Autonmyyntisanasto

Rekisteriotteen tekninen osa 

Paperi, joka kuuluu pitää autossa mukana ja jollainen on jokaiselta katsastusvuodelta autopaperipinossa siististi säilytettynä.

Luovari 

Rekisteriotteen ilmoitusosa. Tarvitaan kun auto myydään eteenpäin. Siis huomenna.

Rekisteriotteen ilmoitusosa 

Paperi, jota etsitään kiivaasti lähes koko ilta. Luovutaan toivosta. Jatketaan etsimistä. Lipsautetaan ruma sana. Käännetään kaikki kotoa löytyvät paperipinot ylösalaisin. Muistetaan, että ai niin, silloin auton ostamisen aikoihin meillä oli kotikansio, jossa pidettiin kaikki kodin tärkeät paperit. Otetaan kotikansio esiin sen omalta paikalta kirjahyllystä ja katsotaan aakkosista kohta A ja AUTO. Ding-ding-ding-ding-ding. Bingo! Sehän oli juuri siellä missä sen pitikin olla. Kannatti heittää hukkaan muutama tunti elämästä sitä etsiessä. Päivitetään kotikansion asiakirjasisältö ja laitetaan se takaisin paikalleen kirjahyllyyn.

Ostaja 

Miehen veli. Siis lankomies. Huh! Ensikertalaisen ei tarvitse pelätä ja jännittää kämmäämistä kun saa harjoitella kaupantekoa perhepiirissä.

Myyntihinta 

Säilytetään tilillä uuden auton ostohetkeen saakka. Ei tuhlata lentokentän Mulberry-liikkeessä. 

Mantra

Ei tuhlata lentokentän Mulberry-liikkeessä.

Standardipörriäinen

Minkäköhän takia jokaisella bussimatkalla on nyt loppukesän ja alkusyksyn aikana surrannut vähintään yksi tokkurainen ampiainen tai joku muu epämiellyttävä pörriäinen? Ärsyttävää.

Terkuin nimim. Montako kertaa kehtaa vaihtaa paikkaa suhteellisen tyhjässä bussissa?

Ei mulla muuta. Moikka!

And the Best E-mail of the Day Award goes to...

Aloittaessani blogin pitämisen päätin, että tänne ei tuoda työasioita. Ajattelin, että epäsuorasti niitä voidaan ehkä sivuta, tyyliin Vaatekriisi konferenssimatkan kynnyksellä tai Reseptipaljastus! Kahvihuoneen klassikkojen salat julki. Note to self: lopeta se lööppien lukeminen. No, nyt kuitenkin lipsun hiukan periaatteestani. Tänä aamuna työsähköpostissa odotti nimittäin viesti, jonka parhaat pari riviä ovat tässä:

... We have the special Academy Room reserved for us inside the [Guinness] STOREHOUSE where we will enjoy good company and free Guinness and free food...

Tervetuloa, ensi viikon työmatka Irlantiin! Ehkä tuollaisen verkostoitumisillan jälkeen pääsee jo konffahuumaan niin sisälle, ettei muista enää edes jännittää loppuviikolla häämöttävää omaa esitystä. Ei vaan, ei siinä omassa esityksessä periaatteessa mitään jännitettävää ole. Toivottavasti ei ole niissä sen jälkeisissä mahdollisissa kysymyksissäkään... Ja nyt mietitään taas jo sellaisia asioita, millä ei pitänyt olla blogin kanssa mitään tekemistä. Päätämme siis lähetyksen täältä tähän. Paitsi yksi kuva on vielä jaettava. Tällainen kirja nimittäin ilmestyi työpaikan kahvihuoneeseen. Millaisiakohan johtopäätöksiä tästä pitäisi vetää?

Otteita viikonlopusta

Takana on rento ja mukava viikonloppu Turun seudulla. Miehen kanssa käytiin lauantaina Cafe Aulan jazzbrunssilla. Sitä voi kyllä suositella lämpimästi: kiva fiilis, DJ:t soittamassa hyvää musiikkia ja ruuan suhteen hinta-laatusuhde on todella kohdillaan. Tämä otetaan varmasti uusiksi! Pikkusiskon kanssa vietettiin sysse-laatuaikaa, katsottiin pari leffaa ja ehdittiin vähän ostoksillekin. Lisäksi kokeiltiin lettikampauksia Naantalin tyttöjen kanssa, kuultiin ekaluokkalaisten koulutarinoita, naurettiin salaa ihanan pikkusheriffin itse tehdylle asuvalinnalle ja jutuille siitä, miten karkkilaatu vaikuttaa hammaspeikon kokoon. Juotiin monta hyvää kuppia kahvia, istuttiin kiireettömästi iltaa ja nautittiin hyvästä seurasta. Kiitokset vieraanvaraisuudesta kaikkiin kyläpaikkoihin - teitä oli ilo tavata!

