... 24 little hours. Ja nyt se jäi sitten päähän soimaan. Jos haluatte kokea saman kohtalon, niin Jamie Cullumia voi kuunnella täällä.
Tänään oli viikon ensimmäinen työpäivä. Toimisto muutti ja maanantaina oltiin vapaalla, poissa muuttomiesten jaloista. Se tiesi pitkää viikonloppua ja siltä se viikonloppu itse asiassa tuntuikin, pitkältä. Olisipa työviikon päätteeksi aina kolme päivää aikaa omille jutuille, ehtisi relata ja olla aktiivinen, sosiaalinen ja tehokas. Kahdessa päivässä ei oikein meinaa aina ehtiä ihan kaikkea. Maanantain voisikin minun puolestani mainiosti uhrata hyvän asian puolesta. Tuottavuusohjelman parissa askartelevat tahot tuskin ovat asiasta samaa mieltä. No, ainahan sitä saa haaveilla.
Pitkän viikonlopun aikana tosiaan ehti vaikka mitä. Perjantai-iltana tein laittautumisenkat. Ystävä soitti kysyäkseen olisinko sattumoisin keskustassa ja mentäisiinkö kahville. No en ollut, mutta tulimme sopineeksi leffatreffit. Samalle illalle. Näytöksen alkuun aikaa tunti. Bussin lähtöön aikaa 6 minuuttia. Äkkiä vain asu vaihtoon (onneksi on luottovaatteet!), suihkaus kuivashampoota ja pikaponnari, puolentoista minuutin meikki, korkkarit jalkaan ja juosten pysäkille. Eikä tullut edes kiire, nopeasti kävellen tai rauhallisesti hölkätenkin olisi ehtinyt... Lauantai sen sijaan oli niin laiska, että päivän suurimmaksi saavutukseksi jäi kauppareissu. Sekin olisi varmaan jäänyt tekemättä, ellei pihveille olisi pitänyt hakea kaveriksi pullollista hyvää punaista. Sunnuntai taas oli reipas ulkoilupäivä. Aamu alkoi lenkillä ja aurinkoinen ja lämmin päivä vietettiin tyttöjen kesken merellä. Oli kyllä ihan täydellinen veneilysää! Ruokapaikaksi valikoitui Villa Pentry. En ollut siellä ennen käynytkään, vaikka se on tässä ihan lähellä. Maanantaina akut oli jo niin ladattu, että sillä energiamäärällä sai vedettyä läpi tehokkaan kodinhoitopäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti