30. joulukuuta 2013

Joululoma

Eilen illalla palattiin kotiin joululomalta ja perinteiseltä länsirannikon kierrokselta. Purettiin laukut, täytettiin jääkaappi, ladattiin bussikortit. Tästä aamusta alkoi taas arki, ainakin parin aamun verran. Tämä pehmeä lasku ei kyllä ollenkaan haittaa. Arki tuntuu paljon mukavammalta kun sen saa ottaa vastaan pieninä annospaloina ja kahdella nelipäiväisellä työviikolla.

Loman aikana kyläiltiin suvun ja ystävien luona, herkuteltiin, tehtiin kivoja juttuja. Hengailtiin ja vaihdettiin kuulumisia. Saatiin ja annettiin paketteja. Katsottiin elokuvia, kokkailtiin ja leivottiin, neuloin sen verran kuin hotsitti, pelattiin lautapelejä. Kerrattiin sääntöjä, välillä kiivainkin sanakääntein. Oikeustieteellisten opintojen tarpeellisuus ehti käydä mielessä eräänkin Uno-pelin aikana... Juhlittiin synttäreitä, ihasteltiin uusia koteja ja vauvoja. Suvun nuorimmaisten kanssa kommunikoitiin hassuilla äänillä ja ilmeillä. Voi kun yleisemminkin saisi ihmiset yhtä hyvälle tuulelle yhtä pienellä vaivalla!

Kiitokset vielä tätäkin kautta kaikkiin kyläpaikkoihin! Ystävät ja perhe, teitä oli ilo nähdä!









24. joulukuuta 2013

20. joulukuuta 2013

Kalentereita ja kompromisseja


Yritin muutama vuosi sitten ujuttaa meidän talouteemme yhteiskäytössä olevaa sähköistä kalenteria, mutta homma ei oikein ottanut luonnistuakseen. Käytäntö osoitti, että menojen kirjaaminen sähköpostin yhteydessä olevaan kalenteritoimintoon oli lopulta sen verran aikaa vievää puuhaa, että helpommalla pääsi kun huikkasi puolisolle ohimennen, että "mulla on sit huomenna meno X". Kun pienempiä menoja ei enää kirjattukaan kalenteriin, kasvoi kynnys kirjata sinne niitä tärkeämpiäkin tapahtumia ja lopulta kalenteri putosi käytöstä. Samalla "Missä sää oot?"-sisältöisten viestien ja puheluiden määrä kasvoi eksponentiaalisesti. Toisaalta oli myös viikonloppuja, joina meidän tiimin oli ilmoitettu osallistuvan kahteen eri tapahtumaan. Eri puolilla maata. Samanaikaisesti. Muistikyky osoittautui rajalliseksi. Jottain tartti tehrä.

Ratkaisu löytyi Ikean lasisesta muistitaulusta, joka huiskaistiin aikoinaan ostoskoriin, koska se oli alennuksessa ja maksoi vain viisi euroa. Investointi on osoittautunut todella hyväksi. Taulu päätyi keittiön seinälle, mutta kauppalistan sijaan siinä on jo parin vuoden ajan pidetty kirjaa meidän menemisistämme. Tussilla vapaalla kädellä piirretyssä ruudukossa on kuudesta kahdeksaan viikkoa kerralla ja kumpainenkin meistä käy täydentämässä sinne omat ja yhteiset menot ja muistettavat päivämäärät. Kalenteriruudukko on kovassa käytössä ja koko huushollin menoista pysyy kartalla yhdellä silmäyksellä. Toimiva systeemi, helpottaa arkea. Varsinkin kun saman katon alla pitää majaa kaksi varsin erilaista aikakäsitystä ja toimintatapaa. Minä viilaan viikkoja etukäteen suunnitelmia, joihin sitten tehdään muutoksia sen spontaanimman osapuolen ideoiden mukaan.

Kotona homma toimii hyvin tällä ruudukolla. Reissussa taas puolisoa ahdistaa liika suunnittelu ja minä puolestani tulen levottomaksi, jos esimerkiksi kaupunkilomalle lähtiessä ei ole minkäänlaista etukäteiskäsitystä ohjelmasta ja ajankäytöstä. Tuntuu haaskaukselta istua New Yorkissa kahden tähden hotellihuoneessa ja käyttää aamupäivä sen kartoittamiseen, mitä kumpikin haluaa tehdä ja nähdä. Sitäkin on kokeiltu ja kerta riitti, sekä kahden tähden hotellia että suunnitelmattomuutta. Jälkiviisaasti tietysti voi kysyä, että mitä ihmettä me siellä hotellilla nyhjättiin. Lähimpään kahvilaan tai muuhun viihtyisämpään paikkaan ei varmasti ollut montaa metriä...

Tähänkin on onneksi keksitty patenttiratkaisu. Kyselen etukäteen mieheltä, mitä hän haluaa reissulla tehdä ja nähdä. Puolison vastausten ja omien mieltymysten perusteella listaan sitten ranskalaisilla viivoilla kiinnostavia juttuja. Selailen oppaita ja katson kartasta, mitkä paikat ovat samalla puolella kaupunkia, miten liikenne toimii, millaiset liput missäkin tapauksessa kannattaa hommata, mitkä ovat aukioloajat ja niin edelleen. Mitään minuuttiaikataulua en missään tapauksessa laadi, se ahdistaisi jo itseänikin, mutta joitakin kokonaisuuksia saatan hahmotella: mitä yhden päivän aikana ehtii kiireettömästi tehdä samalla kun jättää sattumallekin sijaa. Nautin hirmuisesti tästä suunnitteluvaiheesta ja voisin tuijottaa vieraiden kaupunkien karttoja vaikka kuinka pitkään. Liekö karttoihin viehättyminen sitten peruja suunnistusharrastuksen ajoilta vai mistä, tiedä häntä.

Matkalla ollessa tämä kompromissitoimintatapa toimii siten, että aamupalalla yleensä funtsitaan, mitä tänään tehtäisiin. Tässä kohtaa minä sitten puolihuolimattomasti ehdotan asioita, jotka todellisuudessa olen miettinyt jo kauan sitten valmiiksi. Puolison mielestä ehdotukset ovat yleensä hyviä (no tietty, nehän perustuvat vähintään osittain hänen omiin ideoihinsa) ja koska ne ovat hänelle uusia, fiilispohjailluusio säilyy. Jostain syystä tämä kuvio toimii, vaikka sen yksityiskohdat ovatkin kummankin osapuolen tiedossa. Tai ehkä se toimiikin nimenomaan juuri siksi. Vastakohdat ja niin pois päin. You know.   

19. joulukuuta 2013

Joululahjaherkkuja


Tein ystäville joulumuistamiseksi omatekoisia suklaaherkkuja. Konsepti on simppeli, mutta erittäin toimiva: sulatetaan suklaata ja sekoitetaan joukkoon ja/tai ripotellaan päälle joku suklaalle sopiva kaveri, oli se sitten karkkia tai vaikka pähkinää. Levitetään koko homma leivinpaperilla päällystetylle tarjottimelle tai pellille, jäähdytetään kylmässä ja murretaan tai leikataan paloiksi. Tänä vuonna sellofaanikääreeseen päätyi peppermint barkia (murskattuja polka-karkkeja ja Maraboun vaniljavalkosuklaata) sekä  salted caramel chocolatea (paloiteltuja Dumle-karkkeja, Fazerin sinistä ja päälle sormisuolaa). Vähän jäi vielä polttelemaan turkinpippurirouheen ja vaniljavalkosuklaan yhdistelmä, mutta onhan tässä yhä aikaa sitäkin kokeilla.

Tässä kohtaa haluaisin välittää kovasta paukkeesta pahoittelut naapureille. Ei, meillä ei vasaroitu seinälle jättimäistä taulukollaasia. Meillä hakattiin polka-karkkeja puisella lihanuijalla. Parhaat polkat löytyvät Prisman irtokarkkihyllystä ja ne ovat koostumukseltaan juuri sopivan sitkeitä. Ihan loistava ominaisuus Polka-karkin rakenteessa - paitsi sillä nimenomaisella hetkellä kun niistä pitäisi saada murusia. Merkitään muistiin: jos joulupukki ei tuo morttelia, on korkea aika hankkia sellainen itse.



Myös talopakettitehtaan tuotantolinja kävi viime viikolla kuumana ja nyt on ensimmäiset piparkakkutalot koristeltu ja kasattu. Toisen satsin vuoro tulee tuonnempana. Otin luontaisesti tuotantopäällikön roolin ja sain joulukalenteriluukusta itselleni apurin koristeluhommiin. Jee, laatuaikaa minun makuuni! Paitsi että jälki ei ole ihan totuttua tasoa ja syytän siitä ihan avoimesti tuota apuriani, jolla olisi tsempattavaa sekä taidoissa että kärsivällisyydessä... :D Yhdessä oli kuitenkin ihan kiva syödä karkkia pitää koristelutalkoot ja toisaalta, nyt näissä lahjaksi menneissä mökeissä myös näkyy ihan aidosti meidän molempien kädenjälki. Glögit sille, skål!




