Vaihtoehtoja DIY-joulukalenteriksi

Kidult tässä, terve. Joulu ei oikein meinaa tulla tälle kolkytplussalle ilman kalenteria. Kaupan joulukalenteista paras on Halvan salmiakkikalenteri, mutta kun se on niin sysiruma. Muissa kalentereissa vikana tuppaavat olemaan sekä sisältö että ulkonäkö. Siksipä haaveilenkin sellaisesta kivasta kalenterista, johon voisi sujauttaa täytteet itse. Niitäkin varmasti löytäisi kaupasta, mutta valmiiden metsästystä mukavampaa on etsiä DIY-vaihtoehtoja internetin ihmeellisestä maailmasta. Tässä kooste tämän päivän Pinterest-löydöksistä. 

Mustavalkoista ja graafista. Ei ehkä erityisen jouluista, mutta uppoaa meikäläiseen.

Aika raikas meininki. En vaan heti keksi, mitä purkkeja tähän voisi käyttää.

Hyvä uusiokäyttömalli Ikean asustehenkarille! Ornamentit voisi korvata joillakin pikkupussukoilla, joihin laittaa täytettä.

Ihanan rauhallinen. Tosin olisiko se sitä enää sitten kun koristeet on korvattu karkilla? 

Tähän pyykkipoikakalenteriin löytyy tarkempi ohje täältä. Toteutus on oikeastaan aika simppeli ja maalailunkin voisi melkein korvata teippailulla, vaikka tuo käsin maalaamisen jälki tavallaan ihan sympaattista onkin.

Loppuun tunnustettakoon, että oma kalenteri on jo tekeillä. Kerron aiheesta lisää sitten kun on valmista. Nyt kaffeelle, moikka!

Perjantain pikaruoka

Kotikeittiössä kokkailtiin tänään lammasmakkara-herkkusienirisottoa. Inspis iski kun näin Stockan lihatiskin tuoremakkarat ja lopputulokseen päästiin improvisoimalla. Ruokailun jälkeen toteutetun tyytyväisyyskyselyn vastausprosentti oli täydet sata ja virhemarginaali, no eihän sellaista tietenkään ollut. Kaksi kahdesta ruokailijasta piti annoksistaan. Tätä pitänee tehdä joskus uudestaankin. Laitetaan siis resepti muistiin.

Lammasmakkara-herkkusienirisotto

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

200 g herkkusieniä

200 g tuoremakkaraa

arborioriisiä

raastettua pecorinoa ja/tai parmesaania

oliiviöljyä

kasvislientä

valkoviiniä

suolaa

pippuria

muutama basilikan lehti

Silppua sipuli ja valkosipuli. Pilko herkkusienet ja paloittele tuoremakkarat sopivan kokoisiksi paloiksi. Raasta juusto. Keitä kasvisliemi ja jätä kattila pienelle lämmölle. Paista öljytilkassa sienet ja makkarat. Kuullota toisella pannulla öljyssä kevyesti sipuli ja valkosipuli. Lisää riisi. Kun riisi on kuullottunut, lisää kuumaa kasvislientä noin 1-2 dl kerrallaan sitä mukaa kun neste on imeytynyt. Lisää valkoviini. Lisää loppuvaiheessa joukkoon sienet ja makkaranpalat. Kääntele joukkoon raastettu juusto. Mausta suolalla ja pippurilla. Silppua päälle muutama basilikan lehti. Nauti heti. 

Joulukortit

Välillä mietityttää, että lähettääkö niitä tänä sosiaalisen median aikakautena enää kukaan? Ei sillä, etteikö e-korteistakin tulisi ajatus läpi, mutta kun niitä good old paperikortteja on vaan niin kiva saada! Siksipä aionkin parin välivuoden jälkeen itse taas lähettää kortteja. Valmiista malleista kivoimmat huitelevat sellaisissa kappalehinnoissa, että ajattelin tänä vuonna tehdä kortit itse. Hintaa suurempi vaikutin tämän päätöksen synnyssä on tosin se, että olen taas löytänyt sisäisen askartelijani. Hyvänä kakkosena tulee Pinterest, mistä ideoita ja inspistä saa simppelimmän tyylin diggailijakin. Hakusanoja washi tape, card ja christmas yhdistelemällä löytyy vaikka mitä kivaa, kuten esimerkiksi nämä kuvat tässä alla.

Kivoja DIY-korttimalleja löytyi toki muitakin. Nämä alla olevatkin olisivat suhteellisen yksinkertaisia toteuttaa, vaikka materiaaleja onkin näissä jo vähän enemmän kuin vain kartonkipohja ja teippi. Esimerkiksi nuo alarivin nappikortit ovat itselleni kovasti mieleen.

Nyt se on siis päätetty. Itsenäisyyspäivä on meidän huushollissa korttitalkoopäivä. Korttipohjat hankin jo eilen ja kohta lähtee tilaus Teippitarhaan. Kävin jo tsekkailemassa teippivalikoimaa ja bongasin samalla heidän blogistaan tuon alla olevan kuvan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sain nimittäin päähäni, että parilla teippirullalla voisi vähän kikkailla vaatehuoneessakin. Sinne on remontti vasta ajatusvaiheessa, enää ei siis puutu kuin suunnittelu ja toteutus (pala kakkua!). Pieni teippailu saattaisi hyvinkin toimia helppona väliaikaispiristyksenä sitä suurempaa muutosta odotellessa.

Kuva: Teippitarhan blogi

Tyttöporukalla Tukholmassa

Käytiin tyttöjen kanssa Tukholmassa, reissusta kotiuduin aamupäivällä. Viikonloppu on täyttynyt hervottomista naurukohtauksista, kiivaista keskusteluista työelämän nykytilasta ja hyvinvointiyhteiskunnan edellytyksistä, lempeästä ja hyväntahtoisesta naljailusta. On nautittu kivoista illallisista ja ihanan pitkästä ja kiireettömästä aamiaisesta. Tukholmassa parasta on haahuilu, sellainen puoliksi päämäärätön vaeltelu kaupungilla ja kaupoissa ja siinä samalla ihmisten ja tyylien tarkkailu. Siihen en varmaankaan koskaan kyllästy. Ikisuosikki Vete-Katten oli niin täynnä, ettei odottelunkaan jälkeen onnistuttu saamaan pöytää. Onkohan kello kolmen iltapäivä-fika sellainen traditio, mikä on mennyt allekirjoittaneelta ohi tähän asti? Vapaa neljän hengen pöytä löytyi tuohon aikaan nimittäin vasta viidennestä kahvilasta. Shoppailutarpeet on nyt hetkeksi tyydytetty, joululahjavalmistelut ovat itse asiassa jo aika hyvällä mallilla. Jotakin kivaa löytyi toki itsellekin.

Aamukahvitreffeillä pikkusiskon kanssa iskettiin tuliaisten kimppuun. Ladureen macaronit katosivat parempiin suihin alta aikayksikön. Tasajako sujui niin vähäsanaisesti ja sutjakkaasti, että kokemus paistoi kuulemma läpi. Kuulitko, äiti? Tyttäresi antoivat niin sopuisan vaikutelman, että minulta tiedusteltiin, tapeltiinko meillä koskaan. Heh. Tai ollaan nyt ihan rehellisiä. LOL. Vitsi, tästä olisi pitänyt muistaa kertoa isällekin tänään isänpäivän onnittelusoiton yhteydessä. Joka tapauksessa, hyviä olivat, ne macaronit siis. Oma suosikkimakuni oli lakritsi. Kauheasti ei tosin hifistelty, kyytipoikana oli ABC:n suodatinkahvi ja rauhallinen maistelu, no, siihen perehdytään sitten ensi kerralla.

Kotona piti heti päästä hypistelemään muita ostoksia. Teippasin kuvioteipillä Lagerhausista ostetut kortit ja pari jo aiemmin syksyllä hankkimaani Therese Sennerholtin korttia kollaasiksi keittiön oveen. Teippailu oli niin kivaa, että sitä piti jatkaa vielä lahjapaketoinneissakin. Jälkimmäisistä ei voi julkaista kuvaa paljastamatta liikaa, mutta korttikollaasi näyttää tältä. Tykkään!