TGIF

Työviikko on selätetty, samoin flunssa. Jei! Seuraavaksi suunta kohti Turkua ja leppoisaa viikonloppua. Ohjelmassa on hengailua sisarusten poppoiden ja ystävien kanssa, brunssia, klubia ja ihan vain oleilua. Aika huippua. 

Edit. Sysse hei, cookiet ois kiva ylläri! :P

Kuume, kuume ja kuume

Olin tällä viikolla pari päivää kotona sairastamassa. Päivän asu oli mallia aamutakki ja villasukat. Liikuntasuorituksesta kävi se kun siirtyi välillä sängystä sohvalle ja jonkun ajan kuluttua taas vaihtelun vuoksi takaisin. Ajan sain kulumaan roikkumalla Pinterestissä. 

Hyvä puoli on se, että My style -kansioon on nyt pinnattu sellaisia asuja, joiden pohjalta voi pakata laukun viikon päässä häämöttävälle työreissulle. Siis sitten viikon päästä, viimeisenä iltana ja vähän kiireessä, tietenkin. Kuka sitä nyt ajoissa...

Huono puoli on se, että Places I'd like to go -kansioon pinnatut kuvat herättivät välittömän matkakuumeen. Lomamatkakuumeen. Jiihaa. Aiemmin päivällä tekemäni aikataulusuunnitelman mukaan sillä tulevalla kuuden päivän työreissulla kun näyttäisi olevan omaa aikaa ruhtinaalliset yksi aamu ja yksi ilta. Että ihan ei sillä pääse sitä matkakuumetta kuittaamaan. 

 

Eikä tietenkään kahta ilman kolmatta. Päällä on myös kohtalainen autokuume. Oi voi. 

No mutta, pääasia on se, että se ensimmäinen kuume on nyt selätetty eikä äänikään ole enää kovin nasaali. Jee! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Sitten vain etsimään lääkkeitä jäljellä oleviin kuumeisiin.

Meinasin muuten kirjoittaa pinnaamisesta jo sairasloman aikana, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että siitä voi saada vähän väärän mielikuvan. Olin nimittäin ihan oikeasti sairas, en pinnannut töistä. ;)

Kaikki kuvat: Pinterest

Äyriäisviikko

Lauantai-iltana flunssa eteni makuaistin menettämisen vaiheeseen. Onneksi niin kävi vasta rapujen jälkeen. Jälkkärillä ei tällä kertaa ollut niin väliäkään. Se oli nimittäin minun nakkini näiden pippaloiden järjestämisen suhteen ja olin ehtinyt maistella ihan tarpeeksi jo valmistusvaiheessa. Ja muutenkin, omista tekeleistä tuntuu aina löytyvän jotain, mikä voisi olla ihan pikkuisen paremmin tai vähintäänkin erilailla tehty kun taas muiden tekemistä ruuista ja herkuista sitä vaan yleensä nauttii sen enempiä miettimättä ja kyseenalaistamatta. Rivien välistä taisi juuri käydä ilmi, että minusta ei tulisi hyvää ravintolakriitikkoa. Ottaisin aina vain kaiken tarjotun ilomielin vastaan ja olisin kiitollinen. Vaaka ei.

Jos viime viikko päättyikin kipuillen ja Strepsilsin maku suussa, niin lauantaihin asti kaikki sujui erittäin makoisasti. Aamupalalla herkuteltiin mm. näillä aineksilla:

Keskiviikkona töiden jälkeen alkoi tehdä ihan hirveästi mieli sushia. Niinpä hain kotimatkalla aineet kaupasta ja pyöräytin muutaman rullan. Osa päätyi samantien iltapalaksi ja osa säästyi seuraavan päivän lounaaksi.

Arvio rulliin tarvittavien täytteiden määrästä tuppaa usein osumaan yläkanttiin. Niin tälläkin kertaa. Loput jokiravunpyrstöt ja kylmäsavulohet päätyivät kesäkurpitsan kanssa pastakastikkeeseen. Torstai-illan pikaruoka saattaa näyttää vähän mössöltä (tiedetään, se valokuvauskurssi on edelleen käymättä ja äidiltä lainassa oleva järkkäri kerää pölyä olohuoneen nurkassa), mutta voin vakuuttaa, ettei se ollut lainkaan hassumpaa.

