21. huhtikuuta 2013

Liikuntakatsaus

Taannoisella Tukholman matkalla hotelliaamiaista söi naapuripöydässä kolmen hengen tyttöporukka. Yhteinen kieli oli englanti, itä-eurooppalaisella aksentilla. Puheenaihe oli laihuus. Siinä käytiin läpi kaikki sukulaiset, jotka ovat läskejä. Ruuat, jotka tekevät läskiksi. Johtuuko läskiys geeneistä. Kenelle kahden kilon laihdutus on tärkeintä. Miten täsmälaihdutetaan. Kuinka omenat lihottavat. Ja kaikki kasvikset, koska kyllähän niissäkin on kaloreita. Paljonko pitää treenata. 

- Mä käyn lenkillä neljä kertaa viikossa, onhan se aika vähän. 
- No on kyllä, mä käyn kuusi ja silti oon näin läski.

Huoh. Jos aamupalalla olisi ollut yhtään vähemmän porukkaa ja yksikin vapaa pöytä enemmän, oltaisiin äidin ja siskon kanssa vaihdettu pöytää ja nautittu vähän enemmän syömisistämme. Mutta koska se ei ollut mahdollista, niin istuimme paikoillamme ja saimme kuulla mm. tämän pienen tarinan motivaatiosta. Kas näin: "Mä en yhtään tykkää juoksemisesta mut sit mä niinku katon netistä laihojen tyttöjen kuvia ja yleensä jo puoli tuntia riittää. Sit mä niinku tiedän, et mäki haluun näyttää siltä ja pakotan itseni juoksemaan."

Jep, kukin tyylillään. Onneksi meikäläisellä motivaatioksi riittää jo suorituksen jälkeinen hyvä mieli. Se autuaan olon ja lämpimän suihkun yhdistelmä - se on ihan parasta.


Maanantai: Flunssassa. Ei merkintää.
Tiistai: Curling 2 tuntia (lajikokeilu, ei mikään hikitreeni)
Keskiviikko: Yhä vain tukkoinen olo, ei asiaa jumppaan.
Torstai: Parempi olo, ei siltikään vielä asiaa jumppaan.
Perjantai: Töissä ja autossa matkalla pohjoiseen. Siinä ne valveillaolotunnit sitten menivätkin.
Lauantai: Ihan muiden asioiden aika. Ei merkintää. 
Sunnuntai: Kotimatkalla. Se siitä päivästä.

Yhteenveto: Ihan kökkö saldo. Tästä voi vain parantaa. Uusi viikko on uusi mahdollisuus.

2 kommenttia:

  1. Liikkumisne täytyisi olla iloista puuhaa, eikä sen takia liikkua kun vaan täytyy liikkua ja olla kuin muut. Mutta elämä opettaa, minäkin olin joskus noin naiivi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toivottavasti elämä opettaa. Tai ainakin vuodet toisivat lisää viisautta ja itsevarmuutta. Sääli kuunnella kun nuoret, kauniit, pitkät ja hoikat pimut puhuvat vioista, joita heillä ei oikeasti edes ole.

      Poista