Auringon ei näköjään tarvitse paistaa kuin parikymmentä minuuttia, jotta pimeyteen tottunut ihminen ehtii saada ajankohtaan nähden lähes käsittämättömän energiapiikin. Sunnuntai-iltapäivä, ei periaatteessa mitään sen kummempaa tekemistä, edelleen yöpaita päällä, villasukat jalassa. Ja sitten, ihan yhtäkkiä, muutamaa hentoista auringonsädettä myöhemmin: useampi nurkkin kerääntynyt epämääräinen kasa selvitetty, koti siivottu, käsityö viimeistelty ja parin päivän eväät valmisteltu. Kohta liikkumaan. Ohhoh!
Näissä hetkissä on jotain, kun kodin seinillä olevien valojen ja varjojen perusteella ei osaisi heti sanoa, onko nyt talvi vai kesä. Kirkas taivas ja kirkkaampi mieli. Sinänsä helpottava havainto ihmiselle, joka diagnosoi itselleen kaamosmasennuksen viime viikolla lääketieteellisen laatujournalismin eli iltapäivälehden artikkelin perusteella. Jos oireiksi listataan makeanhimo ja väsymys, eikä mieli tee kieltäytyä sen enempää irtokarkeista kuin päikkäreistäkään, niin mistä muustakaan voi olla kysymys... Pidentyvät päivät, tulkaa jo!
Vau, olisipa mullekin tullut sama piikki! Tai no, kyllähän mä kävin hoitamassa kaikennäköisiä pikkuhankintoja ympäri kaupunkia (mm. tulppaaneja, liukuesteet, paistinpannu) - vaatihan se energiaa :-) Lenkki ei ole tosin käynyt ajatuksissakaan vielä.
VastaaPoistaJoo, sama homma täällä. Paitsi että kulutin energia ystävien kanssa syödessä hyvin ja nauraen. Akut tuli kyllä ladattua :)
VastaaPoistaKyllä tuolla valolla on vaan kumma vaikutus, samanlaisia energiapiikkejä on täällä havaittu ;)
VastaaPoistaKansa vaatii päivityksiä! ;)
VastaaPoistaKiitos, tarvitsin tuota! :D Point taken, skarppaan illalla.
Poista