Perjantaina kollegat ilmoittivat lähtevänsä sushilounaalle ja kysyivät, lähdenkö mukaan. No tottakai lähdin. En ole vaikeasti ylipuhuttavaa sorttia, varsinkaan kun kyse on sushista. Illalla vuorossa olivat viikonlopun ensimmäiset rapujuhlat. Ruoka oli hyvää, samoin seura. Mitä muuta sitä voisi ihminen toivoa. Paitsi kivutonta kurkkua. Muistin sen viimeistään siinä vaiheessa kun porukan suomenkielisenä vedin malliksi pari snapsilaulua omalla äidinkielelläni. Sen jälkeen tosin taisi se toinen kotimainenkin luistaa taas paremmin. ;)

Lauantain rapujuhlia vietettiin meidän oman tyttökerhon kesken. Hauskaa oli. Naurettiin niin, että vesi valui silmistä. Onnea on ystävien kanssa vietetyt hienot hetket. Värdinnalle kiitos!

Strax lite gladare

 

Perjantaikröhinä

Kuva: Pinterest

Niinpä. Mutta mikä siinä on, että aina kun kuntoiluinspiraatio iskee kaikkein kovimmin, meinaa iskeä myös flunssa. Kurkku on kuin hiekkapaperin jäljiltä. Viikonlopun ohjelmassa olisi myös kahdet rapujuhlat. Niinpä niin, se siitä lenkkeilystä, vaikka olisi terveenäkin... Koitan pysyä kuosissa Bafucinin ja Panadol Hotin avulla. Laulamiset pitänee kuitenkin jättää suosiolla muille. Muut saattavat tosin olla siitä vain mielissään. Tai ehkä jopa kiitollisia. :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!  

(Laskurin mukaan täällä kyllä käy lukijoita, vaikka kommentoijat voikin laskea yhden käden sormilla. Joka tapauksessa siis oletan, että tervehdys tavoittaa edes pari tyyppiä.) 

Smör

Jos olette Turussa ja halajatte hyvään ravintolaan, suosittelen lämpimästi hakeutumista Smöriin. Siellä on maukas ja hyvä ruoka, yksinkertaisen kaunis sisustus ja mukava tunnelma. Toisin sanoen kaikki palaset ovat kohdillaan! Espoolaisnäkövinkkelistä katsottuna paikan ainoa miinus on sijainti, siis se Turku. Turussa taas sijainti on mitä mainion. Jokiranta. ♥

Alla on muutama kuva eräältä kuluneen kesän hellepäivän illalta. Samana iltana toteutui myös antamani lupaus kulttuurin harrastamisesta. Kävimme nimittäin katsomassa Linnateatterin kesäteatteriesityksen Mielensäpahoittaja. Näytelmä näkyy jatkavan ohjelmistossa vielä nyt syksylläkin. Jos on lukenut Tuomas Kyrön kirjan, ei sisältö välttämättä pääse yllättämään, mutta roolisuoritus ja lavastus olivat hienot. Sitäkin voin siis suositella.

Alkuruokana oli parsakeittoa kampasimpukkajäätelöllä ja cavavaahdolla.

Seuralainen otti alkuruuaksi tartaria.

Pääruuaksi valittiin karitsaa.

Jälkkäri suli suussa. Oijoi.

Taidetta takapihalla.

Jokiranta.

2 x viikonloppu

Kaksi perättäistä viikonloppua ja kaksi täysin erilaista maailmaa. Ensin Flow-meininkiä Suvilahdessa ja sen jälkeen viikkonloppu mökillä. Matka kulki stadin sydämestä ja kaupunkilaisten nuorten aikuisten festareilta työviikon kautta niin landelle, ettei se ole edes landea, vaan ihan puhtaasti maaseutua.

Edellisviikonloppuna kävin tosiaan elämäni ensimmäistä kertaa Flow-festivaaleilla. Muuten ei ehkä olisi tullut lähdettyä, mutta kun kolmen päivän ilmaislippu kiikutettiin ihan kotiovelle saakka, niin pitihän sitä nyt mennä katsomaan, että mistä oikein on kysymys. Pienimuotoinen paniikki meinasi iskeä kun koitin miettiä, että mitä sinne laittaisi päälle. Festarialueelle piti suunnata suoraan töistä, joten oli keksittävä outfit, joka sopii sekä toimistoon että illan rientoihin. Sisäinen hipsterini loistaa lähinnä poissaolollaan, joten päätin noudattaa ystävä- ja tuttavapiirien taidealan ihmisiltä opittua helppoa jippoa: kannattaa suosia hyvin leikattuja vaatteita ja musta näyttää aina hyvältä. Niksi toimi tälläkin kertaa. Tosin alueella oli niin monenlaista kulkijaa, että joukkoon olisi sopeutunut hyvin lähes minkälaisessa vaatetuksessa tahansa.