Ei vaan, ihan oikeasti, onneksi on asioita, joissa ajatus on tärkein. Ja perhe ja ystävät, jos tuote näyttääkin 5-vuotiaan valmistamalta niin muistakaa, että teitä on ajateltu lämmöllä valmistusprosessin aikana.

17. joulukuuta 2013

Dagens

Kyllä on kuulkaas haastavaa tämä sisäkenkien käyttö! Ei se nähtävästi riitäkään, että hommaa sisäkenkäkäyttöön tarkoitetut balleriinat ja tuo ne työpaikalle. Ei. Pitää vielä muistaa laittaa aamuisin jalkaan sellaiset sukat, joiden voi antaa näkyä. Viime viikolla en tainnut kertaakaan kehdata ottaa nilkkureita pois jalasta ja syy oli juurikin tämä. Mitä iloa on uusista, hienoista mustista baltsuista, jos sinne tunkee vähän liian paksut violetit tai jotkut mitkä lie kuvioidut sukat... Tänään tuota ongelmaa ei kuitenkaan ollut ja kamerakin oli sattumoisin laukussa mukana. Saatte siis tässä blogissa harvinaista "herkkua": dagens outfit! Kiitos kollegalle, joka nappasi kuvan ennen kuin lähdettiin iltapäivällä yhtä matkaa leffaan. Käytiin katsomassa ennakkonäytöksessä ruotsalaiskomedia Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Hauskaa vaihtelua Hollywood-hömppään, vaikkei siinäkään toki mitään vikaa ole.



jakku/ H&M
paita/ Selected Femme
farkut/ Lindex
(aina ne samat, tai siis yhdet niistä)
baltsut/ Tory Burch
nilkkurit/ Clarks
kaulakoru/ en millään muista, mistä tai milloin 
kello/ Michael Kors
laukku/ unohtuu aina kuvista!

15. joulukuuta 2013

Tekninen tauko

Tyypillistä, että hitaamman päivitystahdin jälkeen kun olisi taas postattavaa, ei blogipäivityksiä pääse tekemään kunnolla teknisistä syistä. Nettiliittymään piti tehdä päivitys viime keskiviikkona, mutta lopputulos oli se, ettei meidän verkko ole toiminut siitä lähtien ollenkaan ja asia korjaantuu aikaisintaan huomenna. Asteikolla 1-10, ärsytystaso on noin neljäntoista kieppeillä. Olen siis kännykän ja kylässä olevan äidin iPadin varassa ja sen sijaan, että opettelisin siirtämään kuvat kamerasta tähän tablettiin, ajattelin käyttää aikani jouluvalmistelujen edistämiseen. Riittävät jo nämä kuvattomat postaukset, joten palataan asiaan kun tekniikka toimii taas niin kuin pitääkin. Menen rauhoittumaan joululeipomusten pariin. Mukavaa kolmatta adventtina kaikille! 

12. joulukuuta 2013

Kirje

Rakas joulupukki,
Olen vähän vaativampi asiakas kuin äitini, joka vuodesta toiseen ilmoittaa toivovansa vain yhtä asiaa ja aina sitä samaa: kilttejä lapsia. Joskus nuorempana pikkusiskon kanssa pohdittiin, mistäköhän äidille sellaisia saisi. Yleensä ratkaistiin ongelma ihan yksinkertaisesti vain antamalla äidille jotakin muuta. Esimerkiksi suklaata. Koska jos suu on täynnä suklaata, on keskimäärin vaivalloisempaa komentaa uskottavasti. Edes hetken verran.  
Mutta niin, oli minulla siis ihan asiaakin, omia toivomuksia. Eniten toivon maailmanrauhaa tai ylimääräistä kuukauden palkallista lomaa (johon luonnollisesti sisältyisi rajaton reissubudjetti), mutta näistä realistisemmistakin vaihtoehdoista ilahtuisin kovasti:
- Kerällä-kirja
- Olympus MCON-P01 tai WCON-P01 (makro- tai laajakulmaobjektiivilisäke)
- Acnen Canada Scarf (väritoiveena Grey Melange)
- matkalaukku
- mortteli
- kaikki ihanat itse tehdyt jutut

