Lunastetut lahjakortit

Luovutin juuri eteenpäin ystävien viimevuotisilla joululahjakorteillaan tilaamat neulomukset. Nyt se viimeistään pitikin tehdä, kohta on jo aika alkaa miettiä tulevan joulun juttuja. Ystävistä kaksi tilasi pipot ja kolmas tuubihuivin. Tällaisia niistä tuli.

Vanhan roosan sävyinen pipo on neulottu Dropsin Nepal-langasta. Ohje on Novitan ja langanmenekki oli noin puolitoista kerää.

Toinen ystävä ohjeisti, että pipon pitää sitten olla löysä. Sitä tämä kyllä onkin. Saas nähdä, pähkäilläänkö hetken päästä yhdessä, että millä tätä pienennetään. (Note to self: selvitä, olisiko siinä tilanteessa liian riskialtista vain tuikata pipo pesukoneeseen, säätää asteet kaakkoon ja toivoa parasta). Ruskea pipo on neulottu Dropsin Lima-langasta ja sitä menikin melkein kaksi kokonaista kerää. Malli on keksitty itse ja sitä mukaa kun neulomus edistyi.

Kolmas kaveri toivoi mustaa tuubihuivia ja se on valmistunut lankajemmassa olleista Novitan Tempo-langoista. Olin ajatellut tekeväni mustan huivin itsellenikin, mutta tämän neulominen pimeinä syysiltoina ei ollutkaan niin hauskaa hommaa, että taidan pidättäytyä muissa väreissä. Ja no, kyllähän niitä huiveja taitaa jo ollakin...

No niin, sitten puuttuu enää se siskon Skappel-neule, jonka luovutusajankohdaksi olen luvannut ensi viikonlopun. Puikot vaan heilumaan ja sen jälkeen on pöytä putsattu lahjojen osalta ja saa taas ottaa uudet haasteet vastaan. Seuraavaksi meinaan olla itsekäs ja neuloa itselleni. Villatakin ohje on jo valmiiksi tsekattuna.

Paljettipiristys

Väittävät, ettei rahalla voi ostaa onnea. Kyllä muuten voi, ainakin toisinaan. Tällä kertaa onni tuli omaksi kimallellen ja säihkyen, edukkaasti alle 25 euron hintaan. Holly & Whyten harmaa paljettipaita ilmestyi jumpasta kotiin kävellessä näkökenttään täysin pyytämättä ja yllättäen ja suorastaan huusi nimeäni. Tiedättehän, joistakin vaatteista vaan tietää heti ensisilmäyksellä, että tää on mun juttu. Ja no, kyllä tällä oli myös piristävä vaikutus. Hyvä niin. Viikko alkoi jotenkin kaikinpuolin takellellen, oli ajamatta jäänyttä bussivuoroa, kaatuneita järjestelmiä, kaikenmoisia ylläreitä, reikä paidassa ja mitä näitä nyt oli - ja siis hei, elettiin vasta tiistaita! Viikonlopusta vihjaava bling bling olikin siis todennäköisesti juuri se juttu, mitä tähän hätään tarvitsin. Jaksaa, jaksaa. Ei tämä nihkeä viikko ikuisesti jatku. Enää pari yötä ja sitten pääsee pitämään hauskaa paljeteissa. Jei!

Neuletta ja sidontaa

Käväisin tämän syksyn Hulluilla päivillä pari kertaa, lähinnä hakemassa täytettä jääkaappiin ja päivittämässä päivittäiskosmetiikan varastoja. Se ainoa "varsinainen" ostos on kutkuttanut mielen perukoilla jo vuoden, ehkä parikin. Tällä kertaa otin asiakseni olla hyvissä ajoin liikkeellä ja kävin sovittamassa DKNY:n Cozy-neuletakkia vain minuutteja sen myyntiin tulemisen jälkeen. Silkin ja kashmirin sekoitus oli materiaalina niin ihanan tuntuista ja malli mieluisa, että marssin saman tien kassalle. Värivaihtoehtojen kanssakaan ei tarvinnut arpoa: musta on aina musta.

Neuletakin mukana tuli metallilenksu ja opaskirjanen, jossa neuvotaan 12 eri tapaa käyttää takkia. Tämän illan ohjelmassa onkin sidontaharkat. Voisin yrittää tämän kanssa ottaa jonkinlaista asukuvaakin, ellen saa takkia (tai itseäni) ihan solmuun sitä ennen.

11 asiaa

Sain 11 asiaa -haasteen Sweet Living -blogin Miialta. Kiitos Miialle haasteesta! 