Rento ilmapiiri ja kekseliäästi toteutettu festarialue tekivät myönteisen vaikutuksen. Alue oli saatu näyttämään hyvältä wastelands-teemalla ja hengailupaikkoja oli riittävästi. Olisin ihan hyvin vain voinut istua paikallani ja tuijottaa urbaania designia ja ohi kulkevia ihmisiä. Tuntui, kuin olisi seurannut Hel Looksin livelähetystä. Hitsi, kun kehtaisi kuvata ihmisiä rohkeammin! Siellä oli niin cooleja hipstereitä ja varmaan kaikki hipsteriyden alalajitkin edustettuina. Eikä tämä nyt ole mikään sarkastinen toteamus vaan ihan aidosti ja oikeasti oli kiva katsella asuja ja tyylejä kun jengi oli selvästi kiinnittänyt paljon huomiota ulkonäköönsä ja olemukseensa. Pinnalla näyttäisivät olevan ainakin kangaskassit, suurisankaiset silmälasit, 80-lukuisuus ja ruutupaidat, miehillä sivuilta lyhyet ja päältä pidemmät hiukset, viikset ja Jacques Cousteau -tyyppinen pipo ja naisilla kirkkaanpunainen huulipuna (mitä kirkkaampi, sen parempi) ja Pikku Myy -nuttura. Hehe, varsinainen trendiasiantuntijalausunto.

Ensi vuonna voisi mennä uudestaan. Ja vaikka vähän maksaakin siitä. Kaiken tämän tyyliin ja muotoiluun keskittyneen höpöttelyn lomassa unohtui nimittäin näemmä mainita, että siellä oli myös hyvää musiikkia.

Jukka Poika ja Miike Snow

Loppukevennys katsottiin livenä.

Viime viikonloppuna puolestaan ei kuunneltu erityisen hyvää musiikkia. Ei, sillä viime viikonloppuna noudatettiin perinteitä. Mökkiperinteitä. Yksi vahvimmista mökkiperinteistä on se, että radio on aina päällä ja kanava on Radio Suomi. Eikä sitä vaihdeta. Kyllä me sitä siskon kanssa teinivuosina yritettiin, mutta harvoja ja lyhyitä olivat ne riemunhetket kun mökin tuvassa ehti pauhata Radio Mafia. Nyt me "nuorisossakin" jo kuunnellaan mukisematta Radio Suomea. Eikä siihen edes tarvittu kuin lähes kolmekymmentä vuotta siedätyshoitoa! ;)

Mökillä olo ei kyllä varsinaisesti ollut tällä kertaa mitään pelkkää oleilua vaan pikemminkin hommailua. Enimmäkseen puuhommia ja marjastusta. Mukaan pääkaupunkiseudulle lähti isot ämpärilliset viinimarjoja, karviaisia ja vadelmia. Marjapuskissa seisominen sai allekirjoittaneen ihan repimään pelihousunsa - kirjaimellisesti. Tämän jälkeen muistamme sitten kaikki sen, että Zetorissa on melkoisen terävä rappunen ja jos kyykistyy nopsakalla liikkeellä traktorin viereisen marjapensaan juurelle, voi samalla vaivalla saada ylimääräisen tuuletusaukon ja komian raapaleen takapuoleensa. Mutta jos ajattelee positiivisesti (niinhän minä aina!), niin nyt ilmaantui syy luopua taas yhdestä vaatekappaleesta. Hiphei, näin se vaatehuoneprojekti pikkuhiljaa hoitaa itse itsensä.

Mutta ettei nyt menisi vallan ikäväksi tämä pieni tarina mökkiviikonlopusta, niin täytyy tietenkin tunnustaa, että ei me pelkästään hommia tehty, vaan ehdittiin me pitää hauskaakin. Syötiin, juotiin, saunottiin, leikittiin pikkusiskon kanssa kameroilla ja otettiin hassuja kuvia (ei julkaisukelpoisia), naurettiin ja pelattiin virallista mökkipeliä, Yatzya. Kaikki muut sai yatzyn paitsi minä. Sen pituinen se.