Joulukalenteri 2012

DIY-joulukalenterin oli tarkoitus olla osittain neulottu, mutta sitten iski aikapula. Tajusin, että oli jo marraskuun loppu ja puikkohommissa olin tullut priorisoineeksi lahjatekeleitä sillä seurauksella, ettei joulukuun alkuun mennessä olisi enää millään ehtinyt toteuttaa alkuperäistä suunnitelmaa. Siispä improvisoin meille kalenterin sunnuntaina niistä tarvikkeista, mitä kotoa sattui löytymään. Päivän myöhässä, mutta int e de så nokonuuka.

Vuoden 2012 joulukalenteri näyttää siis tältä.

Ja näin se toteutettiin: 

Otetaan noin 2-metrinen pätkä narua. Solmitaan toiseen päähän lenksu ja toiseen päähän joku paino, tässä tapauksessa puinen joulupallo. 

Sitten tarvitaan puisia pyykkipoikia, mielellään 24 kappaletta. Meidän taloudestamme niitä löytyi vain 20, joten avuksi otettiin neljä pientä paperitähteä, jotka päätyivät meille tukholmalaisesta alekorista vuosi tai kaksi sitten. Periaatteessa mikä tahansa muukin joulukoriste sopii tähän tarkoitukseen. Pyykkipojat stailattiin washiteipillä ja napsuteltiin naruun kiinni. Paperitähdet sijoitettiin sopiviin väleihin ja niihin laitettiin päivämäärät washiteipillä ja mustalla tussilla.

Tässä kohtaa koko komeus laitettiin roikkumaan naulasta eteisen seinälle ja päälle iskettiin sopivan kokoinen kranssi.

Sitten leikeltiin valmiista korttipohjista noin 2 cm suikaleita, yhteensä 24 kappaletta. Jaettiin suikaleet puolisoiden kesken tasan ja päätettiin, kummalla on parilliset ja kummalla parittomat päivät. Kirjoiteltiin puolisolle viestejä ja lupauksia, numeroitiin laput mustalla tussilla ja napsuteltiin ne pyykkipoikiin kiinni. Voilà, hyvän mielen joulukalenteri oli valmis! 

Tai no, melkein valmis: tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat, että pyykkipoikiin on nipsaistu kiinni vain parillisia numeroita. Siihen on ihan pätevä syy. On nimittäin niin, että minä toinen meistä on kurkkija. Siksi parittomien päivien laput ilmestyvät paikoilleen vasta seuraavaa aamua edeltävänä iltana. ;)

"Mutta entäs ne karkit?", siellä tietenkin kysellään. No, kyllähän siihenkin ratkaisu löydettiin. Oli pakko. Joulukuun aamut eivät vain yksinkertaisesti ala ilman päivittäistä suklaa-annosta. Lähikaupasta haettiin askit Juliaa ja Pätkistä ja sisällöt kippastiin joulusukkaan, joka löytyy kalenterin välittömästä läheisyydestä. Että saa sitten mussuttaa herkkuja samalla kun lukee sitä herttaista viestiä paremmalta puoliskoltaan. Ei huono yhdistelmä, jos minulta kysytään. Tätä voisi melkein kutsua win-win -tilanteeksi. 

Puikoilla juuri nyt

Hei arvatkaa, mitä mulla on nyt puikoilla? Jep, tekeillä näyttäisivät olevan tennissukat. Vanhaa, kunnon kasarimeininkiä! No ei vaineskaan. Näette sitten joulun jälkeen, mitä näistä tuli.

Rakas joulupukki...

Olen ollut tänä vuonna tosi kiltti, ihku ja huomaavainen [plus kymmenkunta muuta mairittelevaa adjektiivia]. Joten, rakas joulupukki (ja arvoisa lähipiiri), tässä alla muutama vinkki siitä, millä mielelläni tulisin lahjotuksi.

Jos siis ette tuo maailmanrauhaa.

Ja jos ei lasketa sitä kaikkein hartainta toivetta, että saa nukkua pitkään, ottaa iisisti ja nauttia hyvästä seurasta, ruuasta ja juomasta - ja joku muu täyttää tiskikoneen.

Efva Attlingin hopeakorut (Twosome tai AVO-sarjaa, jos saa täsmentää); Mulberryn ruutuhuivi (mielellään harmaana); harmaat, pitkävartiset lapaset (onko äiskän puikoilla vielä tilaa?); kirjoja; hyvää suklaata (tai muita herkkuja, olkoon se sitten syötävää tai juotavaa); poskipuna; mitä tahansa ihkua itse tehtyä (kuten sitä huippuhyvää espressosinappia, mitä viime vuonna sain, *vinkvink, A*).

Bubbling under: niskahierontaa, kaveri lenkille ja/tai jumppasalille, ikkunanpesijä, päivä Lenny Kravitzin seurassa, maailmanympärimatka (ja parin kuukauden ylimääräinen loma), tukiopetusta järkkärin ja kuvankäsittelyohjelman käyttöön.

Pienet sämpylät, pienet sämpylät, ne lystikkäitä on

Kokeilin sämpyläjauhopussin kyljessä ollutta reseptiä ensimmäistä kertaa ja korkkasin samalla uuden yleiskoneen. Kaikki ei mennyt ihan niinku Strömsössä ja taikina ei noussut juuri lainkaan. Pienestä koosta huolimatta maku oli sentään onneksi ihan kohdillaan. Ja kotona leivottu on aina kotona leivottu. Mutta hei, oisko jollakulla vinkata joku oikein hyvä sämpyläresepti?

Helppo suklaakakku

Entinen työkaveri tarjosi jokunen vuosi sitten superhelppoa suklaakakkua. Se oli niin hyvää, että piti tietenkin saada resepti. Sainkin. Ja leivoin kakkua monta kertaa. Osui ja upposi, takuuvarmasti, ihan aina. Nyt vain on tainnut päästä käymään niin, että jonkun leivontakerran päätteeksi se aanelkku, jolle ohje oli kopsattu, on päätynyt keräyspaperikassiin ja sieltä ties minne. Auts! 

Googletin suklaakakun, superhelpon suklaakakun, helpon suklaakakun ja mutakakun. Luin reseptejä. Koitin kaivella valokuvamuistin perukoilta snapshottia alkuperäisreseptistä. Pikkuhiljaa muisti palaili. Luullakseni. Sovelsin ja sävelsin ja valmista tuli. Eikä tullut paha kakku, tuli ihan okei kakku, joka katosi parempiin suihin työpaikan kahvihuoneessa.

Toisen kakun pyöräytin nyt viikonlopun vieraille, himpun verran muokatulla reseptillä. Hyvää tuli. Laitetaan siis resepti talteen niitä hetkiä varten kun pitäisi nopeasti saada jotakin hyvää tarjottavaa ja tehokasta peliaikaa on käytettävissä puolisen tuntia. Ainekset ovat sellaiset, että niitä on käytännössä aina kaapissa ja valmistusvaihe on parissa minuutissa hoidettu. Sinä aikana kun kakku on uunissa, ehtiikin sitten vielä vaikka huitaista pikasiivouksen.

Helppo suklaakakku

3 dl sokeria

4 rkl tummaa kaakaojauhetta

2.5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

150 g voita (tai margariinia)

2 munaa 

1.5 dl maitoa (tai kahvia)

Laita uuni lämpenemään 170-asteiseksi. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon voisula, kananmunat ja maito (/kahvi). Sekoita taikina tasaikseksi. Kaada vuokaan ja laita uuniin. Paista noin 30-35 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä pehmeäksi. 

Anna kakun jäähtyä, ripottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Sinne jäi risut ja männynkävyt...

Hyvin suunnitellusta ei tullut tällä kerralla lainkaan tehtyä. Käsittämätöntä, että kuulun nähtävästi niihin ihmisiin, joihin viitataan Talvi yllätti suomalaiset -lööpeillä! Mutta eihän sitä voinut tiistaina tietää, ettei perjantaina todellakaan kannata tulla minkään metsän kautta töistä kotiin kun silloin on se lumimyräkkä. (Paitsi jos olisi lukenut, tsekannut tai edes kuunnellut säätiedotuksia). No, ei auta. Sinne jäi risut ja männynkävyt.

Jos tämä lumi ei ole pysyvää, niin otetaan uusi yritys. Siihen asti mennään muilla eväillä. Startataan uudella valosarjalla, kynttilöillä ja jouluradiolla. Sammutetaan muut valot ja hörpitään glögiä sohvannurkassa villasukat jalassa viltin alla. Ja jatketaan jouluhommailua fiilispohjalta tuonnempana.

Se aika vuodesta

Kyllä se nyt vaan on käynnissä, juhlakausi. 

Virallinen startti oli viime viikolla. Keskiviikkona vietettiin perheyksikön pikkujouluja. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että käytiin miehen kanssa ulkona syömässä. Mutta ovathan nekin pikkujoulut jos niitä keksii siksi nimittää. Perjantaina olivat vuorossa työpaikan pikkujoulut ja lauantaina kaverin tuparit.

Tällä viikolla juhlitaan pikkujouluja oman alan ihmisten kesken. Sen jälkeen glögeillään meidän ompeluseuran (tai tuttavallisemmin mummokerhon) porukalla. Jonkin sortin pikkujoulukokoontumisen viettänee myös skumppakerho. Eikö ole muuten hyvä, että ihminen on aktiivinen kerhotoiminnassa? Olkoonkin, että aktiviteettina on skumpan juominen... No, ehkä se sukan kutominen toisessa kerhossa sitten hiukan kompensoi (vaikka kyllä silläkin porukalla osataan skumppaa juoda, toim.huom.).

Summa summarum: laisinkaan ei tullut liioiteltua vaateostosten kanssa pikkujoulukauden kynnyksellä. :)

Entten, tentten...

