Onni onnettomuudessa

Eilen illalla nukkumaan mennessä kännykän akku näytti olevan puoliksi täynnä, joten muina naisina laitoin herätyksen hälyttämään siihen tavalliseen aikaan seuraavana aamuna. Sitten siirryin höyhensaarille. Aamulla havahduin siihen, että herätys soi. So far so good. Harmi vain, että se hälytys tuli miehen, ei minun kännykästäni. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että olin nukkunut kolme varttia pommiin.

Tästä opimme kaksi asiaa:

1. Jos allekirjoittaneen älypuhelimen akku loppuu keskellä yötä, ei herätyskään toimi. Tästä lähtien ei siis enää saa luottaa pelkkään latauspalkkikuvaan vaan lataus on aina iltaisin tsekattava tarkemmin.
2. Jos on kiire, niin ehdin nähtävästi saada itseni töihinlähtökuntoon kymmenessä minuutissa. Huh! Hermojen säästämiseksi tästä ei kuitenkaan kannattane tehdä tapaa.

Vanhalla

Expatista tuli ex-expat kun ystävä palasi kaukomailta takaisin Suomeen. Pysyvästi. Ainakin toistaiseksi. Jee! Väliaikaisena kotina toimineessa maailmankolkassa on meikäläisestä näkökulmasta katsottuna sen verran, noh, ei-niin-rauhalliset-ja-turvalliset olot, että olen suorastaan huojentunut kun ystävä on taas täällä. Siis sen lisäksi, että olen tietenkin myös tosi iloinen, että hän on taas täällä. Live-tapaamiset ovat ihan muuta toista kuin virtuaalisesti vaihdetut kuulumiset. Ja missä vanhat ystävät sitten tapaavat? No Vanhalla, tietty.

Positiivinen yllätys

H&M Homen petivaatteet. Ostin niitä pari settiä alennusmyynneistä. Yllätyin, mutta onneksi vain positiivisesti. Nehän ovat edullisia ja hyvälaatuisia. Ja kivan tuntuisia. Ja vielä kivan näköisiäkin. Tykkään!

Ja koska vaatehuoneen siivousprojekti alkoi totuttuun tapaan sängyn petaamisella, niin saatte aiheesta ihan kuvankin. ;)

Projekti: vaatehuoneen siivous

Vaatehuoneen ja -kaappien siivousprojektin yleinen alku on meillä se, että ensin pedataan sänky, sitten tyhjennetään vaatehuoneesta ja -kaapeista kaikki vaatekasat sängylle, lajitellaan ne erinäisiin pinoihin ja sen jälkeen funtsitaan, mikä minkäkin pinon kohtalo on. Sitten tulee ilta ja pitäisi päästä sänkyyn nukkumaan. Tässä vaiheessa nostellaan päiväpeiton reunat ylös ja koko päiväpeittoon kääritty suuri vaatemytty siirretään sellaisenaan olohuoneen lattialle. Seuraavana päivänä ei jaksa ajatella muuta kuin vaatekasan siivoamista pois lattialta, joten vaatteet laskostellaan taas pinoihin ja laitetaan henkareille ne, mitkä henkareille kuuluvat ja palautetaan taas kaikki vaatteet takaisin vaatehuoneeseen ja/tai -kaappeihin. Kierrätykseen menevien ja pois heitettävien saldo on pieni. Hyvin pieni. Yleensä liian pieni, lähes olematon. Ollaan takaisin lähtöruudussa.

Hölmöläisten hommaa, tiedetään... Mutta nyt törmäsin tähän ja tähän.

Ja vielä tänään aion kokeilla tätä jälkimmäisen linkin takaa löytynyttä vinkkiä:

Let’s play a little game.

1. Go find 5 shirts you don’t like.
2. Go find 3 pairs of pants you know you will never wear again.
3. Choose 2 sweaters that make you feel frumpy.
4. Head back in there and find 4 dresses or skirts that don’t cut the mustard or accommodate your butt girth.
5. Last call. Find all suits and/or jackets that are stuck in a different era. Don’t hesitate. Just do it.
6. PUT the DONATION items in the trunk.
7. Voila!

