Sinisävyjä ja valkoista

Kiekkoa ja kässäjuttuja, valkoista ja sinisen eri sävyjä, siinä viime päivien teemat. Leijonien otteita MM-kaukalossa on seurattu kotisohvalla ja siinä samalla olen aloitellut uutta neulomusta. Skappelin jälkeen on vaihtelun vuoksi mukavaa, että puikot ovat pienet, materiaali ihan erilaista ja väritkin ihanan keväiset. Pieni vilautuskuva projektista on tässä alla, mutta liikaa en halua paljastaa kun kyse on ristiäislahjasta ja pikkuprinssin äiti saattaa käydä täällä vierailulla.  

Ristiäisistä puheenollen, juhlat järjestetään ensi kuun puolella ja olen luvannut tuoda tullessani leivonta- ja kattaustarvikkeita. Ihan tarkasti ottaen puhe taisi olla paperipilleistä, sokerimassakuorrutteesta ja macaronseista. Sitten kävi klassisesti. Innostuin. Niin saa kuulemma tehdä, ei haittaa ollenkaan. Huh! Jos muuten uranvaihto tulisi ajankohtaiseksi, harkitsisin vakavasti juhlasuunnittelijan hommia. :D

kuva

kuva

Selailin ideakuvia ja niitähän on netti pullollaan. Kurkatkaapa, miltä näytti esimerkiksi Bambulan Sinertävä vappu. Kaunista ja raikasta! Meillä on edelleenkin häiden jäljiltä askartelutarvikkeita vaatehuoneen laatikossa ja nyt kun värimaailma tuntuu natsaavan, ajattelin päästää myös sisäisen askartelijani irti. Koristenauhat ja pompomit roikkuvat jo tosi kauniisti mielikuvissa, katsotaan päästäänkö todellisuudessa samaan DIY-reittiä vai kaupan kautta. Ellen törmää itsehillintääni ennen sitä. ;)

kuva

Ja takaisin arkeen, pitänee mennä jatkamaan kotitöitä. Siivous on vielä vaiheessa ja huomenna on tulossa vieraita kun kässäkerho kokoontuu meillä. Valmista pitää olla ennen kuin Newsroom alkaa ysiltä ykkösellä. Olen ihan koukussa ja nämä jaksot pitää ehdottomasti katsoa isolta ruudulta, läppärin näyttö ei tämän ohjelman kohdalla riitä. Hyvät näyttelijät, ihan mahtava dialogi ja oikeat uutiset tekevät tästä mielenkiintoista seurattavaa. Fanitan!

Skappel-neule

Skappel-neule venähti jonkinmoiseksi puoli-ikuisuusprojektiksi muiden neulomusten mennessä edelle. Nyt se on kuitenkin vihdoinkin valmis. Jei! Siitä tuli ihan sellainen kuin uskalsin toivoakin: rento, oversized ja hieno. Ja lämmin. Jos käyttää sataprosenttista alpakkavillalankaa, niin ei sen tietenkään pitäisi tulla yllätyksenä... Pakkaskausi oli ja meni (ja hyvä niin!), mutta ehtii tätä sentään ehkä vielä muutaman kerran pitää ulkona päällä ennen kuin on aika laittaa tämä neule odottamaan syksyisempiä säitä. Tai ainakin kovasti toivon, ettei tälle ole esimerkiksi juhannuksena käyttöä. 

Hihoista suunnittelin ensin tekeväni vähän vajaamittaiset, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Kastelemisella ja venyttämisellä saa näköjään ihmeitä aikaan jos mieli muuttuu ihan viime metreillä. Lopputulos on oikein sopiva.

Yhden tuunausideankin ehdin jo saada: olkasaumasta voisi tulla aika päheä jos siihen ompelisi rivin paljetteja. Harmaita, tietty. 

Alkuperäinen ohje: Maria Skappelin blogissa

Kudottu kaksinkertaisella langalla: 
Ohut mohairlanka (menekki n. 200 g) ja alpakkavillalanka (menekki n. 350 g)
Puikot: 7

Takakappale:

Luodaan 80 silmukkaa ja neulotaan 5 cm joustinneuletta (2o, 2n). Sen jälkeen neulotaan ainaoikein kunnes kappale on halutun korkuinen. Päättele. Tässä paidassa ainaoikein neulottiin 70 cm, jolloin kappaleen korkeus oli yhteensä 75cm.

