Väsynyt säätäjä

Tilasin pari päivää ennen kesäloman alkua Childhood-rannekkeen. Olin jotenkin tässä kevään ja kesän aikana kehittänyt itselleni tarpeen sen ostamiselle, koska se näytti niin symppiksen kivalta muiden ranteissa ja hyväntekeväisyysaspektikin lämmitti mieltä. Maksoin korun luottokortilla ja näytölle tullut tilausvahvistus näytti ihan oikeaa summaa, ranneke ja postitus yhteensä 13 dollaria. Hetken päästä postilaatikkoon kilahti varmennusviesti, joka nopeasti silmäiltynä vaikutti myöskin olevan ihan niin kuin pitikin. 

Kului muutama päivä. Loma alkoi. Yritin irroittaa itseni mahdollisimman kauas meilien maailmasta ja tsekkailin sähköpostit maksimissaan kerran päivässä, yleensä myöhään illalla kännykästä ja silloinkin katsoin lähinnä vain otsikot läpi. Eräänä hyvin myöhäisenä iltana bongasin saapuneiden meilien joukosta viestin Childhood Foundationilta. Uusi kuitti. Häh? Lyhyessä viestissä todettiin, että luottokortiltani oli virheellisesti veloitettu 130 USD, mutta nyt virhe oli korjattu. Liitteenä oli kuitti, jonka loppusummaksi oli merkitty 117 USD. 

Normaalisti olisin varmaankin vain ajatellut, että selvä juttu ja jatkanut elämääni. Mutta sanoinko jo, että oli myöhä ja olin väsynyt. Ajatus kulki hitaasti. Ööh?

Avasin alkuperäisen vahvistusviestin ja huomasin, että tosiaan, siellä oli loppusummana 130 dollaria. Luin uuden kuitin sisältävän viestin uudelleen. Hämmennyin ja mietin, mahdoinko ymmärtää lukemaani. Loppusumma 117 USD. Lisäksi kuitissa oli erikseen listattuna verot sekä käsittely- ja toimituskulut, yhteensä liki satasen. Mietin, mitä ihmettä nyt teen. Ostanko muovihelmistä tehtyä ranneketta ihan oikeasti 117 dollarilla? Voiko kaupan vielä peruuttaa? Tuleekohan siitä lisäkustannuksia? Olenko huono ihminen, jos en annakaan hyvää tekevälle organisaatiolle tuota rahasummaa? Kyllähän sitä kai tällä tulotasolla pitäisi kantaa vastuuta reilun satasen verran kaikista maailman lapsista? Huono omatunto. Tuhlausahdistus. Paniikki.

Vastasin viestiin. Hei! Kiitos yhteydenotostanne. Käsittely- ja toimituskulut sekä arvonlisävero näyttäisivät olevan aika paljon kalliimmat kuin mitä etukäteen kuvittelin. Olisin sen vuoksi tiedustellut, voiko kauppoja vielä tässä vaiheessa perua ja aiheutuuko siitä mahdollisesti joitakin lisäkustannuksia? Pling, sinne lähti.

Sitten luin saamani viestin vielä kertaalleen läpi. Tajusin suorittaa vähennyslaskun 130-13. Niin, tosiaan, siitä tulee 117. Suurensin meilin kännykän näytöllä. Miksi, oi miksi en tehnyt sitä jo aiemmin! Vaikka uusi kuitti muuten olikin sanasta sanaan kopio edellisestä, löysin tällä kertaa yläreunasta pikkuprintin refund confirmation. Voi perhana! Ja uutta viestiä perään. Hei! Taisin ymmärtää väärin teiltä saamani viestin. Minulta oli veloitettu 130 USD ja luottokortilleni on nyt palautettu 117 USD, eikö niin? Voisittekohan ystävällisesti unohtaa äskeisen viestini, en halua muuttaa tilaustani? Kiitos. Pahoittelut aiheuttamastani hämmennyksestä! Kyllä hävetti.

Seuraavana päivänä inboxissa odotti viesti Childhoodilta. Kaikki okei. No worries and thanks for your support! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koru tuli perille ja nyt se on ranteessa muistuttamassa, että ei pidä tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä ja että väsyneenä ei parane meilailla. The end.