Elämä on leffaa

PPT-editointia mallia kivikausi...

Treeniviikko on ohi ja esitys takana. Nyt voin siis vihdoinkin hehkuttaa meidän työporukan pikkuprojektia, joka piti pitää salaisuutena h-hetkeen saakka. Päällikkö on jäämässä eläkkeelle ja meidän jengi veti eilisissä juhlissa flashmob-tyyliin Abban biisin pomolle räätälöidyillä sanoilla. Asiaankuuluvine koreografioineen, tietenkin. Vitsit, että oli hauska päästä tekemään kunnon euroviisuliikkeitä oikein antaumuksella! Laulamisesta sovittiin etukäteen, että parempi kovaa ja väärin kuin hiljaa ja oikein... Sanoitukset värkättiin porukalla kahvihuoneessa ja yhdeltä kollegalta löytyi sopivasti cd-levyllä karaokeversio kappaleesta, vieläpä hyvä sellainen. Itse tulin oppineeksi tänä aikana jotain uutta myös vanhasta kunnon Powerpointista, nyt osaan nimittäin ajoittaa slaidien vaihtumisen musiikin tahtiin. Ties kuinka hyödyllinen tämä taito on jatkossa. :D

Kollegan luoma koreografia.

Lieveilmiönä tässä projektissa on ollut se, että ajoittain elämä toimistolla on muistuttanut leffaa. Kuka muistaa The Full Montyn? Aivan mahtava elokuva, mistä toimistolla on eletty uudelleen ainakin pari kohtausta. On keksitty koreografian memorisoinnissa helpottavia muistisääntöjä samaan tapaan kuin leffan miehet hoksasivat, että joku koreografian kuvio muistuttaa Arsenalin paitsioansaa. Ja kun biisi on alkanut soida jossain (käytännössä jonkun kollegan koneelta), on käytävällä liikkuessa kuullut laulua joka huoneesta. Kahvihuoneessa koreografian tapailu on alkanut ihan spontaanisti. Näistä hetkistä on tullut mieleen elokuvan kohtaus, missä miehet ovat työkkärin jonossa ja heidän esitysbiisinsä alkaa soida radiossa. Myös sellaisia Ponille kyytiä -tyyppisiä hetkiä on koettu kun muina naisina käytävällä kävelevä kollega on kesken kaiken täräyttänyt kunnon muuvit ja jatkanut sen jälkeen matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vahingossa tilanteen todistaneella oli naurussa pitelemistä.

Toisen taitavan kollegan tekemä seppele, jolla pomo kukitettiin.

Esitys meni hienosti. Pomo ilahtui - hih, tai ainakin uskoisin kyyneleiden johtuneen ilosta. Työkavereiden kanssa ollaan kokemusta rikkaampia ja jokunen lisäelinvuosikin lienee tiedossa kaikesta siitä naurumäärästä, mitä viime päiviin on mahtunut. Yksi ongelma vielä kuitenkin jäi käteen. Miten ihmeessä pääsen eroon tästä korvamadosta? Onko Gimme, gimme, gimmelle vastalääkettä?

Nyrkkisääntö

Kun leivot, et roiku somessa. Merkitään muistiin. Kahdeksan minuuttia on näköjään ihan eri mittaisen tuntuinen aika kun sen viettää uuninluukkua tuijottaen tai Facebookissa surffaten... 

Ensin kaikki näytti ihan hyvältä.

Sitten kävin vain pikaisesti  tsekkaamassa pari statuspäivitystä. Sen jälkeen näytti tältä.

No mutta, kolme viidestä macaron-pellillisestä sentään onnistuivat normaalisti ja vielä on pari iltaa aikaa tehdä uusi annos herkkuja viikonlopulle. Eikä ne pari pellillistäkään pahasti palaneet. Marengin reuna näyttää ruskealta, mutta maussa se ei onneksi tunnu. Pakko muuten tähän väliin kommentoida, että pastaväri sen sijaan tuntui muuttuvan aika paljonkin paistoaikana, turkoosista tuli oikeastaan vihreää. Sitten vain lime curdia täytteeksi ja rapsakat macaronit iltapalaksi. Lohturuokaa, joka lohduttaa siitä itsestään aiheutuneen harmituksen. Itse asiassa aika näppärää!

Ja mikä parasta, makeiden macaronien, uunin lähistöllä oleilun ja tämän ihanan, ihanan helteen ansiosta tuli oikein kunnolla jano. Mainio syy juoda mehua uudesta kannusta! Eihän tätä raaskinut kaupan hyllylle jättää kun hinnasta oli napsaistu yli puolet pois.

Hempeitä mekkoja

Kaikki sai alkunsa kun kokosin Polyvoressa ideakollaasin siitä, mitä puen päälleni loppuviikosta juhlittaviin ristiäisiin.

Sen jälkeen aloin metsästää hempeän väristä mekkoa. Ensin selailin verkkokauppoja, sitten tulin käyneeksi Stockalla. En onneksi löytänyt etsimääni. Muisti nimittäin palaili pätkittäin ja tajusin, että kaapissahan on jo ennestään tällaiset yksilöt.

Vasemmalla puolella olevan mekon kanssa on jo juhlittu kahdet häät, oikealla oleva Naja Laufin mekko on itse asiassa yhä korkkaamatta. Hmm, kumpi vai kampi?

Jos säät jatkuvat tällaisina, päätynen tuohon jo aiemminkin pidettyyn, mutta vilpoisampaan malliin. Naja Laufin mekko on ah-niin-kaunis, mutta materiaali on osaksi villaa ja siten se on myös ah-niin-lämmin. Mallailin jo yhteen ensimmäistä mekkoa ja uutta Selectedin jakkua, mutta en osaa päättää, onko yhdistelmä liian rento. Mitä sanotte?

Onnea on

Edessä on viikonloppu ja kesän ensimmäinen mökkireissu. Aurinko paistaa ja helle hellii. Oi onnea! 

Saas nähdä, törmätäänkö tähän samaan pikkukaveriin kuin viime kesän ensimmäisellä mökkikeikalla.

Iloista viikonloppua kaikille!

Uutta vaatekaapissa

Molemmilla aiemmilla kerroilla kun varta vasten lähdin kaupoille katselemaan, josko löytäisin jotakin kivan hempeää pastellisävyä (tai ylipäätään jotakin vähän värikkäämpää) vaatekaapin täydennykseksi, päädyin kantamaan kotiin jotakin mustaa tai ainakin melkein mustaa. Ensimmäisellä kerralla kyseessä olivat housut, oikein kaksin kappalein, toisella kerralla hankin uuden bleiserin. Kolmas kerta toden sanoi. Nyt on kuulkaas pinkit housut henkarilla, valmiina käyttöön. 

Vaaleanpunaisten housujen käyttöaste on vielä arvoitus kun en ollenkaan tiedä, miten kotoisaksi oloni näissä tunnen. Sen vuoksi väriskaalan laajennus lähti liikkeelle sieltä edullisimmasta päästä, parilla kympillä ja  H&M:lta. Hinta per käyttökerta -kaavalla uskoisin näiden olevan ihan kannattava ostos. Sitä paitsi keksin heti aika monta yhdistelmää näiden housujen ja kaapista jo löytyvien vaatekappaleiden kesken. Sillä lienee jonkinmoinen vaikutus asiaan, että kaapista löytyy paljon mustaa, valkoista, harmaata ja beigeä... Oli miten oli, kaikki lasketaan.

Selectedin jakun hankinnassa ostopäätös puolestaan syntyi toisella logiikalla. Fundeerasin asteikolla 1-10,  että kuinka paljon jäisi harmittamaan jos en nyt osta tätä bleiseriä. Päädyin ysipuolikkaaseen ja kävelin kassan kautta kotiin. Yhtään ei ole kaduttanut. Malli ja yksityiskohdat ovat mieluisia ja tästä takista saattaa hyvinkin muodostua uusi suosikki.

Koko ajan menossa

Blogin puolella on ollut aika hiljaista viimeiset pari viikkoa. Se taas johtuu siitä, että reaalielämän puolella on riittänyt menoa ja tekemistä reippaan puoleisesti samaisella aikavälillä. Ja sitten kun postauksissa on vähänkin taukoa, niin tuntuu myös siltä, että ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Itsekriittisyys kasvaa päivä päivältä ja julkaisurima tuntuu olevan pilvissä. Käykö muille koskaan näin? Nyt ei auta muu kuin ryhdistäytyä.

Viimeisen parin viikon aikana olen ehtinyt muun muassa viettää viikonlopun vanhassa kotikaupungissa. Kävin luottokampaajalla (nyt totuttelen taas otsikseen) ja tavattiin pitkästä aikaa ala-asteaikaisen tyttöporukan kesken. Osaa porukasta en ollutkaan nähnyt sitten yläasteen päivien, toisten kanssa ollaan jutuissa Facebookissa ja muutenkin. Kyllä oli hauskaa! Ja kai siinä juttu luistaa kun samalla saa nautiskella tällaisia herkkuja.

Sunnuntai-iltana tyhjensin ja täytin matkalaukun, maanantaiaamuna lähdin työmatkalle. Harvoin muuten saa taittaa aamuisen työmatkan gondolihissillä, mutta nyt on sekin kokeiltu. Näitä maisemia kyllä kelpasi ihailla.

Keskiviikkona kiirehdin suoraan lentokentältä ruokakurssille (siitä lisää tuonnempana) ja loppuviikkoon mahtui lisäksi standuppia, balettia, ystävien tapaamista, kirpparikamojen lajittelemista ja vieraita - ja tietenkin ihan normityöt siinä ohella. Muutama lisätunti per vuorokausi olisi ollut aika kova juttu. Ei sillä, etteikö tekemiset ja menot nytkin olleet pääosin mukavia ja hyvin pitkälti itse järjestettyjä, mutta nyt on sellainen fiilis, että voisi pari päivää vain hengailla tekemättä yhtään mitään. Tai no, oikeastaan aloitin nollailun jo eilen. Istahdin sohvalle, etsin Yle Areenasta näkemättä jääneen Newsroom-jakson, uppouduin ohjelmaan ja söin Amppari-mehujään. Ja koska jaksoja oli jäänyt väliin kaksi, toistin tämän saman kuvion tuntia myöhemmin. Heti sen jälkeen alkoi televisiosta ensimmäisen kauden päätösjakso. Katsoin tietysti senkin, mutta älkää peljätkö, kolmatta mehujäätä ei sentään enää tehnyt mieli.

Tilanneraportti

Jottei tämä blogi nyt vallan hiljenisi, niin otetaan tähän väliin tällainen pieni tilanneraportti. Alkuviikolla tapahtunutta:

• Lähdin eilen ostamaan pastellinsävyisiä housuja. Tulin kotiin uusien mustien housujen kanssa. Lahkeessa on sentään pituutta vain nilkkaan asti, että jotain kesäisyyttä näissä uusissa housuissa kiistatta on... ;)
• Näin Romanian Euroviisukappaleen videon ja nauroin ääneen. Aivan holtittomasti. Myötähäpeäfaktori on niin korkea, ettei sitä enää oikein huomaa. Douze pointsit tosissaan vetämiselle ja vaahtomuovista askarrelluille vatsalihaksille. Nähtäväksi jää, lohkeaako tällä esityksellä finaalipaikka. Minut se sai ainakin taas innostumaan näistä kisoista.
• Ulkona on ihan täysi kesä! Juuri sitä kauneimman väristä vihreää joka puolella, aurinko paistaa ja on lämmintä. Ihan mahtavaa!
• Luulin, että parasta Sh'bam-tunnilla olisi tämän kertaiseen ohjelmaan kuuluva Gagnam Style. Kun näkee itsensä jumppasalin peilistä toteuttamassa sitä koreografiaa ei vain voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Mutta ei, nähtävästi kokemus voi olla vieläkin parempi: juuri ennen tunnin alkua edessä olevalle paikalle asettui keskuksen uusi PT, joka oli harvinaisen hyvännäköinen, vaalea ja ruskettunut nuorimies. Oijoi, siinä kohosi kuulkaa kiinnostus sheikkausmuuveihin ihan nextille levelille.

No niin, siinä ne tärkeimmät taisivat tulla. Nyt jatkamaan jännittämistä. Kiekkopuolella voitto tuli, toivottavasti finaalipaikka irtoaa myös Euroviisuista. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Modulaatioiden täytteistä illan jatkoa kaikille!

Tomaatti-punajuurikeitto

Alakerran lounasruokala ei ole mikään maailman paras. Hinta-laatusuhteessa on toivomisen varaa kun einesnuggeteista ja keitetystä valkoisesta riisistä pitäisi maksaa 5.80 €. Tai no, onhan siellä tarjolla muutakin kuin broilerinuggetteja: torstaisin on hernekeittoa ja perjantaisin kebabkastiketta. Einespohjaisia mömmöjä nekin. Salaattivaihtoehto on välillä ihan jees, mutta rajansa säilykeparsallakin. Koska hyvä ruoka todellakin on yhtä kuin parempi mieli, kulkee meikämartta taas toistaiseksi omat eväät kassissa. Päivän lounas oli tänään tomaattipunajuurikeittoa ja raejuustoa. Resepti on tarttunut mukaan joskus opiskeluaikoina, käsin kirjoitettu paperilappunen toimii edelleen Ruutukokin kirjanmerkkinä. Tosin tämä punajuurifani osaa kyllä jo reseptin ulkoa.

Autenttista kännykkäkamerakuvaa työpaikan kahvihuoneesta.

Tomaatti-punajuurikeitto

1 tl kasvisöljyä

1 suuri sipuli pilkottuna

1 valkosipulinkynsi raastettuna

2-3 raakaa punajuurta raastettuina

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

0,5 l kasvislientä

1 tl jeeraa

0,5 tl kanelia

ripaus jauhettua mustapippuria

Pinnalle: 

maustamatonta jugurttia tai raejuustoa

• Kuumenna kasvisöljy pinnoitetussa kattilassa. 
• Lisää sipuli, valkosipuli sekä punajuuriraaste. 
• Hauduta miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen noin 10 minuuttia. 
• Lisää tomaattimurska, kasvisliemi sekä mausteet ja keitä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia, kunnes punajuuret ovat täysin pehmeitä. 
• Soseuta keitto sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa ja kuumenna tarvittaessa uudelleen kiehumispisteeseen. 
• Jaa keitto lautasille ja laita pinnalle jugurttia tai raejuustoa.

Malttamattoman versio on vähän simppelimpi: mitään ei raasteta vaan kasvikset laitetaan ronskisti paloiteltuina kiehuvaan veteen kasvisliemikuution kanssa. Unohdetaan kaneli. Jeera on loppu. Maustetaan garam masalalla ja currylla. Ja hyvää on!

Äitienpäivänä

kuva

Onnea kaikille äideille! Erityisesti tietenkin sille omalle, jonka aika, neuvot ja huumorintaju eivät ole loppuneet kesken ja tyttäristä on kasvanut täysipäisiä aikuisia. Kiitos kaikesta, äiti! Kortti jäi postittamatta, mutta puhelin on keksitty ja onnittelut toimitettu perille. Lahjaksi lähti päivän verran laatuaikaa jälkikasvun kanssa Tallinnassa. Ohjelmassa on ainakin hotelliaamiainen, kylpyläkäynti ja visiitti lankakauppaan. Kaikella todennäköisyydellä myös hoitoja, herkuttelua ja muita ostoksia. Ensi kuun puoliväliä odotellessa, siis.

Akuutti pastellihimo

Nyt kun Skappel-neule on vihdoinkin valmis, piti käydä katsomassa Pinterestin puolella vähän ideoita sen stailaamiseen. Hakusanoilla grey cardigan ja grey sweater löytyi vaikka mitä kivaa. Lähtökohtaisesti olisin yhdistänyt harmaan neuleen mustiin housuihin, ehkä kapeisiin farkkuihin ja alle joko musta toppi tai valkoinen kauluspaita. Se ei ehkä ole erityisen värikästä, mutta täysin omalta tuntuva yhdistelmä. Tähän tyyliin siis.

Tätä taustaa vasten olin siis oikeastaan vähän yllättynyt kun inspiraatiokuvia etsiessäni löysinkin itseni ihailemasta nimenomaan kaikkia harmaan ja pastellien yhdistelmiä. Toki mustavalkoharmaatkin kuvat näyttivät hyviltä, mutta joku niissä pastelleissa vain kiehtoo. Vai mitä sanotte näistä?

kuva, kuva, kuva

Näistä kuvista innostuneena kävin vähän leikkimässä Polyvoressa ja kokosin tällaisen kollaasin. Jokunen alla olevista ihanuuksista kaapista jo löytyykin, mutta joku juttu jäi myös polttelemaan. Hmm, vielä ehtisi kaupoille...