Haasteen ideana on saada pienille blogeille (alle 200 lukijaa) lisää näkyvyyttä ja lukijoita. 

Haasteen säännöt ovat: 

Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Haastajan tulee valita 11 blogia jossa on alle 200 lukijaa.
Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut, ja kenet sinä haastat.
Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. Olen nukkunut viime yönä yhdeksäntuntiset yöunet ja aloittanut päivän hitaasti sunnuntai-Hesarilla ja miehen keittämällä hyvällä kahvilla. No okei, ja palalla eilisestä jäänyttä suklaakakkua. Fiilis on niin rennon leppoisa kuin se vain sunnuntaina voi olla.

2. Eilen olin tehokas: leivoin, siivosin, järjestelin kaappeja ja laitoin turhaksi jäänyttä tavaraa pois. Tänään ajattelin vain oleilla ja nauttia siitä, ettei ole mitään erityistä, mitä pitäisi tehdä. 

3. Meillä kävi eilen vieraita ja aloitin poikkeuksellisesti valmistelut sillä, että laitoin itseni kuntoon. Yleensä se jää kaiken touhuamisen keskellä viimeiseksi ja sitten harmittaa kun kiireessä sutii meikkiä naamaan kun ovikello jo soi.

4. Yhdessä nauraminen on aivan mahtavaa. Eilen illalla sain useammat spontaanit naurukohtaukset kun pelattin Aliasta ja porukan 8-vuotias hauskuutti muita selityksillään ja arvauksillaan. Huomaavaisesti tämä ryhmän juniori myös ennen pelin alkua varmisti, että osaavathan kaikki lukea. Näitä hetkiä pitää elämässä olla!

5. Useimmiten päätän päivän vaatetuksen vasta aamulla. Yritän nyt opetella laittamaan seuraavan päivän vaatteet jo illalla valmiiksi. Tällä toivon saavuttavani sen, että vaatteiden valitsemiseen kuluvan ajan voi jatkossa aamuisin käyttää johonkin muuhun ja että vaatekaapin sisältöä tulisi hyödynnettyä vähän laajemmin (lue: pukeutuisin muuhunkin kuin mustaan ja harmaaseen). 

6. Himoitsen klassisia, teräväkärkisiä korkkareita mustassa patenttinahassa. Koitan malttaa mieleni seuraavaan alesesonkiin asti, vaikka mieluinen pari on kyllä jo tainnut löytyä.

7. Liityin Justin Timberlaken viralliseen faniklubiin saadakseni etuosto-oikeuden ensi kevään Helsingin keikan lippuihin. Juu, se hyvin nauraa, joka minulle nauraa. Mutta hei, se parhaiten nauraa, jolla on liput taskussa. ;)

8. Tällä hetkellä on menossa Pharell Williams -kausi, tehokuuntelussa ovat sekä Get Lucky että Blurred Lines. Spotifyn lenkkilistan vakkaribiisi taas on She Wants to Move.

9. Paras tapa aloittaa viikonloppu on perjantai-iltapäivän Sh'bam-tunti. Omaan kuntokeskukseen on osunut ihanan hauska ja hyväntuulinen ohjaaja ja samalla kun kuuntelee hänen juttujaan ja miettii, mihin minkäkin raajan pitäisi milloinkin mennä, unohtaa väkisinkin kaikki työjutut. Tunnilta saa aina hyvän fiiliksen ja hymyn huulille.

10. Meillä on ollut jo yli viikon Hopea Toffee -pussi avaamattomana kaapissa. Olen häkeltynyt itsehillinnästäni. (Ja luulen, ettei mies tiedä pussin olemassaolosta.)

11. Olen korkannut glögikauden tällä viikolla.

11 kysymystä minulle

1. Mitä harrastat?

Käyn salilla (tai enimmäkseen kyllä ryhmäliikuntatunneilla), neulon ja kuulun työkaveriporukalla perustettuun kässäkerhoon, bloggaan ja sen myötä valokuvauksenkin voi jo kai laskea jonkinlaiseksi harrastukseksi. Olen myös mukana oman alan yhdistystoiminnassa. 

2. Inspiroivin blogi? 

Tämä vaihtelee paljonkin ajankohdan ja aihepiirin mukaan. Juuri tällä hetkellä kun neuloosikausi on päällä, tekisi kovasti mieli neuloa kaikkia Piipadoo-blogissa näkemiäni ihania juttuja.

3. Paras herkku? 

Salmiakki, ehdottomasti.