Kävin myös Marc Jacobsin liikkeessä hypistelemässä joululahjatoivettani. Ihan tyhjin käsin en malttanut pois lähteä. Puhki kulunut vanha avaimenperä on korvattu uudella ja korvikset testataan ensi viikon kekkereissä.

Kiltti vaimo

Kuvat edelliskesän matkalta.

Keksin tänään miehelle hyvän joululahjan, josta tuli kyllä samalla myös syntymäpäivälahja: varasin meille viikonloppumatkan Lontooseen miehen syntymäpäiväviikonlopulle helmikuussa. Lontoo on yksi puolison lempikaupungeista, eikä allekirjoittanuttakaan yhtään haittaa lähteä sinne. Alman postauksen innoittamana olisin mielelläni pitänyt matkan yllätyksenä, koska se varmastikin olisi ollut miehelle mieluisa sellainen. Aikataulu- ja matkustusasiakirjateknisistä syistä johtuen se vain ei tällä kertaa ollut mahdollista. Matkaliput ja tarkemmat speksit reissusta mies saa sitten jouluaattona.

Mitäköhän kivaa vaimo saa? Ainakin hän kokee nyt olleensa hyvin, hyvin kiltti. Se kai kuuluu näin joulun alla asiaan...

Hmmm...

Montako paitaa voi ostaa aikavälillä lokakuu-joulukuu verukkeella pikkujoulut? Kolmehan (tilanne 5.11.) ei vielä ole suuri luku, eihän? (Jälkimmäinen on muuten retorinen kysymys).

Kohti suunnitelmallista ruokataloutta

Miten sitä aina meneekin melkein vähän sekaisin kauppareissulla kun tietää, että kauppa on lähitulevaisuudessa päivän kiinni? Siis yhden kokonaisen päivän. Eikä edes R-kioski ole auki. Mistään ei saa mitään. Grande catastrophe! Miten aiemmin ylipäätään pärjättiin sunnuntaisin? Tämän siitä saa kun naapurissa on lähikauppa, joka on auki joka päivä klo 7-23. Olemme tottuneet liian hyvään. Aluksi kun aukioloaikoja pidennettiin, päätimme miehen kanssa ryhtyä kahden hengen joukkoprotestiin (koska kyllähän kaksi henkilöä jo muodostavat joukon): kaupassa ei käytäisi enää iltayhdeksän jälkeen, jotta kauppias ymmärtäisi, ettei kauppaa kannata pitää auki enää sen jälkeen ja näin pidennetyistä aukioloajoista luovuttaisiin ja myyjäpolot pääsisivät taas aikaisemmin töistä kotiin. Ylevä ja tavoitteiltaan realistinen projektimme taisi kestää viikon. Nykyään kaupassa käydään silloin kun sinne on asiaa, kellonajasta viis. Käytännössähän lähiputiikki on auki lähes koko valveillaoloaikamme. Tosin saattaa kyllä mennä useampia päiviä ilman, että on minkäänlaista tarvetta kauppareissulle. Mutta mitä JOS sieltä kaupasta tarvitsisikin jotain juuri sinä päivänä kun se on suljettu? Kamalan ahdistava ajatus ihmiselle, joka on ehditty totuttaa siihen, että kaikkien palveluiden saavutettavuus on luokkaa 24/7.

Joka tapauksessa, viime torstaina tein saman kuin moni muukin kotilähiöni ihminen: palloilin täpötäydessä marketissa kanssaihmisten ostoskärryjen seassa ja mietin, että mitäs tänään syötäisiin. Ja varsinkin, että mitä viikonloppuna syötäisiin. Ollaan kaksin kotona, ei mitään erityistä ohjelmaa ja pyhä ja kaikkea. Tehdään jotain tosi hyvää, vaikka vähän aikaavievääkin. Suunnittelin mielessäni menut valmiiksi ja aloin kerätä ostoksia koriin.  Ostoskasseihin päätyi naudan sisäfilettä, tuoretta lohta, kauden kasviksia, leivonta-aineet, kaikki hyvät salaattiainekset, mitkä keksin (granaattiomenaa myöten, kiitos tämän kirjoituksen), useampaa lajia herkkujuustoja, brunssikamat ja sen avokadopastan ainekset. Viimeiseksi nappasin vielä kyytiin tarjousnakit, kaksi pakettia kolmella eurolla.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Viikonloppu meni ja sisäfile, lohi, sienirisoton ainekset, Hasselbackan perunoiden perunat ja ne kaikki superhyvät brunssi- ja salaattiaineetkin ovat edelleen jääkaapissa. Nakit eivät. 

