Laukkua vaille

Olen ollut tässä syksyn aikana havaitsevinani, että asustepuolella olisi mustan laukun mentävä aukko. Hakusessa on sen kokoinen tote, että sinne mahtuisi tarvittaessa pikkuinen läppäri. Malliltaan laukku saisi olla mielellään melko simppeli, selkeä ja ehkä vähän sirokin. Mielikuvissa olen sovitellut käsivarrelle keikkumaan ainakin näitä kuvassa näkyviä MMK Selmaa ja Jet Setia, MBMJ Hillier Hoboa ja Longchampin Roseauta. Liekö sattumaa, että näiden laukkujen hinnat pyörivät samoissa summissa kuin allekirjoittaneen tämänvuotinen veronpalautus? Kyllä sen on oltava enne. :)

Tällä hetkellä melkein jokapäiväisessä käytössä oleva musta nahkalaukku on tuliainen Kiinan työmatkalta parin vuoden takaa. Malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan edelleenkin mieluisa, mutta laukku painaa tyhjänäkin sen verran, että nyt havittelen jotakin kevyempää. Kiinan laukkumarkkinoilla oli kyllä vähän orpo olo kun ympärillä oli mielettömät määrät laukkuja upeissa väreissä, malleissa ja materiaaleissa, mutta mitään ei oikein arvannut ostaa. Osa laukuista oli ihan häpeilemättömiä kopioita tunnetuista merkkituotteista (merkki vain oli useimmiten irroitettu nahasta) ja osassa designista saattoi päätellä, että vaikkei merkkiä ja mallia tunnistanutkaan, oli kyse kuitenkin kopiosta. Ostoksille mennessä olisi selvästikin pitänyt ensin tehdä läksyt ja opiskella kaikki suurimpien muotitalojen kuluvan kauden mallistojen mallit, että tietäisi suunnilleen, mitä välttää.

Oman laukkuni päädyinkin sitten ostamaan pikkuriikkisestä putiikista, jossa nuori kiinalaisnainen myi itse suunnittelemiaan laukkuja. Olisi tietenkin naiivia ajatella, että se on tae laukun originaalista designista - varsinkin nyt kun näitä kopiogateja on tullut esiin paremmissakin piireissä - mutta ainakaan vielä en ole keksinyt, mistä mallista oma laukku olisi kopioitu. Hyvä niin. Parhaassa tapauksessa tuin ostoksellani nuorta suunnittelijaa ja pahimmassa tapauksessa tyydyn ajattelemaan, että toimin hyvässä uskossa ja ignorance is a bliss.

Kollaasi: Polyvore