Etukappale: 

Luodaan 80 silmukkaa ja neulotaan 5 cm joustinneuletta (2o, 2n). Sen jälkeen neulotaan ainaoikein niin kauan kunnes etukappaleen haluttu korkeus on 7 cm takakappaleen korkeudesta. Etukappalen voi jättää hieman takakappaletta lyhyemmäksi. Tässä paidassa etukappaleen korkeus oli yhteensä 65 cm. 

Kun etukappaleen haluttu korkeus on 7 cm takakappaleen korkeudesta, keskeltä päätellään 16 silmukkaa pääntieksi. Molemmilta puolilta päätellään sen jälkeen neljällä ensimmäisellä kerroksella yksi silmukka kaula-aukon jatkeeksi. Lopuilla 28 silmukalla kudotaan niin monta kerrosta, että 7 cm tulee täyteen. Päättele. Neulo toinen puoli ja samalla tavoin ja päättele. Näin jälkikäteen ajateltuna keskeltä olisi voinut päätellä muutaman silmukan enemmänkin ja tehdä kaula-aukosta vähän leveämmän. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Hihat: 

Luodaan 36 silmukkaa (alkuperäisen ohjeen mukaan 40 s) ja neulotaan 5 cm joustinneuletta (2o, 2n). Sen jälkeen neulotaan ainaoikein kunnes kappaleen korkeus on 15 cm. Lisätään molempiin päihin 1 s. Tämän jälkeen lisäykset tehdään aina neljän "raidan" välein ja yhteensä 7 kertaa, kunnes työssä on 50 s. Päättele ja tee toinen hiha samalla tavoin.

Viimeistely: 

Ompele yhteen olkapäät, yhdistä hihat olkapäihin ja ompele sen jälkeen hihojen alareuna ja sivusaumat. Kastele neule ja venytä se muotoonsa. Tämä paita oli vadissa likoamassa liki pari tuntia, sen jälkeen puristin suurimman osan vedestä pois, venytin paidan haluttuun mittaan ja asettelin sen pyyhkeen päälle kuivumaan vaakatasossa. Kastelun jälkeen neuleesta tuli kevyt ja pehmoinen. Pituutta se sai kymmenisen senttiä lisää, leveyttä taisi tulla saman verran.

Piilokamerafiilis

Poden laskujeni mukaan neljättä flunssaa sitten vuodenvaihteen. Tilanteeseen kyllästyneenä kävin tapaamassa työterveyslääkäriä, joka puolestaan passitti minut labran puolelle toimenpiteeseen, jonka nimeä en enää muista. Se oli pitkä ja alkoi e:llä. Tarkoituksena joka tapauksessa oli selvittää, olisiko kyseessä jotain allergiaan viittaavaa.

Päästyäni labran aulaan minua viitottiin istumaan alas. Kerroin nimeni. Sairaanhoitaja kääntyi metrin päässä istuvan kollegansa puoleen ja käytiin seuraava keskustelu:

- Hei tää on se tapaus.
- Tee sä se.
- Eiku miten se tehdään, tee sä se.

Hienoa, kylläpäs tuli luottavainen olo.

Toinen sairaanhoitaja käveli kaapille ja otti sieltä arviolta 15-senttisen ohuen, metallisen näköisen vanupuikon. Hän näytti sitä minulle ja ojensi sen tämän jälkeen kollegalleen, joka ilmoitti ottavansa "sen isomman". En edelleenkään tiennyt, mitä minulle oltiin tekemässä. Sairaanhoitaja katsoi minua päin, virnisti ja totesi, että "Se on kato niin, että toiset tykkää blondeista ja toiset bruneteista. Mää tykkään ohuista ja toi haluaa paksumpaa". Tällä välin toimenpiteen suorittava sairaanhoitaja oli hakenut tavallisen paksuisen, pitkän vanupuikon, tarttui päästäni, käänsi sen takaviistoon ja otti näytteen. Sen te jo tiesittekin, että yhdistelmänä oli nenä ja pitkä tikku, joten ei siitä sen enempää. Kollega seurasi tapahtumaa vierestä ja sanoi sitten minulle: "Olipa sulla hauska ilme". 