4. Lempivuodenaika? 

Kaikissa vuodenajoissa on hyvät puolensa. Ehkä eniten tykkään loppukeväästä kun on jo lämmintä ja silti kesä on vielä kokonaan edessä. Tai sitten loppukesästä kun on edelleen lämmintä, mutta illat ovat jo pimeitä.

5. Oletko jouluihminen? 

Olen. Usein olemme varsinaisen joulunajan kyläilemässä lapsuudenkodeissa ja sisarusten perheiden luona, joten jos omassa kodissa aikoo ehtiä nauttia joulusta, on se aloitettava ajoissa. Pidän tosi paljon suunnitteluvaiheesta: mitä syödään, mitä leivotaan, miten joulupöytä katetaan, mitä kenellekin lahjaksi, miten lahjat paketoidaan, miten koti koristellaan... Vähemmän on enemmän, mutta yksityiskohtiin tykkään kuitenkin kiinnittää huomiota.

6. Paras paikka johon olet matkustanut? 

Maisemien puolesta Kanadan puolen Kalliovuoret, fiiliksen puolesta New York. Tosin noin yleisesti tykkään ajatella, että se tuleva reissu on aina se paras reissu. Kuukauden sisällä ollaan lähdössä tyttöporukalla ensin perinteiselle syksyn Tukholman matkalle ja sen jälkeen meillä on saman jengin rendez-vous Ranskassa.

7. Lempikaupunkisi? 

En osaa valita. Pidän tosi paljon kaikista pohjoismaisista pääkaupungeista ja Lontoosta.

8. Kissa vai koira? 

Koira

9. Paheesi? 

Somessa roikkuminen, varsinkin iltaisin kun pitäisi mennä jo nukkumaan. Olisi varmasti hyödyllisempää saada puoli tuntia enemmän unta ja pinnata ne viisi asukuvaa vaikka aamulla.

10. Televisiosarja jota seuraat? 

Newsroom, Solsidan, Hyvät ja huonot uutiset, Yleleaks. Tunnustan, myös Vain elämää on seurannassa. Good Wife, jos se ei mene jumpan kanssa päällekkäin. Voicen ja TTK:n tahtiin on hyvä kilisytellä puikkoja, eikä haittaa, vaikka välillä pitää kiinnittää enemmän huomiota palmikoihin kuin ohjelmaan.

11. Bloggaamisessa mukavinta? 

Vuorovaikutus, on aina yhtä virkistävää kuulla muiden ajatuksia, ideoita ja vinkkejä. Se, että intoututuu kokeilemaan niitä vinkkejä ja ideoita. Ja että tulee jollakin tapaa dokumentoitua kaikkia omia juttuja.

11 kysymystä haasteen saajille

1. Koska kävit viimeksi elokuvissa?

2. Mistä saat inspiraatiota pukeutumiseen?

3. Lempivaatteesi ja/tai -asusteesi?

4. Millainen olisi täydellinen päivä?

5. Minkälaisesta musiikista pidät?

6. Suosikkiravintolasi?

7. Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?

8. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

9. Minkä kirjan luit viimeksi?

10. Pitkä viikonloppu aikaa, omavalintainen matkaseura mukana, rajaton budjetti. Mihin lähtisit ja mitä siellä tekisit?

11. Mukavinta bloggaamisessa?

Haastan seuraavat blogit

Anna Vihervaarasta

Beyond Tea Time

Cupcakes and Cocktails

Hues of Black

Mrs. Eriksson's Room

Paperikaupan tyttö

Pikku Pikku -blogi

Sara S.

Souliina

Spark

Tara's

Kuvat ovat kuluvan viikonlopun kotoilukuvia.

Pysäkkituttu

Jos aina törmää samaan ihmiseen kadulla  

alkaa pidemmän päälle tervehtiä 

vaikka ei tiedä tämän nimeä

Arkiaamujen päänsisäinen soundtrack on ollut loppukeväästä lähtien Ultra Bran Ilmiöitä. Siitä saakka olen nimittäin taittanut aamun bussimatkat työpaikalle saakka saman tummahiuksisen nuoren naisen kanssa. Arvelisin meillä olevan ikäeroa viitisen vuotta. Lähes jokaikinen arkiaamu seisomme ensin muutaman minuutin vierekkäin bussipysäkillä, nousemme samaan bussiin, istumme ehkä metrin päässä toisistamme ja vaihdamme hetkeä myöhemmin samalla pysäkillä seuraavaan samaan bussiin, jonka kyydistä minä jään pois ensimmäisenä.

Aluksi saavuimme pysäkille aina hieman eri aikaa. Sitten eräänä aamuna törmäsimme toisiimme portilla ja tajusin, että kuljemme pysäkille samalta pihalta. Sen jälkeen olemme nähneet toisemme pihalla silloin tällöin. Asumme vastakkaisissa taloissa, samassa taloyhtiössä. 

