Tukholmassa ja Turussa

Käytiin ystävien kanssa viime viikon loppupuolella perinteisellä tyttöporukan syysretkellä Tukholmassa. Jatkettiin samalla konseptilla kuin aiempinakin vuosina, mitä sitä hyvää vaihtamaan. Työpäivän päätteeksi hypättiin siis autoon, hurautettiin Turkuun, astuttiin iltalaivaan ja seilattiin Viking Gracen kyydillä Tukholmaan. Turun laivat ovat Tukholmassa himppasen liian aikaisin noin niin kuin lempeän aamuherätyksen kannalta, mutta se on pikkuhaitta sen rinnalla, että edessä on kiva päivä Tukholmassa ja aamun saa kuitenkin aloittaa hitaalla ja pitkällä hotelliaamiaisella. Käveltiin kauniissa ja tyynessä syyssäässä keskustaan. Reitti kulki kuninkaanlinnan ohi ja tervehdykset hoidettiin oikeanlaiset rojut ranteessa. Tukholmassa oli vielä kivan syksyistä, lehtiä puissa ja satunnaisia kukkivia kukkia. Ei lainkaan niin harmaata kuin täällä meillä.

Aamupalalle päädyttiin jonkinlaiseksi lemppariksi muodostuneeseen Scandic Sergel Plazaan. Valikoimat on siellä todettu koko jengiä miellyttäviksi (siellä on esimerkiksi ymmärretty aamupalajälkkärin tärkeys!) ja etenkin sohvaryhmäpuolella on kiva tunnelma, juuri sopivan mysigt. Sijaintikin on hyvä vakkariostoskierroksen aloituspisteeseen nähden.

Päivä käytettiin perusmeininkeihin, shoppailuun ja kahvitteluun. Vete-Kattenista tuntui pöydän saaminen olevan taas hankalaa, vaikka oltiin liikkeellä hyvissä ajoin ja arki-iltapäivänä. Seuraavalla kerralla pitänee kokeilla jotakin muuta aikaa. Tai sitten pitää heittäytyä ihan kreisiksi ja kokeilla jotakin muuta kahvilaa. Onko kellään suositella jotakin kivaa paikkaa?

Illalla mentiin taas laivaan ja aamulla herättiin Turusta. Matkaseura jatkoi samantien takaisin pääkaupunkiseudulle, minä jäin kyläilemään siskon luo. Unohdin pakata kotivaatteet, joten pyysin siskolta oloasua lainaksi. Minulle ojennettiin onepiece-haalari. Tuijotin sitä epäuskoisena. Nöyrryin. Puin sen päälleni. Tuijotin itseäni peilistä. Nauroin, ihan ääneen. Ja siis hei, vitsi, miten mukava se oli päällä! Ja siitä tuli sellainen vapautuneen leppoisa fiilis. Liekö se toisaalta niin ihmekään kun ottaa huomioon, että käytännössä päällä on pinkki aikuisten koon potkupuku, jossa lukee suurin, valkoisin kirjaimin TAKE IT EASY... Lankomies olisi kelpuuttanut minut haalari päällä seuraksi kiskareissulle. Väitti olevansa ihan tosissaan. En lähtenyt, jossain sen rajan on mentävä. Koin parhaaksi, että raja kulki ulko-oven kynnyksen kohdalla. Ihan hauskan asukokonaisuuden siinä tietty olisi saanut aikaan kun olisi tunkenut pinkit haalarinlahkeet mustiin nahkasaappaisiin, heittänyt päälle mustan villakangasviitan ja viimeistellyt asun silkkihuivilla. Käsilaukku vain olalle ja  menoksi! Tai sitten tosiaan ei.

Ehdin viikonlopun aikana treffata myös miehen siskon perhettä ja olla yhden yön verran koti- ja koiravahtina oman siskon luona. Jos lempeitä aamuherätyksiä tulikin laiva-aamuina ikävä, niin herääminen aamu-unisen mäyräkoiran vierestä kyllä kompensoi tilannetta kummasti. Aamukahvimukissa oli osuva printti.

Kivan ja rentouttavan viikonlopun jäljiltä on nyt laukku tyhjennetty ja pian voi jo alkaa miettiä, mitä sinne seuraavaksi pakkaa. Pikkubreikille arjesta pääsee taas parin viikon päästä. Onneksi, sille on tässä harmaudessa tilausta.