27. toukokuuta 2014

Iloinen Amsterdam






Kotiuduin viikonloppuna kevätretkeltä Amsterdamista. Kaupunki oli kiva ja rento ja tavallaan yllätti positiivisesti, vaikka ennakkoonkin odotin sen olevan mukava paikka. Päällimmäisenä sieltä jäivät mieleen kanavat, kallellaan olevat kapeat talot, kauniit ja meikäläisestä näkökulmasta superedulliset leikkokukat, polkupyörät, mukavan ja tyylikkään oloiset kaupat ja ravintolat, hieno arkkitehtuuri. Paljon mielenkiintoisia ja kekseliäitä sisustuksia ja boheemin tyylikkäitä ihmisiä. Jäi sellainen fiilis, että sinne pitää ehdottomasti vielä joskus palata.








Keskityttiin äidin kanssa lähinnä kulttuuriin, shoppailuun, herkutteluun ja kanavien varsilla hengailuun - siihen, mikä fiiliksen mukaan tuntui parhaalta. Ensikertalaisina kierrettiin pakollisista nähtävyyksistä Rijksmuseum (Rembrandtin Night Watchia oli tullut katsomaan ihan pari muutakin tyyppiä) ja käytiin kanavaristeilyllä. Halusin myös ehdottomasti nähdä Nieuwe Kerkin World Press Photo -näyttelyn. Mikään hyvän mielen näyttely se ei ollut: kuvat olivat kyllä todella hienoja, mutta aiheet ja teemat enimmäkseen hyvinkin karuja. Liekö se sitten ollutkin syynä sille, että itselle kolahtivat eniten ne muutamat urheilu- ja luontoaiheiset kuvat, mitä siellä oli. Hetken aikaa maailma vaikutti aika kovalta ja raadolliselta paikalta kun mielessä pyörivät katastrofialueilta otetut kuvat ja silmien edessä olivat naiset näyteikkunoissaan.







Etukäteen kootusta ravintolalistasta jäi melkein kaikki kokeilematta, mutta hyvin syötiin siitä huolimatta. Kehuttu De Kas pitää ainakin tsekata sitten seuraavalla kerralla. Albert Cuypmarktin herkut nautiskeltiin piknikillä Vondelparkissa. Kauppojen osalta koluttiin pikkuputiikkeja ja keskustan ostoskadun liikkeitä ja sille kivoimman oloiselle ostoskadulle putkahdettiin juuri sopivasti kauppojen mennessä kiinni. No, siltäkin osin jää siis ensi kerralle jotakin uutta koettavaa. 







Pakko on vielä kehua pientä perhehotellia, jossa yövyimme: Hotel Larende oli siisti, huoneet simppelin tyylikkäitä, sijainti oli hyvä ja palvelu erinomaista. En yhtään ihmettelisi, jos heräisin tuosta hotellista joskus tulevaisuudessakin.

19. toukokuuta 2014

IIK!

Kyllä nyt entistä poikabändifania hemmotellaan. Viikko sitten näkymä oli tämä:



Taisin olla viime maanantaina aika paljon enemmän innoissani kuin ulospäin kehtasin näyttää. Eikä tarvinnut pettyä: supertyylikäs Justin Timberlake tarjosi kaikinpuolin mahtavan illan. Tänään taas vuorossa ovat treffit Robbie Williamsin kanssa. Perhosetkin lennähtivät vatsasta paidalle. Ja nyt kohti areenaa, moikkamoi!


jakku: H&M
silkkipaita: Monsoon
lippu: mukana!

18. toukokuuta 2014

Ruokakurssilla



Osallistuin viime viikolla ruokakurssille, jonka teemana olivat sapakset. Sormin syötäviä suupaloja, jotka voi vielä valmistella hyvin pitkälle etukäteen, mikäs sen parempi konsepti. Monet resepteistä osoittautuivat sellaisiksi, joita voisi hyvin hyödyntää jatkossa kun on juhlittavaa tai istutaan ystävien kesken iltaa. Omaksi suosikiksi nousi ihanan mehevä mantelikakku. Merkitään siis resepti muistiin tänne bloginkin puolelle, jotta se on jatkossa helposti saatavilla. 


Mantelikakku ja raikas rahkavaahto

Pohja:
300 g voita
3,5 dl sokeria
3 munaa
5,25 dl mantelijauhetta
n. 1 dl venhäjauhoja 
(vehnäjauhon voi korvata mantelijauheella, jolloin kakusta tulee gluteeniton)

Kostutukseen: 
Amarettoa ja vettä

Rahkavaahto:
1 prk vispikermaa
0,5 prk sitruunarahkaa
2 rkl sokeria

Koristeeksi:
strösseleitä tai sitruunankuoriraastetta

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin sekoittaen, Lisää mantelijauhe ja vehnäjauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (kaksinkertainen annos taikinaa riittää uunipellilliseen). Paista 175-asteisessa uunissa 25-35 minuuttia. Kostuta hieman jäähtynyt pohja kevyesti amaretto-vesi-seoksella (1:1) ja anna maun tasaantua. Vatkaa rahkavaahtoa varten kerma ja lisää muuta ainekset joukkoon. Pursota vaahto komioksi leikattujen kakkupalojen päälle ja koristele.

30. huhtikuuta 2014

Harmaavarpunen

Joku oli löytänyt tänne blogiin hakusanoilla mies valitsee harmaavarpusen. Hehe. Pitäisiköhän tästä vetää jotain johtopäätöksiä? No, jos ei muuta, niin tulipa tästä ainakin mieleen, että voisin näyttää sen viime perjantain "kunnollisen" asukuvan. Pakko käyttää lainausmerkkejä, sillä ei tuokaan nyt ihan nappiin mennyt, kuten kuvasta näkyy. Ehkä harjoitus joskus vielä tekee mestarin.

Vähän on perjantaifiilistä nytkin ilmoilla. Alkuviikko on ollut kaikenlaisia sattumuksia täynnä: esimerkiksi eilen aamulla huomasin töihin tultuani, että housujen vetoketju oli auki. Hetken mietin, että kauankohan näin oli ehtinyt olla asian laita, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että ehkä oli vain hyvä täyttää päivän itsensä nolaamiskiintiö heti aamusta. Ei jäänyt sitten niin kovasti paineita sitä seuranneeseen presikseen, jossa esittelin tilastoja muutamalle kymmenelle asiantuntijalle. Sanat menivät suloisesti sekaisin vain parissa kohdassa, mutta hei, meillähän olikin vain 10-15 prosenttia aikaa. Kollegan mielestä moinen oli vain sympaattista. Päätin luottaa tähän lausuntoon ja olla stressaamatta enää jälkikäteen, mitä sellainen hyödyttäisi. Vappua ja vapaapäiviä kohti iloisin mielin!


Neuletakki: Hunkydory
T-paita: Lindex / Holly & Whyte
Housut: H&M
Kengät: O.I.S.
Huivi: Baum und Pferdgarten
Laukku: Longchamp

25. huhtikuuta 2014

Tarvitaan: jalusta

Olen hankkinut hiljattain uusia leluja. Kamerassa on vihdoinkin kaukosäätimellinen kaukolaukaisin, totuttelen uuteen pannukakkulinssiin ja samalla ostettu monkeypad kelpaa jalustaksi moneen tilanteeseen. Kaikkea se ei kuitenkaan korvaa: kotona sille ei löydy tasoa tai kiinnityspaikkaa valon puolesta otollisiin asukuvauspaikkoihin ja rappukäytävään (missä on sopivan yksivärinen tausta, aina siistiä ja paljon valoa) sitä en ole ainakaan vielä toistaiseksi kehdannut viritellä. Siispä kaino kysymys puolisolle. 

- Voitsä ottaa musta asukuvan?
- Otin jo. Miten niin ota uus? Kyllä yks riittää.


Jep, jep. Tarvitaan jalusta. Ja ehkä himppanen kärsivällisyyttä puolisolle. ;)

16. huhtikuuta 2014

Kevään merkit

Aurinkolasit on sisällytetty käsilaukun vakiovarustukseen. "Ikuinen optimisti", totesi ystävä.


Kadut ovat jo niin kuivia ja puhtaita, että ulos uskaltaa lähteä vaaleanharmaissa mokkalenkkareissa.
Ja nilkkapituisissa housuissa ja baltsuissa.



Pukeutumisessa tekee mieli käyttää muitakin värejä kuin mustaa, valkoista ja harmaata.


Sama pätee sisustukseenkin. Kuumepäissä ostetut keltaiset tyynynpäälliset eivät näytä lainkaan hassummilta.


Kukkia on maassa ja maljakoissa. Olen muutaman kerran miettinyt, että mikäköhän määrä tulppaaneja riittäisi täyttämään Aalto-vaasin kunnolla. Näköjään neljäkymmentä on aikalailla maksimi.



Kauden toinen flunssa - vihdoinkin selätetty! Ja juuri kun jumppavaihde on saatu takaisin päälle, kurkkaa nurkan takaa pääsiäinen, jota vietetään satojen kilometrien päässä kuntosalista ja kaikkien mahdollisten herkkujen äärellä. No mutta, ei ne muutamat juhlapyhät, vaan se niiden välinen aika... 


11. huhtikuuta 2014

Turussa

Viime viikonloppuna pyörähdettiin Turussa. 




Meininki oli kokolailla normisettiä: kyläilyä sisarusten perheiden ja kummipojan luona, hyvää ruokaa ja hauskoja juttuja, haahuilua keskustan kaupoissa suvun naisissa. Juuri sitä parasta siis. Aurinko paistoi, jokiranta näytti parastaan ja yhdessä Turun helmistä, Nuvolessa, pääsi tilaamaan lakritsijäätelöä italiaksi. Che gioia!




Mitään ei oikeastaan pitänyt ostaa ja Sisustuksen Koodista selvisinkin periaatteita taivuttamatta. Se hyvä puoli siinä on kun on julkisilla liikenteessä, että (ainakin kooltaan) suuremmat impulssiostokset jäävät usein tekemättä. Sitten näin nämä kivat blingbling-kengät, hyvässä tarjouksessa ja omassa koossa. Tein pikaisen harmitustestin, ja päättelin, että asteikolla 1-10 harmittaisi ensi viikolla ainakin ysipuolikkaan verran jos kengät olisivat jääneet kauppaan, eivätkä päätyneet meikäläiselle. Toimin siis sen mukaisesti. Jokohan ballerinakauden voisi avata? 


26. maaliskuuta 2014

Beanie

Neuloin itselleni tammikuussa uuden mustan pipon kun tuntui, että oli tarvetta sellaiselle lämpimämmälle tapaukselle. Nyt taas oli tilausta himppasen ohkaisemmalle kevätpipolle, joten tekaisin sellaisen - aina yhtä pirtsakasta mustasta, luonnollisesti. Idea on poimittu Kalastajan vaimolta, toteutus omasta päästä. Mallista tulikin niin mieluisa, että puikoille on jo luotu 100 silmukkaa seuraavaa pipoa varten, tällä kertaa harmaalla langalla. Vetoan huonoon hiuspäivään (tai oikeammin -kuukauteen!) ja laitan tästä ehkä kuvia päässä sitten myöhemmin kun kampaus on kohdillaan. Niin saattaa hyvinkin olla vaikka nyt tulevana lauantaina, jolloin pääsen pitkästä aikaa istahtamaan luottokampaajani tuoliin. Vielä on pari päivää aikaa miettiä, annanko hiusten vielä kasvaa vai viekö auringon myötä ajatuksiin tullut kevyempi kesäpolkka jo voiton. Saas nähdä. :)


Lanka: Rowan, Angora haze
Puikot: 3.5 mm, 40 cm pyöröt

23. maaliskuuta 2014

Kaukana Strömsöstä

Olipa kerran nainen, joka lehteä lukiessaan törmäsi huippukokin hampparisämpyläreseptiin ja sunnuntain kunniaksi päätti kerrankin ryhtyä heti tuumasta toimeen. Jääkaapissa oli kanafileitä odottelemassa ja kaapista löytyisi burgerin lisukkeiksi avokadoa sekä ainekset karamellisoituihin punasipuleihin ja kotitekoiseen valkosipulimajoneesiin. Ja kas, parisen tuntia myöhemmin lopputulos ei ollenkaan vastannut odotuksia. Se, minkä piti olla gourmet burgersämpylä, muistutti sekä ulkonäöltään että maultaan lähinnä kuivaa, murenevaa pullaa (josta puuttui sokeri). Nainen kertasi vielä reseptin läpi ja totesi noudattaneensa sitä kirjaimellisesti. No, ei aina voi voittaa. Sämpylät kipattiin biojätteeseen ja ruuaksi syötiin kanaa thaimaalaisittain.




Koska leivonta ei mennyt ihan nappiin ja nainen tunsi epäonnistuneensa ihmisenä, päätti hän piristäytyä tekemällä jotakin sellaista, minkä hän varmasti osaa. Otti kutimen käteensä ja posotti menemään. Villasukan kantapää tuli valmiiksi, mutta lanka tuntui nihkeältä. Samoin lopputulos: jälki näytti epäsiistiltä ja nilkan kohdalle oli ilmestynyt ylimääräinen reikä. Purkuun meni.




Nainen ärsyyntyi, meni sohvalle ja avasi telkkarin. Arvatkaapas, mitä sieltä tuli? Kyllä. Strömsö. Hah!

***

Pakkasin saunakamppeet ja siiderin ja lähdin lenkkisaunaan ilman lenkkiä. Tämän päivän DIY:t taisivat olla tässä.