Alekauden shoppailut

Alekauden ostokset oli tällä kertaa tehty melkoisen nopeasti ja kivuttomasti. Satuin jouluyönä surffailemaan internetin ihmeellisessä maailmassa juuri kun Mulberryn aleilmoitus napsahti sähköpostiin. Alelaukkujen joukosta bongasin heti konjakin värisen Large Dorset Toten, jota olin käynyt silmäilemässä nettikaupassa jo pitkin syksyä ja erikseen vielä hiplaamassa Kööpenhaminan Mulberryllä reilua viikkoa aiemmin. Päässä klikkasi heti. Oikean käden etusormeen asti tieto välittyi sekunnin sadasosan viiveellä. Klik, klik. Lähettifirman verkkosivujen mukaan paketti on aikataulussa, arvioitu saapumisaika on ensi tiistaina. Oh la la!

Välipäivinä Kokkolassa pistäydyin pikaisesti miehen parturikäynnin aikana keskustan kenkäkaupassa, jossa oli loppuunmyynti. Saldona oli kaksinkertaisesti mustaa nahkaa, yhdet korkkarit ja yhdet nilkkurit. Korottomien talvikenkien tarve olikin jo suorastaan huutava, edellisistä ehti jo irrota pohja. Samoja mustia, kaikkiin asuihin sopivia peruskorkkareita olin puolestaan jo katsonut Stockalla aiemmin, mutta onneksi ne jäivät silloin hyllylle. Aleprosentti oli nimittäin kummankin parin osalta nyt -70 %.

Kokkolassa piti tietysti käydä myös suosikkiputiikissa, Sköna Clarassa. Kahvittelun ja kuulumisten vaihdon ohella tuli tehtyä löytöjä. Kotiin lähti by Malene Birgerin villahuivi, Hunkydoryn harmaa neuletakki ja Bitte Kai Randin ihana silkkipaita, kaikki puoleen hintaan. Annoin itselleni henkiset aplodit sen johdosta, että maltoin jättää Malene Birgerin villahuivin ostamatta joulukuun Köpiksen reissulla. Valuuttakurssien ja alennusprosenttien myötä se osoittautui onnistuneeksi vedoksi.

Hyviä kamppiksia näkyisi olevan käynnissä nyt Campadressakin ja Shopbopin alesta löytyisi kivoja koruja, mutta kun tuli luvattua se helmikuun alkupuolelle ulottuva ostoslakko, niin pysytään nyt siinä. Seuraavan kerran shoppaillaan sitten Lontoossa.

Niin, ne "tennissukat"...

Ne puikoilla olleet punavalkoraidalliset sukat, ei niistä sitten kuitenkaan ihan tennissukkia tullut. Vasemmalla ylhäällä näkyvät valmiit sukat. Oikean yläkuvan sukat päätyivät joululahjoiksi anopille ja appiukolle. Alakuvan harmaa tuubihuivi ja pipo menivät pikkusiskon pakettiin. Loput joululahjaneulomukset annoin lahjakorttimuodossa, niistä siis lisää sitä mukaa kun niitä lunastellaan.

Koskaan en oo missään käyny

Finskiltä tuli alkuviikosta viesti, joka nostatti matkakuumeen huippulukemiin. Kaukolentoja olisi nyt tarjolla melkoisen edukkaaseen hintaan. Harmi vain, ettei ole mahdollisuuksia pitää puolison kanssa samaan aikaan lomaa ennen kesää. Omaa kevätlomaa saan pidettyä parisen viikkoa, mutta vielä on päättämättä, minne sitä sitten yksikseen lähtisi. Ehkä kavereita moikkaamaan jonnekin, vaikka toisaalta olisi kiva käydä välillä ihan uusissakin paikoissa. Tai vaihtoehtoisesti voisi lorvia kotona. Tai tehdä suursiivouksen ja tyhjentää kämpän kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Ja sen jälkeen olisikin taas loman tarpeessa, sitähän voisi suorastaan palkita itsensä matkalla... Ja morjensta vaan, lähtöruutu - täällä ollaan taas! 

Omalla kohdalla yksi matkakuumeen pahimmista oireista tuntuu olevan sellainen ikinä-en-oo-missään-käynyt-ja-mitään-kivaa-tehnyt -fiilis, mikä nytkin meinasi taas vähän kuin varkain iskeä päälle. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Että mitä jos ottaisi vaan kalenterin kauniiseen käteen ja ihan laskisi kaikki viime vuotiset reissut. Kävi ilmi, että kyllä minäkin joskus olen jossain käynyt ja jotain kivaa tehnyt. Todistetusti.

