Lomaa on takana jo neljä viikkoa ja edessä vielä muutama päivä. Töihin pitää palata kuun vaihduttua. Kokeneempien kollegoiden mallia seuraten kokeilen tänä vuonna pehmeää laskua arkeen palaamisessa: kun ensimmäinen työviikko alkaa torstaista, voi heti ensimmäisen työpäivän jälkeen huokaista, että onneksi huomenna on perjantai...
Mutta vielä hetkeksi siihen lomaan. Se on ollut juuri sitä, mitä pitikin. Enimmäkseen kiireetöntä ja rauhallista, paikoitellen vähän toiminnallisempaa ja koko ajan kuitenkin ennen kaikkea rentouttavaa. Ennen lomaa päätin, että yritän viettää aikaa mahdollisimman paljon muualla kuin koneella. Alussa oli vähän vieroitusoireita ja tunnontuskia, mutta aikaa myöten helpotti. Ensimmäisen lomaviikon jälkeen en ollut enää koukussa edes Bloggerin mobiiliversioon, mikä on saavutuksena sellainen, etten olisi uskonut sen olevan mahdollista. Kuukauden bloggaustauko ei tosiaankaan ollut suunniteltu juttu, mutta taisi lopulta tehdä ihan hyvää. Sen sijaan, että olisin kärttyillyt hitaan läppärin tai hitaan nettiyhteyden vuoksi, tulin nyt vain eläneeksi hitaasti ja hetkessä.
Kerron lomatunnelmista vielä lisää kunhan kameran muistikortin sisältö on siirretty koneelle ja käyty läpi. Sitä ennen perehdyn vielä teidän muiden blogeihin. Postauksia on jäänyt niin paljon lukematta, että tuntuu kuin olisi mojova pino naistenlehtiä selattavana. Mikäs sen mukavampaa tekemistä tällaiselle sadepäivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti