameraan. Ahaa-elämys tuli siinä kohtaa kun tajusin, miten objektiivin lukitusmekanismi toimii. Sitä ennen saatoin ehtiä kysyä ääneen, että missä tässä oikein on se zoomaus-nappi. Miehen vastauksessa taisi olla maininta helmistä ja sioista... Joka tapauksessa, ensimmäiset kuvat on nyt otettu ja liikkeelle on lähdetty juuri sieltä, mitä sillä hetkellä teki eniten mieli kokeilla: valmiista taidesuodattimista. Tietty. :D

Tänä aamuna meidän olohuoneen pöydällä oli keväisiä värejä. Ystävälle kiitos kauniista kukista!

Pienistä askelista puheenollen, kuvassa etualalla olevat vihreät junasukat ovat valmistumassa pikkuiselle pojalle, joka syntyi lähipiiriin perjantaina. Voi tosin olla, että nämä sukat ovat vielä hetken aikaa liian suuret: kauan kaivattu pikkuprinssi saapui maailmaan sen verran etuajassa, että hän edustaa vielä alle kolmikiloisten höyhensarjaa. Joskus suurimmat ihmeet saapuvat pienissä paketeissa. ♥