Vuoden viimeisenä iltana

Skumppa on kylmässä, mekko henkarilla ja valmistautuminen iltaa varten alkaa nyt. Hiuksiin pitäisi väkertää 1920-luvun kampaus ja helmien suhteen mennään linjalla enemmän on enemmän. Edessä on kaksien bileiden ilta ja usko omaan jaksamiseen on kuin parikymppisellä ikään - toivottavasti ei ihan suotta. ;) Hauskaa iltaa ja hyvää vuodenvaihdetta kaikille!

Joulufiiliksiä

Ensimmäinen pilkahdus joulufiiliksestä ehti tulla jo kuun alussa Berliinin joulumarkkinoilla.

Sitten joulufiilistä kohotettiin pykäämällä vanhemman kummipojan ja hänen pikkuveljensä kanssa piparkakkutalo. Tänä vuonna hommaan tuli yksi työvaihe lisää: kuva Instagramiin. 

Joulua edeltäneellä viikolla kävin katsastamassa Senaatintorin Tuomaan markkinat. Kova tuuli ja lähes vaakatasossa kasvoja vasten iskenyt kylmä vesisade eivät olleet erityisen jouluisia, mutta kaunis valaistus, kivat pikkukojut ja torin keskellä pyörinyt karuselli loivat kyllä tunnelmaa. 

Saman viikon viikonloppuna käytiin puolison ja minun vanhempieni kanssa Tallinnassa rentoutumassa. Sama kylmä, viima ja sade oli sielläkin - ei tehnyt mieli juuri ulkotiloissa oleilla. Onneksi oli hoidot etukäteen varattuna, hotelli oli oikein kiva ja ostokset ja syömiset sai hoidettua sisätiloissa. Aurinko kävi näyttäytymässä sitten siinä vaiheessa kun laivan nokka osoitti jo kohti Helsinkiä.

Valkoista joulua vietettiin perinteisesti ensin Porissa ja sen jälkeen Kokkolassa. Jälkimmäisessä juhlittiin myös suvun nuorimman jäsenen ristiäisiä. Perinteisesti alkoi myös alesesonki: heti ensimmäisenä joulun jälkeisenä arkipäivänä Sköna Claraan ja sen jälkeen Kokkolan keskustaan toteamaan, että koko maakunta on lähtenyt samana päivänä liikenteeseen. Tuumailin, että shoppailua voi hyvin jatkaa Helsingissäkin ja siirryin viettämään laatuaikaa nuoremman kummipojan kanssa. Hän se vasta on söpis tapaus! 

Berliinin joulumarkkinoilla

Itsenäisyyspäivän tienoilla kävimme meidän neljän naisen ystäväporukallamme muutaman päivän matkalla Berliinissä. Kaikki olivat käyneet kaupungissa jo aiemminkin, joten pakollisten nähtävyyksien listan sai heittää pois mielestä. Keskityttiin viettämään leppoisaa aikaa yhdessä: kuljeskeltiin kaupungilla, kierreltiin joulumarkkinoilla, herkuteltiin ja shoppailtiin. Naurettiin muutama elinvuosi lisää ja juteltiin kaikelaista, kevyttää hömppää ja tiukempaa asiaa. Käytiin sellaisia keskusteluja, joita hyvät ystävät käyvät. Sellaisia, jotka parhaimmillaan ennalta ehkäisevät tulevaa terapian tarvetta.

Ravintolasuositukset napattiin puolisolta, joka puolestaan oli saanut ne aiemmin Berliinissä asuneelta kaveriltaan. Viime syksyn poikien reissulla hyväksi havaitut paikat todettiin suosittelun arvoisiksi tälläkin porukalla. Yhtenä iltana syötiin wiener schnitzelit Praterissa ja toisena iltana käytiin pizzalla I due fornissa. Molemmat paikat olivat paikallisten keskuudessa ilmeisen suosittuja: tuurilla saatiin neljälle hengelle pöytä ilman varausta kun oltiin sopivan ajoissa liikenteessä. Oma Berliinin suosikkini Potsdamer Platzin Arkadenissa oleva jäätelökahvila Caffe e Gelato, jossa pitää aina poiketa jätskillä. Niin tälläkin kertaa. Mukava oli myös se baari, Luzia, johon yhtenä iltana ihan sattumalta päädyttiin Kreuzbergissä.

Kotiin toin suklaata, suklaata ja suklaata. Ja vähän vielä suklaata. Iso osa tosin lahjaksi, omaan napaan siitä määrästä päätyy toivottavasti vain murto-osa. KaDeWen herkkuosastolta löytyi muutakin kivaa herkkukoreihin, jotka tänä vuonna annetaan lahjaksi omille vanhemmille ja appivanhemmille. Vaatekaupoista löysin kaksi mustaa neuletakkia (niitä ei vaan ilmeisesti koskaan voi olla liikaa) ja vähän bling-blingiä. Korukaupan ostos oli niin nätisti pakattu, että sujautin sen joululahjojen joukkoon, vaikka se onkin ihan vain itselle.

Kiva kaupunki, hyvä ja rentouttava reissu, ihanat ystävät. Seuraava reissu on jo suunnitteilla. Ai niin, ja olen virallisesti nörtti: kuulun nyt siihen ihmisryhmään, joka kutoo lentokoneessa. Hei sit, katu-uskottavuus ja villit biletysvuodet!

Nahkahansikkaista villavanttuisiin

Meille tuli lauantai-iltana vieraita. Kävin sitä ennen päivällä kaupassa, kannoin kassit keittiön pöydälle ja aloin purkaa ruokaostoksia ja valmistella tarjottavia. Puoliso hoiti sillä välin siivoukset loppuun. Hoiti muuten hommansa ilmeisen tehokkaasti, koska kauppakassien viereen keittiön pöydälle laskemiani nahkasormikkaita ei ole sen koommin näkynyt. Olen etsinyt kaikki epätodennäköisen oloisetkin jemmat, tuloksetta. Ehkä ne vielä joskus pulpahtavat jostain esiin, kuka tietää. Siihen asti mennään näillä uusilla lapasilla, jotka neuloin nyt syksyllä. Teki mieli jotakin keltaista ja samalla halusin kokeilla rikottua helmineuletta, broken seed stitchia. Neuloin lapaset Nalle-langasta kolmosen puikoilla ja näin parin päivän käyttökokemuksella huomaan, että hiukan meinaa päästä tuuli tumpuista läpi. Jään siis vielä arpomaan, että käyttääkö vain ohuita neulesormikkaita alla vai pitäisikö yrittää huovuttaa, vaikka vaan ihan pikkuisen.