Tavatessamme toisinaan hymyilemme ja nyökkäämme, välillä emme edes tervehdi. Mitään kaavaa, logiikkaa tai selitystä tälle en ole keksinyt. Ensin asia vaivasi minua, mutta sitten tulin siihen päätelmään, ettei kaikkien tuttavuuksien ole tarvekaan edetä satunnaisia ystävällisiä katseita pidemmälle. Silti tuntuu jollakin tapaa hassulta, että käytännössä vietän tämän tuntemattoman henkilön välittömässä vaikutuspiirissä joka aamu noin 20 minuuttia tietämättä hänen nimeään. 

Viime aikoina olen pyöritellyt ajatusta päässäni. Pitäisikö joku kaunis aamu (kai niitäkin lokakuuhun mahtuu) vain mennä ja esittäytyä. Hei, olen NN ja olen töissä siinä X-paikassa, minkä pysäkillä jään aina kyydistä. Kysyä nimeä. Olisikohan se ihan hölmö veto? Worst case scenario, mikäköhän se tässä tapauksessa voisi olla?

Kuva on napattu pari kesää sitten Turun saaristossa. Melkein harmitti, ettei tarvinnut odotella bussia sillä kertaa.

Pipo kireällä

Muita ihania -blogin Tiina esitteli muutama päivä sitten salmiakkiruudulliset pipot, joihin ihastuin heti. Kun kollega vielä sopivasti pyysi mukaansa lankakauppareissulle, niin hankin langat omimmalta tuntuvassa väriyhdistelmässä ja aloin heti neuloa. Yritin kuvioneuletta tehdessä muistaa pitää mukana kiertävät langat riittävän löysinä, mutta näköjään olisi tarvinnut rohkeasti jättää ne vieläkin löysemmälle. Uudessa pipossa on nimittäin yksi paha vika: se kiristää. Mutta jos pipo on kireällä aikuisen päässä, saanee ongelman ratkaistua sillä, että antaa pipon lapselle. Hohoi, Naantalin suunta! Mahtaisikohan teidän 8-vuotias synttärisankarinne tykätä tästä?

Langat: italialaista BBB Yubia, viittä eri väriä 

Puikot: 5mm 40 cm pyöröpuikko

Tässä pipossa loin 78 s ja neuloin 16 krs 1o, 1n joustinneuletta. Sitten aloitin kahdeksalla jaollisen kuvion tekemisen ja lisäsin ensimmäisen kuviokerroksen lopussa kaksi silmukkaa. Tein kolme kokonaista salmiakkikuviota ja kaksi puolikasta, sekä loppuun vielä muutaman rivin raidat valkoisella ja harmaalla. Viimeisellä rivillä neuloin 2 s yhteen koko kerroksen ajan, sitten vain lanka loppujen silmukoiden läpi, kiristys ja päättely. Uusi yritys aikuisten koon piposta tehdään 88 silmukalla, heti alusta alkaen. Väritys on tämän harmaavarpusen mielestä niin kiva, että tahdon edelleen tällaisen pipon itsekin.

Ite tein

Pikkusisko täytti viikonloppuna 30 ja ulkoisti juhlajärjestelyt - minulle. Pienimuotoiset kekkerit vietettiin siis lauantaina meillä ja pääsin leikkimään fondantilla. Pahaksi onneksi huomasin koristeluvaihetta aloittaessani, että tomusokeri oli loppu. En jaksanut lähteä kauppaan, koska sinnehän on kuitenkin meiltä melkein sata askelta matkaa. No, ilmankin selvittiin kun varovasti kaveerasin kaulimen kanssa. Päivänsankari tilasi simppelin, punavalkoisen kakun ja sellaisen myös sai. Kakkupohja kostutettiin sitruunalimpparilla ja täytteenä oli lime curdia ja Marianne-mascarponevaahtoa. Hyvältä maistui, vaikka itse sanonkin!