Ongelma ratkaistu

On ongelmia ja sitten on ongelmia. Jos ongelmien suuruusluokan yläpäässä on sota ja nälänhätä, niin omalla kohdalla niitä ongelmia ei taida juuri edes olla. Ehkä kaikkia ongelmia ei kuitenkaan tarvitse suhteuttaa koko maailman ongelmiin. Ongelma se on pienikin ongelma. Merkittäväksi sen pienen ongelman tekee se, että se on minun ongelmani.

Ruotsiksi voi käyttää näppärää termiä i-landsproblem, jolle en nyt tähän hätään keksi hyvää suomenkielistä vastinetta. Teollistuneiden maiden ongelma ei mielestäni anna oikeaa kuvaa tästä käsitteestä, jossa ongelmat ovat luokkaa "mulla ei ole mitään päällepantavaa" (lue: vaatehuone on täynnä, mutten nyt osaa päättää, mikä olisi parhaiten päivän fiilistä ilmentävä outfit), "ostaisinko omenoita vai päärynöitä" (no otetaan molempia!) tai "bussi meni nenän edestä ja seuraava tulee vasta vartin päästä" (voi ei, nyt pitää istua alas ja surffailla älypuhelimella netissä). Rankkaa. Tai malliesimerkki meidän taloudesta viime vuoden viimeisen päivän illalta: "Älä heilu noin kauheesti kun sä naurat tai tota shampanjaa läikkyy sun Burberryn paidalle!". Tunnustan, hiukan hävetti kun kuulin tuon tulevan ulos suustani. Ehkä esimerkistä käy sekin, että ihmisellä on aikaa istua kotisohvalla läppäri sylissä ja miettiä, mikä olisi hyvä käännös i-landsproblemille. Että joo, kyllähän se on vähän ongelmallista kun pitää avata termiä esimerkein kun suoraa käännöstä ei ole - ainakaan heti mielessä.

Viimeisin ärsytyskynnyksen ylittänyt i-landsproblem oli suoristusrauta, jolle ei tuntunut löytyvän mitään järkevää säilytyspaikkaa omassa käyttöympäristössään eli kylpyhuoneessa. Johdossa ei ollut lenkkiä, jolla laitteen olisi saanut roikkumaan naulakosta ja itse väkerretty kieputussysteemi sisälsi melkoisen putoamisriskin. Lähes päivittäin käytössä olevaa aparaattia ei myöskään tehnyt mieli sijoittaa kaapin perukoille. Ja siitä se DIY-ajatus sitten lähti. Tarvittiin kerä mustaa Novitan Hanko-lankaa, nelosen virkkuukoukku ja muutama ilta olympiaurheilua pitämässä allekirjoittanut paikallaan telkkarin edessä. Lopputulos ajaa asiansa ja sopii kylpyhuoneen tyyliin. Olen tyytyväinen. Ongelma ratkaistu.

Syy ja seuraus

Jep. Sitä se työviikko yleensä teettää. On perjantaissa silti muutakin hyvää kuin alkava viikonloppu. Silloin on yleensä aina iltapäiväkahvipöydässä ne kaikkein riehakkaimmat ja parhaat jutut. Mikä tosin varmaan johtuu juurikin siitä alkavasta viikonlopusta. Oli miten oli, hauskaa perjantaita ja leppoisaa viikonloppua kaikille!

Valintoja

Elämä on täynnä valintoja. Jotkut niistä ovat helpompia, toiset vähän hankalampia. Tällä kertaa painittiin siinä mukavammassa sarjassa. Kun on ensin päättänyt, että viikonloppuna toteutetaan huushollin suursiivous ja sitten yhtäkkiä ihmiselle tarjotaankin ilmaista kolmen päivän vip-lippua Flow-festareille, niin hullu kai sitä saisi olla, jos ei valitsisi jälkimmäistä.

Terkuin nimim. Kulta hei, kyllähän sä voit jo aloittaa hommat, vaikka mulle tulikin tämä este...