Perjantai-iltana tultiin niin nälkäisinä kotiin, että piti saada jotakin ruokaa nopeasti. Ratkaisu: nakkeja ja ranskalaisia. Lauantaina nukuttiin niin hävyttömän pitkään, että brunssiaika meni jo. Siirryttiin suoraan lounaaseen. Olin kiltti vaimo ja suostuin miehen tekemään ehdotukseen, nakkipastaan. Tehdään sitten illalla se lohi. Paitsi ettei ollut nälkä. Brunssin ohi nukuttiin vielä sunnuntainakin. Ruuaksi sentään kokkailtiin se avokadopasta. Hyvää oli, tälläkin kerralla. Suosittelen! Nakkeja en, niistä tuli nyt hetkeksi yliannostus.

Ja mikäkö oli tämän tarinan opetus? No tietenkin se, että kun riittävästi hamstraa ruokaa yhtä pyhäpäivää varten, ei seuraavalla viikolla tarvitse käydä kertaakaan kaupassa. Järisyttävän oivaltavaa, eikö? Jokohan joku on ehdottanut tätä niksi-Pirkkaan?

Kylmä!

Suununtaina oli niin kaunis auringonpaisteinen ilma, että äänestysreissu vaihtui spontaaniksi kävelylenkiksi. Se oli ehkä virhe. Olisi pitänyt varustautua vähän paremmin, kerrospukeutua ja sen sellaista. Siellä oli nimittäin niin hirmuisen kylmä, ettei vilusta päässyt eroon edes juoksuaskelilla. Tuli vain kiire kotiin, missä pitikin sitten heti vetää villasukat jalkaan ja heittää shaali niskaan. Ja korkata glögikausi. Vitsi, että se on hyvää taas vuoden tauon jälkeen! 

Mutta hei, eikö ole hienot maisemat lenkkireitillä? Parasta Espoossa -listalla rantaraitilla on ehdottomasti kärkipään sijoitus.

Paketti pienelle tytölle

Kanadan vaihtariperheen "sisko" sai tyttövauvan noin viikko sitten. Tänään kävin postittamassa paketin uudelle tulokkaalle. Paketin sisältö oli tämä.

Vaaleanpunaiset villasukat neuloin Novitan seiskaveikasta. Ohje on peräisin Kaitaliinan blogista.

Junasukat puolestaan on neulottu valkoisesta Dropsin Baby Merino -langasta, mikä on muuten hirmuisen söpöisen pehmeää 100-prosenttista merinovillaa. Ohje näiden sukkien tekemiseen löytyy esimerkiksi täältä.

Mutta kuka käski paketoida sukat erikseen ja sitoa paketit päällekäin? Ei nimittäin tullut mieleenkään, että vaikka lähetys perillä meneekin ihan erilaisen malliseen post boxiin, yrittää täkäläinen postitäti kuitenkin tunkea kirjekuorta meikäläisen standardiluukkumallin läpi ja ilmoittaa, että se on sitten maksikirje. Matalammalla paketoinnilla olisi ollut aika paljon matalampi postitushinta. No, ehkä tämän sitten muistaa seuraavalla kerralla.

Vaaliperäinen ahdistus

Huomasin äskettäin, että turhan moni postaus on viime aikoina alkanut viittauksella edeltävään tai jopa sitä edeltävään viikkoon. Pöh. Täällähän piti olla ajankohtaisia asioita, edes joskus. Puhutaan siis hetki päivän polttavimmasta aiheesta, kunnallisvaaleista. Poden nimittäin vaaliperäistä ahdistusta. 