Tallinnassa olen näemmä käynyt viime vuoden aikana kolmesti, Tukholmassa kahdesti. Muita viime vuoden matkakohteita olivat Lontoo, München, Dublin, Kööpenhamina ja Malmö. Yhteensä kuusi maata ja vähän useampi kaupunki, noin reissu per kuukausi. Se on vähän vähemmän kuin aikaisempina vuosina keskimäärin, mutta ei tässä nyt kuitenkaan ole pelkästään kotisohvallakaan istuskeltu. Tosin on sitäkin toki tehty, ja hyvä niin. Koska eihän se reissaaminen tuntuisi miltään jos se olisi työtä tai työ olisi vain sitä. Tai jos sen vastapainona ei olisi tavallista arkea. Tai varsinkaan jos ei olisi sitä kivaa kotia ja sohvaa, johon palata.

Blondin pähkinät

Blondilla oli joulukiertueelta kotiin palattuaan pari pähkinää purtavana. Ensimmäiset olivat Ruotsin tuliaisia, paahdettuja manteleita. En tiedä, miten tämä herkku on aiemmin mennyt allekirjoittaneelta aivan ohi, mutta sitä se ei kyllä tee enää jatkossa. Tosi hyviä! Pitänee koittaa tehdä näitä itsekin, viimeistään ensi jouluna.

Toinen pähkinä liittyi joulupukin tuomaan palovaroittimeen. Blondi ei meinannut millään saada laitteen takakantta paikoilleen pattereiden asennuksen jälkeen ilman jatkuvaa, megalomaanisen kovaäänistä piipitystä. (Sori, naapurit!) Vähän hävetti kun tajusin, missä mätti. Käyttöohjeen kannessa luki, että testinappulana toimii koko etukansi. Sen älyttömän älämölön lopetukseksi riitti siis ihan se, että lakkasi painamasta laitetta itseään vasten samalla kun yritti vääntää sitä pohjapalasta paikoilleen... Loppu hyvin, kaikki hyvin: laite on (testattu ja) asennettu. Kiitos pukin pikkuapureille Naantaliin, tämä tuli suorastaan tarpeeseen. :)

Vuoden viimeisenä päivänä

Meidän huushollissa ollaan viikon tauon jälkeen herätty tänä aamuna omasta sängystä. Kivaa oli kierrellä länsirannikkoa pitkin sukuloimassa ja nähdä ystäviä, mutta ihanaa oli myös palata eilen illalla takaisin kotiin. 

Vuoden viimeinen päivä on mennyt lähinnä kasseja purkaessa ja tavaroita paikoilleen laittaessa, pyykätessä ja siivoillessa. Nyt on valot sammutettu, kynttilät sytytetty ja shampanja viilenee jääkaapissa. Kohta istahdetaan puolison kanssa sohvalle, katetaan herkut esiin ja aletaan katsoa elokuvia. Vuosi vaihtuu rennoissa merkeissä kaksin kotosalla.

Niin niitä lupauksia, niitäkin on funtsittu. Ensimmäinen tuli mieleen puhdasta pyykkiä lajitellessa, mustan sukkavuoren juurella: jatkossa meille ostetaan enemmän värikkäitä sukkia. Toinen lupaus koskee vain tammikuuta: aleshoppailut on tehty jo välipäivien aikana, eikä varsinaisesti nyt ole millekään tarvettakaan, joten julistan itseni ostoslakkoon helmikuun Lontoon matkaan saakka. Koko vuotta koskeva lupaus on vähintään kolme liikuntakertaa viikossa ja karkkia vain viikonloppuisin (ja juhlissa ja matkoilla). Näissä lienee ihan riittävästi haastetta, varsinkin tuossa ensimmäisessä. ;)

Hauskaa vuodenvaihdetta kaikille ja onnea, iloa ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteen!

Kaks vain valveil on puolisoa...

Terkut Länsirannikolta, täällä vietetään hiljaista joulua. Kaikki väki nukkuu (ainakin melkein) ja kaks vain valveil on puolisoa. Talon väki on kuumeessa ja/tai toipilaana ärhäkästä vatsataudista tai vuorotyössä. Paitsi minä ja puoliso. Jos ollaankin sairastelulta vältytty, niin hommilta ei: terveille tyypeille lankesi luonnollisesti kokkailu- ja kotityönakki. Nyt kun on päivän laittanut jouluruokia, kattanut pöytää, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikonetta ja pelannut jääkaappitetristä (you know, miten saada kaikki tsiljoona pakattua ruokalajiketta mahtumaan kylmätiloihin), alkaa itsekin olla niin kuitti, että voi liittyä väsyneiden oleilijoiden joukkoon ilman paljastumisvaaraa.

Mutta niin väsy en sentään ollut, ettenkö olisi jaksanut käydä surffailemassa hetki sitten alkaneessa Mulberryn alessa. Tilaus on vetämässä. Muutaman päivän päästä tupsahtanee kotiin paketti, jossa on saatelappusessa teksti "Merry Christmas!". Minulta. Minulle. Hih! :)

Rauhallista joulua, ystäväiset! Nautiskellaan ruuasta ja juomasta ja ennen kaikkea läheisten seurasta (oli se sitten kuumetokkuraista tai ei).

Rundetårn

Kööpenhaminassa tykkään kovasti Rundetårnista, se on ehkä suosikkirakennukseni koko kaupungissa jos yksi on nostettava ylitse muiden. Pyöreä torni on niin valoisa ja viehättävä ja jollain tapaa sympaattinen. Ja tietenkin pyöreä, ja ehkä siksi aika valokuvauksellinenkin (jopa tällaisen wannabe-harrastajaräpeltäjän mielestä). Bonuksena katolta näyttäytyvät upeat maisemat. Jos satutte liikkumaan huudeilla niin kannattaa piipahtaa sisällä. 

Testierä

Ensin törmäsin suolan, pehmeän toffeen ja suklaan yhdistelmään Pinterestissä (kurkatkaapas, mitä kaikkia herkkuja löytyy hakutermillä salted caramel bars) ja Norpan innoittamana päätin tänään tuunata oman versioni. Testierän ainekset koostuivat pieneksi leikatuista vaniljafudgen ja pehmeiden kolakarkkien paloista, maitosuklaan ja tumman suklaan sekoituksesta sekä merisuolahiutaleista. Suklaata olisi melkein saanut olla tuplamäärä, nyt sattumat jäivät vähän liian isoon rooliin. Ei tätä silti voi sanoa erehtymällä oppimiseksi, hyvää on nimittäin.  Tätä tehdään meillä taatusti uudelleen. Suosittelen kokeilemaan!

Hyvät ja huonot hetket

Dagens high:

- puuduttavan seminaaripäivän jälkeen kotihellalta löytyi kattilallinen anopin keittämää, lämmintä riisipuuroa
- joulukorttisavotta on ohi
- kaikki joululahjahankinnat on tehty
- laukku on pakattu, huomenna Köpikseen - jee!
- kylässä olevat appivanhemmat lupasivat kyyditä huomisaamuna kukonlaulun aikaan lentokentälle (säästyy taksikulut muihin juttuihin, kone kun starttaa tällä kertaa ennen julkista liikennettä)

Dagens low:

- lumisade (eikö se jo voisi loppua?!)
- en ehtinyt lähettää joulukortteja joulumerkeillä
- ja tottakai ne postimerkit vielä loppuivat kesken
- kello on vaiks kuim bali ja huomenna on aikainen aamu, mutta mulla on vielä pukin pikkuapurin hommat kesken
- puoliso unohti kirjoittaa lappusen joulukalenteriin, byääh!

Et silviisii. Mutta onneksi hyvät hetket voittavat ne kökömmät hetket. Ja huomenna on vapaapäivä. Ja saa hengailla seuraavat kolme päivää hyvässä seurassa kivoissa kaupungeissa. Adjööt siis teille ja kuulumisiin ensi viikolla!

Vinkkejä Köpikseen ja Malmöön matkaavalle?

Onko jollakulla teistä hyviä vinkkejä Kööpenhaminaan ja Malmöön matkaavalle? Kahviloita, ravintoloita, kauppoja, muuta kivaa? Mitä ehdottomasti kannattaa nähdä ja tehdä? Kahdesti aiemmin Köpiksessä ja kertaalleen Malmössä käyneenä jotkut kulmat ja asiat ovat jo tuttuja, mutta uudet vinkit ja ehdotukset tuleviksi suosikkipaikoiksi otetaan ilolla vastaan.

Tulevan viikonlopun reissu tehdään perhepiirin naisten kesken. Ainakin luottoravintola Spicylicious pitää taas saada kokea ja tanskalaismuodin ja -designin hypistely kuuluu myös asiaan. Vielä kun saisi kitkettyä itsestään sen häiriötilan, joka meinaa iskeä päälle aina kun lentokoneen pyörät osuvat Kastrupin lentokentän kiitorataan: jostain käsittämättömästä syystä silloin tulee aina kauhea hinku alkaa ääntää kaikki tanskalaisittain. Huono puoli tässä on se, että oikeastihan en siis osaa. Hyvä puoli on se, että se on hauskaa. Omasta mielestä. Seuralaisista en menisi vannomaan... ;)