28. tammikuuta 2013

Pieniä, valkoisia valheita

Viime perjantain illallispöydässä tulimme keskustelleeksi siitä, miten meistä kukakin käyttäytyy kun puhelin soi ja langan toisessa päässä on joku, joka haluaa myydä meille jotakin.

Huomasimme, että on niitä, jotka osaavat sanoa "ei".

Sitten on niitä, jotka säälinsekaisin tuntein miettivät puhelinmyyjän hennon äänen takana olevaa tarinaa ja tulevat tilanneeksi lehden, jonka sisältö ei tosiasiassa kiinnosta tippaakaan.

Ja sitten ovat vielä ne, joilta yksinkertainen "ei" ei onnistu, vaan kieltäytyminen pitää vielä jotenkin perustella. Tässä omat suosikkini illan aikana kuulluista pienistä, valkoisista valheista.

  • "Luen [lehden nimi tähän] aina töissä."
  • "Voi, en voi sanoa tähän nyt yhtään mitään kun meillä mies aina hoitaa kaikki nämä asiat." (lausutaan alentuvasti)
  • "Mä oon sokee."

Puuttuuko joku olennainen selittely listalta? Mikä on teidän selviytymisstrategianne?

Kuva

2 kommenttia:

  1. Miun keinona on ollut sanoa kesken myyntipuheen "Ei kiitos, en halua. Hyvää päivänjatkoa. *tuut-tuut-tuut*". KUNNES oli niiiin hyvä tarjous että ensimmäisen kerran ever sanoin lehtimyyjälle "Tahdon". 5 numeroa Avotakkaa, 3 numeroa jotain "rentoa sisustuslehteä" plus yksi numero Mondon ruokalehteä ja siis tämä kaikki 25 euroa!

    t.e

    VastaaPoista
  2. e: Niin joo totta, sen myyntipuheen päällekin voi puhua. En ollut tullut ajatelleeksikaan! Olen aina kiltisti odottanut suunvuoroa sen puhetulvan keskellä - ja samalla funtsinut, että ovatkohan ne kaikki myyjät jotain entisiä tai nykyisiä pitkänmatkanjuoksijoita kun hapenottokyky on niin huima, ettei niiden tarvitse vetää henkeä välillä...

    Joskus tosiaan tulee hyviä diilejä eteen. Olen pari kertaa tilannut lehden, koska olen hinkunut sitä kaupanpäällistavaraa, minkä ovh yksistään ostettuna olisi ollut huomattavasti lehtitilausta kalliimpi.

    VastaaPoista