Sopivan ehdokkaan löytäminen on ollut poikkeuksellisen hankalaa näissä vaaleissa. Miellän "omaksi puolueekseni" sen, jota olen äänestänyt arviolta 85-prosenttisesti oman äänestyshistoriani aikana. Poikkeamat tästä ovat johtuneet lähinnä muiden puolueiden ehdokkaina olleista hyvistä kavereista tai siitä, että joskus europarlamenttivaaleissa tai presidentinvaaleissa sopivin ehdokas vain on sattunut löytymään toisen puolueen riveistä. Nyt tuon omimmaksi kokemani puolueen listoilta ei vain tunnu löytyvän ketään sopivaa. Eihän se nyt voi olla liikaa vaadittu, että ehdokas on suunnilleen saman ikäinen, mielellään samaa sukupuolta, mielellään sama koulutustaso ja mielellään ajattelisi tärkeistä asioista samalla tavalla? Ja jos mahdollista, asuisi tässä aika huudeilla? Tuntuu, että jostain on pakko tinkiä tai sitten on vaihdettava puoluetta. Sitä näköjään ehdottaa kolmesta vaalikoneesta kaksi. Se kolmas vain jumittaa. Niin minäkin.

Kuvittelin jossain vaiheessa jo löytäneeni etsimäni. Puolue oli periaatteessa väärä, mutta kuitenkin ihan okei ja kaikki muu täsmäsi. Melkein. Kunnes luin ehdokkaan ajatuksia vähän tarkemmin. Ärsyynnyin. Tiedättehän sen ihmistyypin, joka kritisoi innokkaasti muiden esityksiä ja puheita, muttei itse esitä yhtään rakentavaa vastaehdotusta tai puolella sanallakaan kerro, miten asia hänen itsensä mielestä voitaisiin hoitaa paremmin? Tämä ehdokas olikin juuri sitä porukkaa. Se vain meinasi piiloutua taidokkaan ulosannin taakse. Blaah. Piti aloittaa etsintä alusta. Ahdistuin. Tsekkasin vaalikoneet, selasin ehdokaslistat ja perehdyin ehdokkaiden mielipiteisiin. Kävin läpi omat mielipiteeni. Jäin pohtimaan omia arvojani. Vertasin niitä ehdokkaiden arvoihin. Ahdistuin lisää. Kumpikohan tässä on muuttunut enemmän: vanha puolueeni vai minä? Veikkaan jälkimmäistä. 

Näin vaalipäivänä puoliltapäivin olen kahden vaiheilla. Äänestämään olemme menossa muutaman tunnin päästä. Siihen mennessä pitää päättää, saako ääneni vanhan puolueen ehdokas, jota taisin äänestää neljä vuotta sitten, mutta joka ei tällä kertaa tunnu ihan omimmalta vaihtoehdolta vai äänestänkö sopivimman tuntuista ehdokasta ja vaihdan samalla puoluetta. Tässähän on tavallaan ostamassa vain valitusoikeuden kunnallispolitiikan kattamiin asioihin seuraavaksi neljävuotiskaudeksi, mutta jotenkin olen saanut tehtyä tästä identiteettikysymyksen. Kai tämä kipuilu tästä väistyy kun vaalit on käyty.

Äänestämättä jättäminen ei ainakaan missään tapauksessa ole vaihtoehto. Vain äänestämällä voi vaikuttaa ja äänestämättä jättäneiden on turha valittaa. Sitä paitsi juuri näissä vaaleissa valitaan ne henkilöt, jotka tekevät eniten jokapäiväistä elämäämme koskevia päätöksiä. Tästä näkökulmasta katsottuna tuntuukin hassulta, että yleinen äänestysprosentti on aina korkeampi pressanvaaleissa kuin kunnallisvaaleissa. Sitä jotenkin kuvittelisi, että omaa napaa lähinnä olevat asiat kiinnostaisivat enemmän. Ja niiden normisyiden lisäksi tässä rakkaassa kotikaupungissamme on vielä sellainenkin huomioitava tosiseikka, että naapurilähiössä asuu Timo Soini. Pahimmillaan äänestämättä jättäminen sataa hänen jenginsä laariin ja se jos mikä olisi karua. Hui. Äänestysmotivaatio kasvoi oitis entisestään. Pieni kipuilu oman ehdokasvalinnan osalta ei ole mitään tuon uhkakuvan rinnalla.

Hyvää vaalipäivää kaikille ja käykää äänestämässä, hyvät ihmiset!