Ööh, ei tainnut olla ihan oppikirjaesimerkki asiakkaan kohtaamisesta. Paitsi ehkä otsikolla Ei näin. Lähdin apteekin kautta takaisin työhuoneelle ja mietin, milleköhän piilokameralle äskeinen mahtoi tallentua.

Toukokuun ensimmäisen huikopalat

Vappu on juhlittu. Tai ehkä vietetty on parempi termi, juhlittu kuulostaa melkein liian riehakkaalta. Mantalta pois päin kävellessä muisteltiin tyttöjen kanssa menneitä vappuja ja todettiin, että kyllä ei ole meininki enää ollenkaan sama kuin opiskeluaikoina. Taakse ovat jääneet ne päivät, jolloin etkoille lähdettiin vasta lakituksen jälkeen, päivän asu oli haalarit ja juhlat kestivät kolme päivää. Vielä pidempi aika on siitä kun valkolakki oli oikeasti valkoinen. Se sai nimittäin uutta väriä pintaan jo lakkiaisiltana. ;)

Ilta meni rauhallisesti hotellilla, aamu lähti käyntiin hyvällä aamiaisella ja sen jälkeisillä päikkäreillä, sitten tultiin takaisin kotiin. Brunssi tai piknik ei varsinaisesti houkuttanut heti aamupalan jälkeen, mutta iltapäivän puolella tein meille nopeasti vähän sormiruokaa. Hyvältä maistui, laitetaan nämä siis muistiin.

Ruissipsien päällä oli teelusikallinen wasabilla ja sitruunalla maustettua ranskankermaa, graavilohta ja avokadoa.

Merisuolalla ja seesaminsiemenillä maustettujen ruisnachojen päälle tuli pieni pala valkohomejuustoa ja tippa aprikoosibalsamicoa. 

Hauskaa vappua!

Jos tuntuu, että iloinen fiilis on vielä vähän hakusessa, niin käykääpä lukemassa tämä keskustelu, missä ihmetellään, että mistä saisi ostettua niitä kelluvia rusinoita simaan. Nauroin. Ääneen. Oikein hauskaa vappua teille kaikille! 

Manta päivälleen kaksi vuotta sitten.

Vappulounaalle

Työpaikan kahvipöydässä heräsi ajatus nyyttäriperiaatteella toteutetusta vappulounaasta. Tuumasta toimeen, siis. Minun kontribuutioni ovat uunista ulkona. Huomista odottelevat sipuli-raejuustopiirakka ja satsi sitruuna-lakritsimuffinsseja.

Sitruunamuffinssiresepti on Leila Lindholmin Hello cupcake -kirjasta. Käly teki näitä toissaviikonloppuna Kokkolassa ja nämä olivat niin hyviä, että piti itsekin päästä niiden leipomista kokeilemaan. Lakritsikuorruteidean pihistin Kinuskikissalta.  Tosin ajanpuutteen vuoksi vähän oikaisin ja käytin valmista lakritsikastiketta, enkä lähtenyt keittelemään seosta alusta asti itse. Patatunnuksen lisäämisen koin tietysti tässä Ässä-huumassa ihan välttämättömäksi. Sori, työkaverit! :D

Leipoessa kävi sellainen pieni lapsus, että laitoin kulhot ja vispilät tiskikoneeseen ja napsautin koneen päälle sen kummemmin miettimättä, mikä ohjelma mahtoi mennä päälle. No se pisin, tietty. Niinpä kuorrutteen teko venähti reilulla parilla tunnilla ja nyt kun lopputulos on valmis, on kuvaamiseen tarvittava valo tietenkin jo aikapäiviä sitten mennyt. Ihan kauheasti tuo ylläoleva kuva ei silti valehtele: vuoka on mustavalkoinen ja kuorrute harmaata, eli sieltä pirtsakoimmasta päästä ei tämän vappuleivonnaisen värimaailma ole. Liekö ottanut leipurista mallia...

Nyt pitää vielä pakata kassi, huomenna taidan lähteä suoraan töistä hotellille. Lähimatkailu kunniaan, ollaan siis tosiaan oikein naapurikaupungin puolella yötä. Säästytään taksijonoilta, päästään valmiiseen pöytään ja joku muu hoitaa siivouksen. Ihan parasta! Mitään sen suurempia suunnitelmia ei ole, Mantalle varmaankin mennään lakitukseen jos sää sallii. Juhlahumusta juhlahumuun tässä mennään, viime viikonlopun hippaloista  on pieni tunnelmapala tässä alla. Vappuiloa kaikille!

Tunnustuksia

Sain Kristiinalta tunnustuksen. Kiitos! Et arvaakaan, kuinka paljon tämä ilahdutti ja lämmitti mieltä, piristi juuri sopivalla hetkellä. Pelin henkeen ei ilmeisestikään kuulu, että tunnustuksen jakaisi takaisin samalle taholle, mistä sen sai. Muussa tapauksessa saisit, Kristiina, tämän paluupostissa takaisin. :)

Tunnustus lähtee eteenpäin seuraavilla säännöillä:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle bloggaajalle.

Ja se menee näille blogeille:
Sara S.
Hues of Black
Aneten aika
Sininen huvimaja

XL Elämää 

Teidän blogejanne on mukava seurata, tykkään kovasti elämänmakuisista teksteistä ja kuvista, tyylivinkeistä ja ajatuksista. Olen myös tosi ilahtunut siitä, että seurailette täällä mukana. Tuntuu vieläkin vähän hämmentävältä, että reaalimaailmassa tuntemattomat ihmiset lukevat minun höpinöitäni ja jaksavat vielä kommentoidakin niitä. Suurkiitos siitä teille, juuri tämä vuorovaikutus on bloggaamisen suola! Tähän tunnustukseen liittyi muuten myös haaste, johon vastasin jo viime kuun puolella. Vastaukset löytyvät täältä. 

Kristiina jakoi myös tämän toisen tunnustuksen kaikille blogikavereilleen ja nappasin tämänkin mukaani.

Vielä vähän pelisääntöjä:

1. Kopioi post it -lappu blogiisi.

2. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.

3. Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro siitä kommentilla. 

4. Ole iloinen tunnustuksesta ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

No niin, nyt kun säännöt on lueteltu, niitä voinee vähän kiertää. Ei viilata pilkkua täällä blogin puolella, siihen  hommaan kun on elämän muilla osa-alueilla jo ihan riittävästi tarvetta ja mahdollisuuksia. Noudatan siis Kristiinan esimerkkiä ja jaan tämän eteenpäin teille kaikille lukijoilleni. Enkä edes huijaa. I ♥ your blogs.

Mutta kun nyt tuli puhe niistä lempiblogeista, niin tässä muutamia suosikkejani. Jos ette jo olekin lukijoita, niin suosittelen kurkkaamaan näiden linkkien taa. 

Emmas designblogg
Yksinkertaista ja skandinaavista, kauniita sisustuskuvia.

Kaitaliina 

Yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seurata vuosia sitten. Ihana ja monipuolinen hyvän mielen blogi. 

Love and Olive Oil
Kauniita kuvia ja välittömän näläntunteen aiheuttavia reseptejä.

Kuinka purjehtijaksi tullaan
Norpalla on hurmaava tyyli monessakin asiassa ja erityisesti kirjoittamisessa.

Dear moments & me
 Cherryn ottamia kuvia on vain pakko ihailla.

All I Ever Wanted Is Here
Täällä käyn toisinaan tyylivarkaissa, nytkin on tästä blogista bongattu jakku päällä.

Kaikki mitä rakastin
Symppiksen Eevan tekstejä on kiva lukea. Lisäpiste satunnaisesta Turku-nostalgiasta.

Viikonlopun värit

Viime viikonlopun teemaväri oli pinkki. Ihana pikkutyttö sai kauniin nimen ja sitä juhlittiin asiaankuuluvin menoin, tilpehöörein ja kukin. Ja varsinkin herkuin.

