Meidän kotimatkalla vietettiin eilen kiitospäivää. Ei sillä, että sitä marraskuun loppua olisi tässä vaiheessa vuotta mitenkään ikävä, mutta keskikesän juhlan jälkimainingeissa ei kaikki mennyt ihan kuin Strömsössä. Siitä syystä teki ihan hyvää listata mielessään niitä asioita, jotka ovat hyvin ja joista saa olla kiitollinen.
Juhannuksen vietto lähti mallikkaasti käyntiin viime torstaina. Vältimme ennakko-odotusten vastaisesti pahimmat ruuhkat, aurinko paistoi, matka sujui leppoisasti ja perillä odottivat valmiiksi lämmitetyt sauna ja palju, kylmät juomat ja täysinäinen jääkaappi. Perjantaina ja lauantaina sää suosi, seura oli parasta mahdollista, savustettiin kalaa ja herkuteltiin, saunottiin ja paljuiltiin, pelailtiin ja naurettiin. Mukavaa ja rentoa meininkiä, kolme päivää putkeen ilman kelloa ja meikkiä.
Sitten tuli sade. Sen jälkeen tiensä päähän tuli vuodon saanut paljun kamiina. Sunnuntain onnen täydensi moottorin vikatilavaloa väläyttänyt auto. Hiphei. Mutta onneksi saa olla paljosta kiitollinen. Onneksi sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Onneksi paljuun saa uuden kamiinan tai vaihtoehtoisesti voi uusia koko paljun. Onneksi auton saa korjattua, sitä paitsi se pitäisi muutenkin vaihtaa. Onneksi taloudellinen tilanne on sellainen, että kaikki edellä mainittu on toteutettavissa. Onneksi auto stoppasi niin pian kotimatkan alettua, että apujoukot pääsivät hyvin paikalle. Onneksi kyse on vain materiasta. Onneksi on ihana koti, minne palata, vaikka matka vähän viivästyykin.
Erityisen kiitollinen saa olla läheisistään. Lankomiehistä, jotka puhelimitse antoivat arvion siitä, mikä voisi olla vialla ja uskaltaako autolla enää liikkua. Isästä, jonka kanssa paikalle tuli mökkinaapurina asustava autokauppias, jonka kontakteilla auto on tällä hetkellä jo korjattavana. Siskosta puolisoineen, jotka lupautuivat koukkaamaan omalla kotimatkallaan vanhan kotikaupungin kautta. Äidistä, jolta heltisi auto lainaksi täksi viikoksi. Vanhemmista, jotka sumplivat menonsa yhdellä autolla ja hoitavat meidän automme loppuviikosta pois huollosta. Miehestä, joka jaksaa toistella, ettei ole mitään hätää.
Pakko kai se on uskoa: asioilla on tapana järjestyä. Ensi kuussa lomaillaan, fiksataan palju ja vaihdetaan auto. Ja nautitaan taas auringosta hyvässä seurassa.
Eilen ajeltiin useammallakin tiellä, jonka varrella kasvoi villejä lupiineja.
Kuva tosin on jo vuoden takaiselta juhannukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti