Muutama päivä Milanossa

Edellisviikolla, kesäloman päätteeksi, tehtiin muutaman päivän siskoreissu Milanoon. Meitä oli porukassa viisi naista, neljä aikuista ja yksi teini. Oma sisko, miehen siskot ja miehen siskontyttö. Kolme isosiskoa ja kolme pikkusiskoa. Kaksi paria siskoksia. Kolme kälyä, ja kyllähän nyt siskoreissulla sister-in-law'kin lasketaan.

Naisten reissulla herkuteltiin, shoppailtiin, käveltiin kaupungilla ja ihailtiin rakennuksia, kattoterasseja, hauskoja yksityiskohtia ja tyylikkäitä milanolaisia. Pysähdeltiin sinne tänne ja annettiin järkkäreiden räpsiä kuvia. Syötiin toiset ja kolmannetkin gelatot. Kuiskittiin 10 Corso Comon myymälässä varovaisen hiljaa huippumuotiluomusten keskellä, ettei tunnelma vain särkyisi. Via Montenapoleonella tyydyttiin ihan suosista pelkkiin ikkunaostoksiin. Haahuiltiin supermarketin käytävillä ja haalittiin ostoskoreihin tuliaisia. Nautittiin auringosta (ja okei, toisinaan myös varjosta), spumantesta, pizzasta, rennosta lomatunnelmasta, hyvästä seurasta.

Mukavaa oli myös pitkästä aikaa päästä puhumaan italiaa. Karulta se tosin alkuun tuntuu kun ymmärtää kaiken lukemansa ja kuulemansa, mutta kun pitäisi tuottaa itse puhetta, tulee se sitten suusta ulos huomattavasti hitaammin kuin ensin ajatteli. No, parin päivän orientoitumisella alkoi taas ulosanti sujuvoitua ja puhetahti nopeutua, kun vain pääsi oikealle taajuudelle. Tapasin myös paikallisia ystäviä ja havahduin siihen, miten nopeasti aika tuntuu kuluvan: au pair -perheen poika vasta just äsken täytti 3 ja nyt oli jo vietetty 16-vuotissynttäreitä. Vaikka ollaan näiden vuosien aikana nähty säännöllisen epäsäännöllisesti minun opiskelujeni ja reissujeni aikoina niin silti tuntuu, että jokusen vuoden on täytynyt jäädä välistä...

Mukava reissu, ihana Italia. Ajatus seuraavasta samoille seuduille suuntautuvasta matkasta on jo heitetty ilmoille. Nähtäväksi jää, koska päästään toteutukseen saakka. Toivottavasti pian.

Veneretkellä

Lähtiessä paistoi aurinko, mutta menomatkalle tuli kuitenkin jollakin tapaa kauniin synkkä sää.

Sitten kiinnitettiin vene ravintolan vierasvenepaikalle ja mentiin muutamaksi tunniksi brunssille. 

Ruoholahden Faro oli uusi ja kiva kokemus.

Paluumatkalla ei olisi voinut olla parempi veneilykeli. Helsingin ja Espoon välillä on upeita merimaisemia!

Ja yksi onnellinen, joka hidastakin hitaammassa vauhdissa uskaltautui elämänsä ensimmäistä kertaa kokeilemaan kipparointia. 

(Ja laittamaan jonkinlaisen kasvokuvan itsestään blogiin.)

Sen pituinen se.

1,99

Vinkkinä pääkaupunkiseutulaisille: Alepoissa (tai ainakin tuossa meidän lähikaupassa) on saatavilla kauniita, pieniä kukkakimppuja hyvinkin edukkaaseen hintaan 1,99 €. En osannut valita valkoisten ruusujen ja vaaleanpunaisten liljojen välillä, joten heittäydyin ihan kreisiksi ja ostaa päräytin molempia.

Eilisiltana tuli vielä lisää tuoreita kukkia. Kilisteltiin kavereiden kesken minun syntymäpäivieni kunniaksi. Keski-ikä ei tosin nähtävästi tule yksin, vaan relaksanttien kera, joten minä nautin skumpasta vain katsomalla kun muut juovat sitä. (Vinkkinä muuten, että jos tarvitsette joskus alkoholitonta kuohuvaa, oli ystävän tuoma Lehtikuohu ihan yllättävänkin hyvänmakuista.) Tai no, saattaa selkäjumi olla peruja myös ilmarata-akrobatiakokeilusta reilun viikon takaa, olisi ehkä pitänyt malttaa kokeilla uutta lajia hiukan rauhallisemmin... Jospa ikä toisi jatkossa myös lisää viisautta. ;)

Kakkua ja mehua

Anoppilassa juhlittiin hiljattain syntymäpäiviä ja askarreltiin suvun naisten kanssa kakkuja tarjolle. Mansikkakakun täytteeksi tuli Dajm-mascarponemoussea ja tuoreita kirsikoita. Kälyn leipoma valkosuklaajuustokakku koristeltiin pensasmustikoilla, pistaasirouheella ja valkosuklaamurusilla. Pinterest-kamaa, eikö vaan? Kolmas kakku oli leipomosta. Porilaisen Mäkilän leipomon rommikakku on niin hyvää, että sitä on ihan turha yrittääkään kotioloissa matkia. Siispä kakku Porissa autojääkaappiin ja kylmänä perille juhlapaikalle Kokkolaan. Mitä sitä ei herkkupeppu ihminen lempiherkkujensa eteen tekisi.

Tyhjennettiin myös anopin raparperipenkki ja muutettiin sato mehuksi ja hilloksi. Osa maustettiin inkiväärillä, osa sitruunalla. Paitsi että mehu on kauniin väristä, osoittautui se myös oikein hyväksi hellesään janojuomaksi. Pari drinkki-ideaakin taitaa jo tältä pohjalta muhia mielessä.

Mekko - ja hämmennys

Kuukauden päästä juhlitaan lähipiirissä häitä ja Kokkolan Sköna Clarasta löytyi juhlaan sopiva mekko. Tai oikeastaan kaksi, molemmat by Malene Birgerin syksyn uutuuksia. Pitkään mietin vaaleanharmaan pitsi-ihanuuden ja mustan tämäsopiiminnevaan-mekon välillä. Pitsimekon puolesta puhuivat kaunis väri, juhlavuus ja sellainen maddemainen tyylikkyys. Ja luonnollisesti se pitsi. Mustan mekon eduiksi taas laskin kauniin leikkauksen, ihanan materiaalin ja käytännöllisyyden. Sekä tietenkin sen mustan värin. Pitkän sovittelusession ja pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan mekoista sen mustemman ja tämä pitsimekko sai jäädä kauppaan.

Kotona laitoin mekon henkariin, lähetin siitä äidille, siskolle ja tulevalle morsiolle kuvat Whatsappissa ja hehkutin etuosan kauniita laskoksia ja leikkauksia. Sitten keksin, että voisin pinnata mekon kuvat verkosta Pinterestin tyylikansioon. Ryhdyin tuumasta toimeen: menin by Malene Birgerin verkkokaupan sivuille ja aloin etsiä mekkoani uutuuksien joukosta. Selailin kuvia hetkisen ja ihmettelin kun en löytänyt etsimääni, vaikka monta muuta tuttua vaatetta, pitsi-ihanuus mukaanlukien, siellä näkyikin. Sitten huomasin tutunmallisen mekon, mutta ilman niitä etuosan laskoksia. Mitä ihmettä! Lähempi tarkastelu osoitti, että koodisanaa back klikkaamalla tulivat esiin myös ne laskokset. Olin siis pitänyt mekkoa päällä väärinpäin?! Internet - pukeutumisneuvoja tumpeloille... Oi voi, onneksi kuulun siihen ihmisryhmään, joka osaa nauraa itselleen. 

kuvat by Malene Birger

Äkkiä vaatteet pois päältä ja uusi sovitus eteisen peilin edessä ja kas, mekkohan tosiaan istui myös toisin päin, ehkä jopa paremmin. Kaikki hyvin, taas. Ainakin siihen asti kunnes bongasin sivupalkista Libana-mekon kuvaustekstin. Wrap yourself in this flattering dress for an understated look. Cut with a gathering detail at the front, creating a drapy expression. The rounded shoulders elegantly fall like short sleeves. This style runs true to size. Koska en malttanut antaa asian olla, googletin tietysti vielä mekkoa sen nimellä ja ihmetyksekseni huomasin, että verkkokaupasta riippuen laskokset ovat joko edessä tai takana. Nimimerkki "Hämmentynyt" täällä nyt pohdiskeleekin, että kumminkohan päin tämän pukisi päälleen. Mitä te olette mieltä?

kuvat Wakakuu