Pieni tuliainen jätettiin myös juhlakalun pikkuiselle serkkupojalle, jota ei vielä tällä reissulla päästy tapaamaan. Ensi kerralla sitten. Nämä pienet sukat ovat niin nopeita neulottavia, että välimatkalla Espoo-Kokkola-Espoo olisi melkein ehtinyt tehdä toisenkin parin.

Ennen pippaloiden alkua ehdin tehdä pikaisen reissun Sköna Claraan ja teemaväri toistui vielä ostoksissakin. Pinkki-valkoinen villahuivi on by Malene Birgerin. Printiltään erilaisen, mutta materiaaliltaan samanlaisen harmaanmustan Malene Birgerin villahuivin hankin joululomalla ja se on ollut kaulassa sen jälkeen viikoittain, välillä ihan päivittäinkin. Luulen, että tämä uusi huivi pääsee ihan yhtä kovaan käyttöön. Pinkissä laatikossa  kannoin kotiin beige-mustan Pretty Ballerinas -parin. Valinnanvaraa olisi väreissä ollut enemmänkin, mutta ajattelin tämän väriyhdistelmän olevan monikäyttöisin.

Ballerinakausi on muuten nyt korkattu. Kadut on siivottu ja lämpöasteita riittävästi, joten en keksinyt enää yhtään riittävän hyvää syytä laittaa talvikenkiä jalkaan. Kaikkein vaaleimmilla kengillä ei vielä uskalla liikenteeseen lähteä, mutta mustissa perusbaltsuissakin tuli jo aivan mahtava kevätfiilis. Tässähän alkaa kohta jo ihan tosissaan uskoa siihenkin, että kyllä se kesäkin sieltä vielä joskus tulee. Jee! :)

Ja tulevan viikonlopun värit, ne ovat punainen, musta ja valkoinen. Jääkiekko ei varsinaisesti kuulu tämän blogin aihepiiriin, joten pidetään hehkutus lyhyenä. Ässien eilen voittama jääkiekon Suomen mestaruus tuntuu mahdollisesti jopa vielä paremmalta kuin Suomen edellinen lätkän MM-kulta. Liekö syynä sitten se, että tällaista ei ole minun elinaikanani ennen tapahtunut, vaikka liki 30 vuotta siitä on jaksanut haaveilla. Suunnilleen siitä asti kun isä vei ensimmäistä kertaa hallille katsomaan matsia. Tälläkin kaudella pääsin kertaalleen paikan päälle, oli hyvin ajoitettu tuo kevään loma. Nyt on ihan huikea fiilis, voi tätä ilon määrää! Että voi ihminen liikuttua kun katselee isoja, hikisiä äijänköriläitä tippa linssissä telkkarissa. Mut hei, nyte lavvantain mää nää ne iha liven. Tää patasydän sykkii meinaa sillo Pori toril.

Äidiltä tuli muuten eilen tällainen kuvaviesti. Aika makea tämä eilinen Satakunnan Kansan Patakunnan Kansan kansikuva, eikö?

Macarons

Tein viime viikonlopun juhliin macaroneja. Tai no, ihan yksin ei parane kunniaa ottaa. Sain nimittäin lettikampausta vastaan apua täyttämiseen miehen siskontytöltä. Joku voisi kutsua sitä lapsityövoimaksi, minä väitän sitä vaihtokaupaksi. ;)

Tämä on sellainen matalan kynnyksen macaron-resepti: leipominen onnistuu takuuvarmasti ensikertalaiseltakin ja mitään sen kummempia välineitä ei tarvita. Aineet löytyvät lähikaupasta, kauniin vaaleanpunaisen värin saa jo pelkästään sillä, että käyttää tavallisen tomusokerin sijaan sitä mansikalla maustettua versiota ja jos kaapista ei löydy pursotuspussia, voi pursottamisenkin hoitaa vaikka pakastepussilla. Marengit ovat sen verran makeita, että tykkään laittaa täytteeksi lemon curdia, sillä siitä saa vähän raikkautta ja kirpeyttä tasapainottamaan makua. Jos taas pitää makeasta täytteestä, suosittelen sekoittamaan sen maustamattomasta tuorejuustosta, valkosuklaasta ja tomusokerista.