Työpaikan pikkujoulut ovat huomenna. En ehdi virka-ajan ja hippaloiden välillä käymään kotona, joten yritän keksiä asun, jonka saa siirrettyä toimistovaihteesta ilta-lookin puolelle jokseenkin näppärästi asusteilla. Ja meikillä. Ja kampauksella. Vaatebingon pelinappulat ovat tässä alla. Alaosa on sentään jo selvillä. Vielä pitäisi valita yläosa ja korut. Entten, tentten, teelika-mentten. 

Housut: Lindex (ihan suosikit!)

Kengät: Clarks

Paidat (ylhäällä keskellä): Seppälä, Vila, Tiger of Sweden
(ylhäällä oikealla) Selected Femme, Day Birger et Mikkelsen, Munthe plus Simonsen

Korut (vasemmalta oikealle): Edblad, Efva Attling, Ibero

Tämä on tietenkin vasta tämän pelin ensimmäinen erä, vielä on pikkujoulukautta jäljellä... Laittautumisesta se hupi kuitenkin alkaa. Ja sen jälkeen voi keskittyä olennaiseen. Iloa ja valoa juhlakauteen!

Kuva: Pinterest

Tyhjän korttipohjan kutsu

Teippitarhan lähetys saapui. Korttipohjat ja tussit olivatkin jo rivissä odottamassa. Periaatteessa kaikki olisi siis valmista joulukorttitalkoita varten. Ja ihan en sitten malttanutkaan antaa matskujen olla. Tyhjän korttipohjan kutsu kävi ylivoimaiseksi. 

Sisäinen taiteilijani otti hyvin pieneksi hetkeksi vallan. Taustatiedoksi paljastan, että kuvataidepainotteisessa lukiossa kävin tasan tarkkaan vain ja ainoastaan sen yhden pakollisen kuviksen kurssin ja sain siitä seiskan.  Ainoan laatuaan. Harmitti niin vietävästi, että teki mieli pyytää numeron sijaan pelkkää suoritusmerkintää todistukseen. Lukuaineiden keskiarvo kun huiteli aikalailla ysin ja kympin puolivälissä. Kuriositeettina mainittakoon, että viereisen pulpetin pojasta tuli sittemmin vuoden nuori taiteilija. Niihin töihin omia suttujaan verratessa kävi aika nopeasti ilmi, ettei kyseessä tosiaankaan ollut meikäläisen ala. 

Tässä männä syksynä  taas töissä viestinnästä erikseen ilmoitettiin, että "ei sit tartte alkaa kreaa" kun pyydettiin sisältöehdotuksia markkinointimateriaaleihin. Jep, jep. Tosin pelkkä piirustustaitojen puute ei mielestäni ole yhtä kuin olematon visuaalinen silmä. Meinasin kirjoittaa tähän, että väittäisin ymmärtäväni jotakin esimerkiksi värien yhdistämisestä, mutta sitten kuulin pään sisäisen kommenttiäänen muistuttavan, että jos nyt ajattelin vaikkapa sisustusta, niin olen yhdistänyt vain erilaisia ruskeita ja vaatekaapin puolella leikitellään lähinnä harmaan eri sävyillä. Villiä menoa, kerta kaikkiaan.

Mutta nyt visio oli vahva ja toteutushalu kova. Ajatuksissa siinsi sellainen graafinen, yksinkertainen ja mustavalkoinen joulupallokuva. Ja toteutus on, noh, tässä. Taidot eivät ihan riitä sille tasolle, mihin saakka noin niinku esteettisesti näen. Mies lohdutti, että "kyllä nuo hei ihan joulupalloiksi tunnistaa". Minä taas funtsin, että onneksi nauru pidentää ikää. Ladies and gentlemen, let me present to you: JOULUPALLOKUVAELMA. 

Ja ei, en aio lähettää maailmalle ensimmäistäkään piirrettyä joulukorttia. Signeerattu versio matkaa tuota pikaa paperinkeräykseen. Mutta tulipa leikittyä. Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.

Päivän mietelause

Jaa mistäkö tällainen tuli mieleen? No varmaankin siitä, että kello on 11 ja parin tunnin päästä tulee vieraita. Siivous on vaiheessa, ruuanlaitto aloittamatta ja leivonnan osalta en ole vielä edes päättänyt, että mitä tekisin. Emäntä on yöpaidassa ja isäntä krapulassa. Mutta ei se mitään. Parissa tunnissa onneksi ehtii ihmeitä. Lykätä paistin ja juurekset uuniin. Imuroida ja pyyhkiä pölyt. Käydä suihkussa ja meikata itsensä ihmisen näköiseksi. Loihtia jonkun kivan jälkkärin. Kattaa pöydän. Sen jälkeen rauhoittua ja ottaa vieraat vastaan. Ja olla niin kuin tätä pientä kaaoksen hetkeä ei olisi koskaan ollutkaan. 

Keskitytään hetkeen ja ollaan murehtimatta turhia. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!