Perjantaina herkuteltiin myös tuoreella pullalla. Kansallisena korvapuustipäivänä oli ihan mahtavaa palata työpäivän ja jumpan jäljiltä kotiin, jossa mies oli ehtinyt siivota ja kylässä ollut anoppi leipoa ison pellillisen puusteja. Normaalioloissa olisin vetänyt villasukat jalkaan, heittätynyt sohvalle ja alkanut mussuttaa pullaa, mutta koska meille oli tulossa vieraita, päädyin pyöräyttämään pikavauhtia sienipiirakan sekä viikonlopun ensimmäisen täytekakun. Oli lähes syyllinen olo kun käytti valmista kakkupohjaa, mutta jos ehtii olla kotona vain tunnin ennen kuin vieraat saapuvat, niin kai se on sallittua, eikö? Joka tapauksessa, olipa kivaa kun oli viikonloppu täynnä vierailuja ja ohjelmaa. Perhe ja kaverit on pop. ♥

Viikonlopun mustaharmaat

Viikonloppuna yritin lahjoa pikkusiskon ottamaan asukuvaa. Kyllä tämä kai paremmalta näyttää kuin se ensimmäinen yritys, vaikka kuvattava on kaikkea muuta kuin luonnollinen kameran edessä ja siskon kärsivällisyys on vain himppasen parempi kuin miehellä. No, kiitokseksi en kitissyt siitä, että siskon reitti yöpaidasta ulkomaailmaan kulki lauantaina allekirjoittaneen vaatekaapin kautta. Valitsi muuten päälleen saman neuleen ja huivin, joita itse pidin edeltävänä päivänä töissä. Onkohan kukaan koskaan tutkinut yhteisen geeniperimän vaikutusta vaatemakuun? Kyllä olisi kuulkaa ihan ässä tutkimushanke siinä, projektirahoitusta tulvisi varmasti ovista ja ikkunoista... ;)

Minulla:

paita: Oasis

housut: H&M

kengät: Geox

laukku: Massimo Dutti

kello: DKNY
korut: Efva Attling

Siskolla:

huivi: by Malene Birger

neule: Lindex

housut ja kengät: siskon omat, en kysellyt :)

                                                                      

Merkitään muistiin: kättä ei saa pitää taskussa ja kuvat on otettava ennen kuin housuihin on muodostunut polvipussit.

Jaiks! (eli ensimmäinen asukuva)

Ensimmäisen kerran jännityksestä ei taida päästä eroon kuin sillä, että rohkaistuu ja tarttuu asiaan. Siispä pidemmittä puheitta, tässä tämän blogin ensimmäinen asukuva. Minulta puuttuu kaukolaukaisin ja jalusta, mieheltä kärsivällisyys, joten mennään tällaisella itse räpsäistyllä kuvalla. Tältä minä tänään näytin. Aika mustaa, mutta työpaikan avaimessa (joka päivän aikana yleensä roikkuu kaulassa) on sentään pieni punainen piste, että kyllä tässä päivällä oli vähän väriäkin. ;)

mekko: Nanso
neuletakki: GT
huivi: by Malene Birger

puukkaribuutsit: Calou

kello: Michael Kors
Laukku: Mulberry unohtui näköjään kuvasta

No niin, ja nyt pitää sitten vain äkkiä julkaista tämä ennen kuin itsesensuuri iskee...

Hitaan aamun ihanuus

Viikonloppuaamu ja kiireettömyys, mikä ihana yhdistelmä. Se tunne kun tietää, että on useampi tunti aikaa tehdä juuri sitä, mitä huvittaa - jos huvittaa. Saa kaataa kahvia siihen mukiin, mikä juuri nyt tuntuu omalta suosikilta ja valloittaa sohvannurkan paksun Hesarin kanssa. Kuunnella kun mies soittaa 60-luvun soulia vinyylisinkuilta. Päätellä yhden neuletyön ja edistää vähän yhtä toista, keskeneräistä. Miettiä, että joko iskisi sormet loppuosaan eilisen sienisaaliista vai pysyisikö sittenkin vielä hetken aikaa netin syövereissä, josko sieltä vaikka löytyisi lääke objektiivikuumeeseen. Tai jotain ihan muuta... Tutkiskella äidin kutomien villasukkien kuvioita ja heti sen jälkeen funtsia, että mitäköhän sitä tulevan työviikon aikana pukisi päälleen. Ottaa vielä kolmannenkin kupin kahvia.

Parasta on se, että laiskottelun voi tehdä hyvällä omatunnolla. Kaikki reippautta vaativat hommat on periaatteessa jo hoidettu: kotityöt on tehty, liikuntasaldo on kohdillaan ja eilinen on vietetty raikkaassa ulkoilmassa Nuuksiossa. Mikäs tässä siis on ollessa. Ja vaikka näistä kotivaatteista ja suloisesta mitään tekemättömyydestä onkin jossain vaiheessa päivää päästettävä irti, jatkuu päivä kuitenkin kivoissa merkeissä. Iltapäivän ja illan ohjelmassa on kyläilyä ja synttäreiden juhlistamista.