Vaikka siis juu, parasta joulussa on tietenkin lämmin fiilis, kiireettömyys ja ystävien ja läheisten kanssa vietetyt mukavat hetket. Olennaista on myös hyvä ruoka ja juoma - sekä se, että molempia on riittävästi. Ja jos vielä saa pyytää, niin toivottavasti kaikki pysyvät terveinä ja paikasta toiseen matkustavilla on sujuvat ja turvalliset siirtymät. Ja jos vielä saa pyytää, niin anna puolisolle hyvää joulumieltä sen verran, että saisin edes kerran kuunnella läpi Michael Bublén joululevyn ilman "miten-sulla-voi-olla-noin-huono-musiikkimaku" -kitinää. 
Mutta palataan vielä hetkeksi niihin lahjatoiveisiin. Haluaisin nimittäin vielä kainosti huomauttaa, että olen ollut tänä(kin) vuonna tosi kiltti. Ei silti mitään paineita. Kestän aika hyvin myös pettymyksiä. Lumeton joulu, jouluaattoillan yatzy-pelin häviäminen tai saamatta jäänyt paketti ovat ihan pikkujuttuja. Mutta yksi isompi toive minulla vielä olisi ja tämä onkin sitten vakavampi asia: ei mitään luumujuttuja joulupöytään, eihän? Ollaanhan me nyt tästä asiasta samaa mieltä?
Joulunodotusterveisin, 
K

10. joulukuuta 2013

Uusi musta laukku



Uusi musta laukku on löytynyt, se kulkeutui kotiin Ranskan matkan tuliaisena. Maassa maan tavalla -periaatteen mukaisesti Ranskassa piti tietenkin suosia ranskalaista. Päädyin siis ostamaan taannoisesta kollaasista Longchampin Roseaun. Tämä malli oli pyörinyt mielessä jo pidempään, se on niin yksinkertaisen kaunis ja tyylikäs. Tykkään! Hintakin oli Longchampin kotimaassa pikkuisen edullisempi kuin täällä Suomessa, mikä ei ollenkaan hidastanut ostopäätöksen tekemistä.




Käyttöön asti laukku ei ole vielä päässyt ja ehkä ihan hyvä niin. Ei hotsittaisi vielä altistaa uutukaista laukkua vesi- tai räntäsateelle, saati sitten omille toilailuille. Tapahtui nimittäin tässä eräänä viime viikon päivänä sellainenkin juttu, että lounaalta palatessa bongattiin kollegan kanssa hienoja, isoja männynkäpyjä, jotka upeiden jouluasetelmien kiilto silmissä poimittiin matkaan. Ehdin nopsana naisena heittää omat käpyni käsilaukun pohjalle saakka ennen kuin toinen, tilannetta vierestä seurannut kollega totesi, ettei todellakaan koske käpyihin, jotka ovat noin täynnä pihkaa. Jep, jep. Puoli desiä nestemäistä saippuaa ja hirvittävän monta käsipesua myöhemmin olin niin turhautunut, että päätin vain yrittää paikata tilannetta käsirasvalla sen verran, että saisi edes jatkettua töitä sormien tarttumatta näppikseen kiinni. Ja kas, käsirasvallahan se pihka sitten irtosikin, myös lompakon pinnasta ja käsilaukun sisältä. Oi onnea! Ja hermostumisaste pysyi koko episodin ajan aikalailla matalammissa sfääreissä kuin jos kaikki tämä olisi tapahtunut uusi laukku käsivarrella. ;)

1. joulukuuta 2013

Joulukalenteri 2013


Joulukuu on täällä taas! Koska ajattelin mielessäni, että kauppojen joulukalenterivalikoimat ovat kuitenkin täynnä pahaa suklaata tai tarpeetonta muuta krääsää, eivätkä ne todennäköisesti ulkonäölläänkään hurmaa, päätin tänäkin vuonna väkertää joulukalenterini itse. Tai no, joulukalenterimme. Mies tahtoo nimittäin joka vuosi apajille siinä vaiheessa kun luukkujen aukaisemisen aika koittaa, vaikka siihen asti muuta väittääkin.


Tämän vuoden simppeliin DIY-joulukalenteriin tarvittiin henkari, punaista paperinarua, 6 korttipohjaa ja musta tussi. Korttipohjat leikkelin neljään osaan ja napsaisin niihin reiät. Sitten kirjoitin lappuihin luvut 1-24, kiikutin puolisolle parilliset ja pidin itse parittomat. Kirjoitimme toisillemme kauniita sanoja ja aineettomia pikkulahjoja (tosin pariin lappuun laitoin myös terkut tontulta ja koordinaatit yllärin luo), sitten laput paperinarulla kiinni henkariin. Ja pam, valmista tuli! 


Nyt kalenteri roikkuu makuuhuoneen ovessa ja ensimmäinen luukku on jo avattu lappu on jo luettu. Minä hipsin kohta kauppaan hakemaan punaista maitoa ja toteutan sen, minkä lupasin. Solsidan ja riisipuuro, ei huono yhdistelmä tälle illalle. Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!