Macarons 
(n. 50 kpl)

Ainekset
200 g tomusokeria

100 g mantelijauhetta

3 kananmunan valkuaista

4 rkl sokeria

Täyte
Lemon curdia

• Sekoita kulhossa mantelijauhe ja tomusokeri.  
• Vatkaa toisessa kulhossa sähkövatkaimella valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua ja lisää sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vaahto on valmista kun se on kiinteää ja kiiltävää, eikä se liiku kun kulhon kääntää ylösalaisin.
• Sekoita mantelijauho-tomusokeriseos valkuaisvaahdon joukkoon. 
• Taikina on sopivan paksuista kun siihen vetää lusikalla viivan, joka umpeutuu kymmenessä sekunnissa. Taikinan paksuutta voi kokeilla myös laittamalla pienen nokareen leivinpaperille, tuloksena pitäisi olla tasainen pinta. Taikinan saa tarvittaessa löystymään sekoittamalla.
• Laita taikina pursotinpussiin ja pursota halkaisijaltaan noin 2 euron kokoisia nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Tästä määrästä taikinaa tulee noin 100 nappia.
• Anna nappien levätä pellillä vähintään tunti, jotta pinta kovettuu hieman.
• Lämmitä uuni 150 asteeseen ja paista macaroneja keskitasolla noin 10 minuuttia.
• Anna jäähtyä ja irrota leivinpaperista. Levitä täytettä marenkinapin päälle ja paina päälle toinen marenkinappi.
• Säilytys ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa tai pakastimessa.

Liikuntakatsaus

Taannoisella Tukholman matkalla hotelliaamiaista söi naapuripöydässä kolmen hengen tyttöporukka. Yhteinen kieli oli englanti, itä-eurooppalaisella aksentilla. Puheenaihe oli laihuus. Siinä käytiin läpi kaikki sukulaiset, jotka ovat läskejä. Ruuat, jotka tekevät läskiksi. Johtuuko läskiys geeneistä. Kenelle kahden kilon laihdutus on tärkeintä. Miten täsmälaihdutetaan. Kuinka omenat lihottavat. Ja kaikki kasvikset, koska kyllähän niissäkin on kaloreita. Paljonko pitää treenata. 

- Mä käyn lenkillä neljä kertaa viikossa, onhan se aika vähän. 
- No on kyllä, mä käyn kuusi ja silti oon näin läski.

Huoh. Jos aamupalalla olisi ollut yhtään vähemmän porukkaa ja yksikin vapaa pöytä enemmän, oltaisiin äidin ja siskon kanssa vaihdettu pöytää ja nautittu vähän enemmän syömisistämme. Mutta koska se ei ollut mahdollista, niin istuimme paikoillamme ja saimme kuulla mm. tämän pienen tarinan motivaatiosta. Kas näin: "Mä en yhtään tykkää juoksemisesta mut sit mä niinku katon netistä laihojen tyttöjen kuvia ja yleensä jo puoli tuntia riittää. Sit mä niinku tiedän, et mäki haluun näyttää siltä ja pakotan itseni juoksemaan."

Jep, kukin tyylillään. Onneksi meikäläisellä motivaatioksi riittää jo suorituksen jälkeinen hyvä mieli. Se autuaan olon ja lämpimän suihkun yhdistelmä - se on ihan parasta.

kuva

Maanantai: Flunssassa. Ei merkintää.

Tiistai: Curling 2 tuntia (lajikokeilu, ei mikään hikitreeni)

Keskiviikko: Yhä vain tukkoinen olo, ei asiaa jumppaan.

Torstai: Parempi olo, ei siltikään vielä asiaa jumppaan.

Perjantai: Töissä ja autossa matkalla pohjoiseen. Siinä ne valveillaolotunnit sitten menivätkin.

Lauantai: Ihan muiden asioiden aika. Ei merkintää. 

Sunnuntai: Kotimatkalla. Se siitä päivästä.

Yhteenveto: Ihan kökkö saldo. Tästä voi vain parantaa. Uusi viikko on uusi mahdollisuus.