Kun uni ei meinaa tulla

Sairastelun jälkeen mikään ei ole parempaa kuin se ensimmäinen terve päivä. Harmi vain, että sinä samana iltana sitten yleensä huomaa, että kaiken lepäämisen jäljiltä unirytmi on ihan sekaisin. Kun uni ei meinaa tulla, ehtii funtsia kaikenlaista. Vitsi, se prinssi Danielin puhe siellä sen ja Vickanin häissä oli kyllä ihku. Hei jos kerta tykkäsin siitä Inglorious Basterdsista ja Pulp Fictionkin oli jees ja Jackie Brown vasta jees olikin, niin uskaltaisinkohan viimeinkin katsoa myös Kill Billit? Pitäisi laittaa ne liesituulettimen tuuletinlevyt tiskikoneeseen. Oispa muuten kiva kun olisi kimppu valkoisia tulppaaneita. Ja sitten muistaa taas ahdistua. Miksei se uni jo tule? Sen jälkeen sitä jo löytääkin itsensä kertaamassa äskeisiä ajatuksiaan siinä toivossa, että joukossa oli jotakin järkevää. Pitäisiköhän kirjoittaa muistiin huomiselle? Katso Kill Billit ja puhdista liesituuletin. Öh, ehkä ei.

Yhtään ei tietenkään auta se, että työpäivät venyvät vuoden kiirehuipun vuoksi iltaan asti. Silti illalla kotona koittaa vielä itsepäisesti pitää kiinni "omasta ajasta", mitä se ikinä tarkoittaakaan. Ei vaan suostu kävelemään suorinta reittiä eteisestä sänkyyn nukkumaan, vaikka se saattaisi hyvinkin olla paras vaihtoehto. Lopputulos on se, että kyhjöttää sohvan nurkassa ja tuijottaa väsynein silmin telkkarista jotakin ihasamamitä. Havahtuu siihen, että kello on oikeastaan jo vähän liikaa. Muistaa, että kännykän herätyskellotoiminto näyttää herätystä asettaessa, montako tuntia ja minuuttia herätykseen on vielä enää aikaa. Arvaa, että aamulla taas väsyttää. Oikeastaan väsyttää jo valmiiksi. Tässä kohdin voi jo sitten vähän syyllistyäkin, koska kyllähän ne vuorokauden tunnit ovat ennalta tiedossa ja ne pitäisi pystyä ynnäämään ja jakamaan lyhyelläkin matematiikalla. Joka tapauksessa, ihanteelliset olosuhteet univelalle ovat valmiit.

Varsinainen nukahtaminen ei normaalioloissa onneksi ole ongelma. Se, että malttaisi mennä ajoissa nukkumaan, se toisinaan on. Pohdin jo tosissani asiaan erilaisia ratkaisumalleja, kunnes niistä yksinkertaisin käveli eteeni eilen. Vuorokausirytmiltään mallia yökukkuja oleva puoliso kiersi sammuttamassa kodista kaikki valot, käveli sitten sänkyyn ja ilmoitti ykskantaan, että nyt nukutaan. Hämmästyin, seurasin perästä - ja nukahdin. Hämmentävää, mutta totta: nukun näköjään käskystä. Mikä on kolkytplussalle sopiva nukkumaanmenoaika? Ehkä se pitää vain päättää ja sen jälkeen noudattaa sitä. Ottaa annettuna.

Kaikki kuvat: Pinterest