Sain mieheltä eilen naistenpäivänä kauniin ruusukimpun. Se oli tosi kivaa. Illalla herkuteltiin hyvillä juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja suklaalla. Sekin oli kivaa. Mutta kaikkein kivointa olisi, jos naisenkin euro olisi täysi euro, samasta työstä saisi saman palkan ja työnantajan silmissä ei näyttäisi pelkän sukupuolensa vuoksi parinkymmenen vuoden periodin aikana suunnilleen tikittävältä aikapommilta. Omalla kohdalla asiat ovat onneksi todella hyvin, niin kuin keskimäärin täällä kotimaassamme jo muutenkin. Kyllä tälle päivälle silti edelleen vaan on tarvetta, täällä meilläkin. Monesta muusta maailmankolkasta puhumattakaan.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä ollenkaan niitä kanssasisaria, jotka hyvin voimakkaasti kieltävät olevansa feministejä. Miten joku nainen voi oikeasti ajatella niin? Feminismihän ajaa nimenomaan tasa-arvoa. Kuinka joku ei muka voi olla sen kannalla?
Liekö se sitten jotain arjen ironiaa, että sauvasekoittimen ja sähkövatkaimen yhdistelmä kosahti lopullisesti edellisiltana. Että kodinkoneostoksille olisi pitänyt mennä juuri naistenpäivänä. Se ei tuntunut ollenkaan solidaariselta tai poliittisesti korrektilta vedolta, joten panttasin sitä hommaa tähän päivään asti. (Ja söin sen seurauksena eilen eväänä ollutta bataatti-kookosmelkeinsosekeittoa lähes mukisematta. Onneksi maku kompensoi koostumusta.) Nyt on edessä lähtö kaupoille.
Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti