Veneretkellä

Lähtiessä paistoi aurinko, mutta menomatkalle tuli kuitenkin jollakin tapaa kauniin synkkä sää.

Sitten kiinnitettiin vene ravintolan vierasvenepaikalle ja mentiin muutamaksi tunniksi brunssille. 

Ruoholahden Faro oli uusi ja kiva kokemus.

Paluumatkalla ei olisi voinut olla parempi veneilykeli. Helsingin ja Espoon välillä on upeita merimaisemia!

Ja yksi onnellinen, joka hidastakin hitaammassa vauhdissa uskaltautui elämänsä ensimmäistä kertaa kokeilemaan kipparointia. 

(Ja laittamaan jonkinlaisen kasvokuvan itsestään blogiin.)

Sen pituinen se.

1,99

Vinkkinä pääkaupunkiseutulaisille: Alepoissa (tai ainakin tuossa meidän lähikaupassa) on saatavilla kauniita, pieniä kukkakimppuja hyvinkin edukkaaseen hintaan 1,99 €. En osannut valita valkoisten ruusujen ja vaaleanpunaisten liljojen välillä, joten heittäydyin ihan kreisiksi ja ostaa päräytin molempia.

Eilisiltana tuli vielä lisää tuoreita kukkia. Kilisteltiin kavereiden kesken minun syntymäpäivieni kunniaksi. Keski-ikä ei tosin nähtävästi tule yksin, vaan relaksanttien kera, joten minä nautin skumpasta vain katsomalla kun muut juovat sitä. (Vinkkinä muuten, että jos tarvitsette joskus alkoholitonta kuohuvaa, oli ystävän tuoma Lehtikuohu ihan yllättävänkin hyvänmakuista.) Tai no, saattaa selkäjumi olla peruja myös ilmarata-akrobatiakokeilusta reilun viikon takaa, olisi ehkä pitänyt malttaa kokeilla uutta lajia hiukan rauhallisemmin... Jospa ikä toisi jatkossa myös lisää viisautta. ;)

Kakkua ja mehua

Anoppilassa juhlittiin hiljattain syntymäpäiviä ja askarreltiin suvun naisten kanssa kakkuja tarjolle. Mansikkakakun täytteeksi tuli Dajm-mascarponemoussea ja tuoreita kirsikoita. Kälyn leipoma valkosuklaajuustokakku koristeltiin pensasmustikoilla, pistaasirouheella ja valkosuklaamurusilla. Pinterest-kamaa, eikö vaan? Kolmas kakku oli leipomosta. Porilaisen Mäkilän leipomon rommikakku on niin hyvää, että sitä on ihan turha yrittääkään kotioloissa matkia. Siispä kakku Porissa autojääkaappiin ja kylmänä perille juhlapaikalle Kokkolaan. Mitä sitä ei herkkupeppu ihminen lempiherkkujensa eteen tekisi.

Tyhjennettiin myös anopin raparperipenkki ja muutettiin sato mehuksi ja hilloksi. Osa maustettiin inkiväärillä, osa sitruunalla. Paitsi että mehu on kauniin väristä, osoittautui se myös oikein hyväksi hellesään janojuomaksi. Pari drinkki-ideaakin taitaa jo tältä pohjalta muhia mielessä.

Mekko - ja hämmennys

Kuukauden päästä juhlitaan lähipiirissä häitä ja Kokkolan Sköna Clarasta löytyi juhlaan sopiva mekko. Tai oikeastaan kaksi, molemmat by Malene Birgerin syksyn uutuuksia. Pitkään mietin vaaleanharmaan pitsi-ihanuuden ja mustan tämäsopiiminnevaan-mekon välillä. Pitsimekon puolesta puhuivat kaunis väri, juhlavuus ja sellainen maddemainen tyylikkyys. Ja luonnollisesti se pitsi. Mustan mekon eduiksi taas laskin kauniin leikkauksen, ihanan materiaalin ja käytännöllisyyden. Sekä tietenkin sen mustan värin. Pitkän sovittelusession ja pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan mekoista sen mustemman ja tämä pitsimekko sai jäädä kauppaan.

Kotona laitoin mekon henkariin, lähetin siitä äidille, siskolle ja tulevalle morsiolle kuvat Whatsappissa ja hehkutin etuosan kauniita laskoksia ja leikkauksia. Sitten keksin, että voisin pinnata mekon kuvat verkosta Pinterestin tyylikansioon. Ryhdyin tuumasta toimeen: menin by Malene Birgerin verkkokaupan sivuille ja aloin etsiä mekkoani uutuuksien joukosta. Selailin kuvia hetkisen ja ihmettelin kun en löytänyt etsimääni, vaikka monta muuta tuttua vaatetta, pitsi-ihanuus mukaanlukien, siellä näkyikin. Sitten huomasin tutunmallisen mekon, mutta ilman niitä etuosan laskoksia. Mitä ihmettä! Lähempi tarkastelu osoitti, että koodisanaa back klikkaamalla tulivat esiin myös ne laskokset. Olin siis pitänyt mekkoa päällä väärinpäin?! Internet - pukeutumisneuvoja tumpeloille... Oi voi, onneksi kuulun siihen ihmisryhmään, joka osaa nauraa itselleen. 

kuvat by Malene Birger

Äkkiä vaatteet pois päältä ja uusi sovitus eteisen peilin edessä ja kas, mekkohan tosiaan istui myös toisin päin, ehkä jopa paremmin. Kaikki hyvin, taas. Ainakin siihen asti kunnes bongasin sivupalkista Libana-mekon kuvaustekstin. Wrap yourself in this flattering dress for an understated look. Cut with a gathering detail at the front, creating a drapy expression. The rounded shoulders elegantly fall like short sleeves. This style runs true to size. Koska en malttanut antaa asian olla, googletin tietysti vielä mekkoa sen nimellä ja ihmetyksekseni huomasin, että verkkokaupasta riippuen laskokset ovat joko edessä tai takana. Nimimerkki "Hämmentynyt" täällä nyt pohdiskeleekin, että kumminkohan päin tämän pukisi päälleen. Mitä te olette mieltä?

kuvat Wakakuu

Piipahdus Raumalla

Sattuipa eräänä viime viikon päivänä sellainen juttu, että automatkalla Porista Turkuun iski niin kova nälkä, että määränpää ja sen mahtava ravintolavalikoima etukäteen tsekattuine lounasvaihtoehtoineen vaikutti olevan pikemminkin valovuosien kuin muutaman kymmenen kilometrin päässä. Niinpä päätettiin matkaseuralaisena olleen äidin kanssa tehdä pikainen piipahdus Raumalle. Alkupalana sisustusjuttuja Hannasissa, varsinainen lounas torin varrella ravintola Gotossa. Molempia voin suositella lämpimästi.

Vaikka tunnissa ehtiikin näemmä ihan yllättävän paljon, pitää Raumalle kyllä ehdottomasti palata paremmalla ajalla. Jonakin kauniina päivänä. Ja etenkin sellaisena, ettei Turussa odota pikkusisko, mökkiraksan huonekalukatselmus ja treffit sekä äidin että tyttären kummilasten kanssa. Merkitään tässä muuten vielä muistiin, oikein bartsimpsonmaisesti kuvitteelliselle päänsisäiselle liitutaululle kirjoitettuna, että en enää osta 7-vuotiaalle lahjaksi erotuomarin pilliä. Päivänsankari tuntui siitä tykkäävän, muu talonväki ei niinkään. Ei vaan tullut sitä äänenkantamaa siellä kaupassa testattua... Sori, M. Ei toistu. ;)

Terkut lomalta

Jäin juhannuksesta lomalle. Neljä viikkoa dolce far nienteä, ihmisen parasta aikaa. Säiden puolesta suunta ei voi olla kuin ylöspäin, mutta mitäs pienistä. Sisätiloissakin voi viettää leppoisia lomapäiviä. Katsella MM-futista, lukea pari kirjaa, käydä ruuhkattomilla ryhmäliikuntatunneilla, syödä raparperipiirakkaa, virkata maton, tehdä aleostoksia. Luottaa siihen, että ennen pitkää se aurinko alkaa kyllä loistaa muutenkin kuin poissaolollaan. Ja hei, siellähän se nyt paistaa! Jee!

Jos muuten ennen alennusmyyntejä tekee itselleen selväksi, että ostoslistalla on vain musta hyvälaatuinen puuvillaneuletakki, niin nähtävästi kaupoilta voi palata kotiin mustien balleriinojen ja uuden paidan kanssa - ilman neuletakkia. Ei tässä silti mitään katastrofia päässyt tapahtumaan. Stylesnobin balleriinat on jo aiemmin käytössä hyviksi todettu, kantapään alla olevan pienen koron ansiosta niillä jaksaa helposti kävellä vaikka koko päivän. Mustia balleriinoja tuntuu minun käytössäni kuluvan keskimäärin pari per vuosi, joten oli päivänselvää, että alle puoleen hintaan myydyt tossut lähtivät minun matkaani.

Myös Ted Bakerin lintupaidalle lämpenin heti sen nähtyäni. Hihalliselle, juhlavammalle paidalle on ollut tilausta. Tässä on myös kivasti väriä ja samalla se on kuitenkin riittävän hillitty minun makuuni. Käyttöön uusi paita pääsee heti viikon päästä kun juhlitaan sukulaisissa useampia pyöreitä vuosia. Ja se musta puuvillaneuletakki, sen aion tehdä itse. Kesäprojektin langat ovat valmiina ja malli on jo selvä, se on Caramel. Saas nähdä, voiko jo elokuussa heittää kotikutoista päälle.

Kässäkerho

Olenkohan vielä kertonut täällä blogin puolella meidän kässäkerhosta? Mietittiin puolitoista vuotta sitten muutaman työkaverin kanssa, että olisipa kivaa jos olisi sellainen nykyaikainen ompeluseura. Tehtäisiin käsitöitä, mietittäisiin ohjeiden kinkkisiä kohtia porukalla, kahviteltaisiin ja juoruttaisiin. Kuvaus ei ehkä erityisen nykyaikaiselta kuulosta, mutta ei kai toimivaa konseptia tarvitse muuttaa kunhan vain jutut, tarjoilut ja kässäilyt ovat tätä päivää.

Yksien iltapäiväkahvien aikana ryhdyttiin tuumasta toimeen. Perustettiin kerho. Sovittiin, että kokoonnutaan töiden jälkeen aina joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko. Vaihtoehtoisesti sumplitaan kalentereista joku muu kaikille sopiva päivä, mutta kuukauden ensimmäisestä keskiviikosta ainakin lähdetään aina liikkeelle. Emännöintivuoro on kiertävä, tavataan vuorotellen kaikkien jäsenten luona. Se, jonka luona ollaan, päättää tarjoilut, joita muut sitten täydentävät. Luotiin salainen Facebook-ryhmä, minkä seinällä voidaan sopia tapaamisista ja jutella muuta asiaan kuuluvaa tai kuulumatonta, ihan miten vaan.

Ja nimi, sellainenkin pitää tietysti jokaisella itseään kunnioittavalla kerholla olla. Sen meille keksi miespuolinen, himpun alle kolmekymppinen hipsterikollega, joka selaili coolisti lehteä samalla kun me muut suunnittelimme tulevaa Tallinnan reissua ja lankakauppavisiittiä. Kesken juttelun tulimme tajunneeksi, että matka osuukin juuri sopivasti tilipäivään, jolloin IMAGE-lehden takaa kuului lausahdus "hei jes, sithän te saatte ihan v***sti virkkuukoukkuja". Se oli sitten siinä. VV-kässäkerholla oli nimi.

Kerho on sittemmin hiljakseen laajentunut työpaikan ympyröistä muihinkin porukoihin ja siitä on tullut tärkeä ryhmä. Päällimmäinen syy siihen ovat ihmiset. Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että kivojen tyyppien kanssa on kiva hengailla. Tai kuten eräs ystävä hiljattain asian ilmaisi, silloin kun säännöllisesti tapaa tiettyjen ihmisten kanssa, ei kaikki aika mene tavatessa pelkästään pintapuolisten kuulumisten vaihtamiseen vaan ehtii puhua muutakin. Avautua, analysoida, jutella henkeviä. Sellaisia juttuja, jotka säästetään tutummille ihmisille. Tarjoilutkin ovat kuin huomaamatta paisuneet alun "tehdään vaan pari voikkaria" -puheista jopa kolmen ruokalajin menuihin asti ja välillä suurin osa ajasta meneekin ruoka- ja/tai kahvipöydässä. Toisaalta, väliäkö hällä. Harrastus täyttää tarkoituksensa jos on hyvässä seurassa ja viihtyy. Suorituspakkoa ei ole.

Hyvänä kakkosena tulevat sitten ne käsityöt. Omalla kohdalla neulontainspis löytyi blogimaailmasta, mutta tässä ryhmässä sitä on helppo ylläpitää. Aikaisempi assosiaatio kutomiselle löytyi akselilta nahkeat kädet, liian piukat silmukat, märän villan haju ja tekeleet, joille ei ollut mitään käyttöä. Ihan samaan en sentään päässyt kuin kollegan lapsi, joka oli kuulemma onnistunut huovuttamaan pipon sitä neuloessaan, mutta eivät ne omat kouluaikaiset muistot kaukana tuosta ole. Siksipä onkin ollut hienoa oivaltaa, että omilta puikoilta tai virkkuukoukulta voi syntyä hienoja ja kivoja juttuja, joita kehtaa pitää esillä ja päällä. Uutta oppii tekemällä ja kokeilemalla ja muun jengin kannustus ja kehut kantavat pitkälle. Omakohtaisena todisteena tästä ovat esimerkiksi tämän postauksen kuvat, kaikki viime syksyn tuotoksia. Ja bonuksena: kun kädet ovat kiinni näissä tekeleissä iltasella television loisteessa, ei niitä samaan aikaan tule käytettyä herkkujen napsimiseen. ;)

Mustavalkoiset tuliaiset (ja trendi, jonka olin ajatellut skipata)

Toin Amsterdamin matkalta pääasiassa hyvin mustavalkoisia tuliaisia. Mustat nilkkapituiset housut, yhden mustan ja pari mustavalkoista paitaa, valkoinen silikonirannekkeinen Swatchin kello (jostain syystä olin hinkunut tällaista jo reilun vuoden, mutten vaan ollut ennen matkaa tehnyt mitään asian eteen), mustavalkoisia salmiakkirakeita ja, tadaa, mustat Birkenstockit. Kun ensimmäisen kerran bongasin Birkenstockeja muotikuvissa, Pinterestissä ja verkkokaupoissa, olin hyvin vahvasti sitä mieltä, että tämän trendin minä ainakin skippaan. Nehän ovat niin kömpelöt. Ja rumat. Ja terveyskengät. Mutta niin vain silmä tottui näkemäänsä ja nyt pelkästään hymistelen uudet kengät jaloissani, sillä ne ovat ennen kaikkea mukavat. Vau!

Merkitään samalla muistiin, että jos ottaa uudet vaatteet matkalaukusta vasta siinä vaiheessa kun ne meinaa kuvata, niin ryppyisiä ovat, mokomat. Oikein kunnolla. No, ehkä nämä vielä jonain kauniina päivänä päätyvät kameran eteen, mieluiten päällä eikä henkarilla. Jospa ilmatkin tuosta taas vähän lämpenisivät, niin ei tarvitsisi piilotella uusia paitoja bleiserin alla.

Helatorstain hempeät

Oi että, olisipa useammin tällaisia vapaapäiviä keskellä viikkoa! Tuuli ja tihku eivät varsinaisesti houkutelleet ulkosalle, joten hitaan aamun jälkeen on pysytty sisätiloissa. Muutaman viikon tauon jälkeen kaivoin kutimet esiin, valitsin pirtsakan pinkin langan ja tikutin iltapäivän aikana pariviikkoiselle pikkutytölle pipon tuliaisiksi. En malta odottaa, että ensi viikolla tavataan! Kaunista vaaleanpunaista on kotona nyt muutenkin kun Amsterdamin tuliaispionit ovat jo melkein kaikki auenneet. Helatorstai on hempeyttä täynnä.

Lanka: Novita Bambu 

Puikot: 3.5 mm

Pitsipipon ohje löytyi täältä.