Ex tempore

Kollega kävi eilen iltapäivällä kello kotiinlähtöaika kysymässä illan suunnitelmia. Ei niitä oikeastaan ollut. Siivousta ja pyykinpesua ei lasketa ja ajatustasolla ollut iltalenkki oli tummien pilvien ansiosta jäämässä juurikin sinne ajatuksen tasolle. Hyvä sinänsä, sillä tarjolla oli parasta ennen -päiväystä hätyyttelevä elokuvalippu ja leffaseuraa. Mukava ex tempore -ilta stadissa sisälsi sushia, arkkitehtuuria, leppoisaa romcomia ja kivaa seuraa. Kiitos, H! :)

Sushilla poikettiin Lasipalatsin Itamae Sushissa ja kaksi alinta kuvaa ovat ihan siitä naapurista, Kampin Narinkkatorin laidalle hiljattain avautuneesta Hiljaisuuden kappelista. Nyt on sekin tsekattu. Kaunista puurakentamista!

Toinen maanantai

Toimistolle raahautuminen on näköjään himpun verran helpompaa toisena loman jälkeisenä maanantaina kuin sinä ensimmäisenä. On takaisin työmoodissa. Paikalla paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Eikä tarvitse enää stressata iltaisin sitä, että varmasti muistaa lähteä aamulla töihin. Tai no, ehkä ensimmäinen loman jälkeinen aamuherätys tosiaan olisi ollut lempeämpi jos heti herätyksen perään kännykän näytölle ei olisi pärähtänyt muistutusta "Mene töihin!". Kun olisi edes tajunnut jättää tuon huutomerkin pois...

Sillähän ei tietenkään ole mitään vaikutusta asiaan, että edellisviikonloppuna tuli urakalla angstattua töihin palaamista ja nyt kuluneena viikonloppuna tuli keskityttyä vain hauskanpitoon ja rentoutumiseen. Ystävien ympäröimänä, ihanien naisten seurassa. Maaseudun rauhassa. Automatkaillen, maalaismaisemia katsellen, pikkukaupunkia kierrellen, saunoen, herkutellen, skoolaten, sienestäen, vadelmapuskaviidakossa akrobatiaa harjoittaen, jutellen, nauraen ja chillaillen. Vaikuttaapas lista pitkältä, ihan kuin olisi tehty vaikka mitä. Niin käy itse asiassa aika usein kun listaa tai luetteloi asioita. Jos tälle ilmiölle pitäisi keksiä termi, sen olisi oltava luetteloilluusio.

Olen kyllä erittäin vakuuttunut siitä, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla sellainen porukka, missä saa vapautuneesti jättää aivot narikkaan ja olla häpeilemättömän oma itsensä. Tälläkin reissulla skarppien virkanaisten jengissä kaiken sivistyneen keskustelun ja poliittisesti korrektin toiminnan lisäksi nuoltiin lautasia ja leikittiin mm. pohjoiskorealaista uutistenlukijaa (perustuu youtubeen) ja innostunutta yksivuotiasta (perustuu havainnointiin) ja huomattiin, että näissähän esiintyy yllättävän paljon samankaltaisuutta. Lisäksi leikittiin vadelmarahkasta laulavaa suomiräppäriä ja härskisti väärinkuultuja laulunsanoja. No okei, se oli oikeastaan vain yksi leikki, ei kahta erillistä. Oli miten oli, tällaisen viikonlopun jälkeen on taas voimia ottaa vastaan uusi maanantai ja viedä läpi jälleen yksi työviikko. Onnea on viikonlopun aikana ladatut akut.

The Aviator, kuskimme.

Vaviskaa, tavaratalojen kosmetiikkaosastot!

Art goes Kankaanpää.

Kesäkeittiön parhaita paloja.

Colourscape

Colourscape on avoinna Turussa tämän viikon sunnuntaihin asti. Jos teillä vain on siihen mahdollisuus, niin menkää hyvät ihmiset käymään siellä! Todistettavasti labyrintti on tosin helteellä aikamoinen sauna. Mutta ei haittaa, hieno kokemus se oli silti. Lisätietoja Colourscapesta löytyy täältä.